Yliopistojen vuoden 2017 yhteishaussa tekniikan alan yhteenlaskettu ensisijaisten hakijoiden määrä kasvoi noin 13 % edellisvuodesta. Ensisijaisten hakijoiden määrä tekniikan alalle nousi Aalto-yliopistossa noin 11 %, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa noin 7 % ja Tampereen teknillisessä yliopistossa noin 23 %.

"Olemme kovin ilahtuneita tästä tekniikan hakijamäärän kasvusta. Tekniikan yliopistot ovat tehneet paljon töitä tekniikan alan vetovoiman ylläpitämiseksi, ja työtä on jatkettava tarmokkaasti", sanoo Aalto-yliopiston vararehtori Eero Eloranta.

Tekniikka on yhteiskunnan muutosvoima, ja teknologiaosaamisen korkea taso on elinehto Suomen menestykselle ja uudistumiskyvylle. Vireää startup-kenttää dominoi tekniikan innovaatioihin perustuva liiketoiminta, ja digitalisaatio levittäytyy nopeasti kaikille yhteiskunnan alueille.

"Suomen viennistä valtaosa perustuu insinööriosaamiseen. On huolehdittava, että Suomella on riittävästi korkeaa osaamista, jotta tuotekehitys ja asiantuntijapalvelut eivät karkaa ulkomaille", toteaa Tampereen teknillisen yliopiston vararehtori Petri Suomala.

Diplomi-insinöörin ja arkkitehdin koulutus on vahva ja monipuolinen perusta rakentaa työuraa niin Suomessa kuin globaalisti. Teknologia-alan työllisyyskehitys näyttää valoisalta. Teknologiateollisuuden yritykset rekrytoivat vuosittain noin 15 000 tekniikan korkeakoulutettua. Esimerkiksi TEKin tuoreen selvityksen mukaan vuonna 2016 diplomi-insinööriksi tai arkkitehdiksi valmistuneista lähes 70 prosentilla oli työpaikka jo valmistuessaan.

"Tulevaisuuden työ vaatii tekniikan, ihmisen ja yhteiskunnan toiminnan oivaltavaa ymmärtämistä. Matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen auttaa ratkomaan monimutkaisia luonnonvaroihin, hyvinvointiin tai taloudelliseen kestävyyteen liittyviä ongelmia. Ihmistä ja tekniikkaa ymmärtävä diplomi-insinööri on vahva tulevaisuuden tekijä", sanoo Lappeenrannan teknillisen yliopiston vararehtori Jaana Sandström.

Lisätietoja:

Aalto-yliopisto
Eija Zitting, oppimispalvelujen päällikkö
eija.zitting@aalto.fi, p. 050 364 7778

Eero Eloranta, vararehtori
eero.eloranta@aalto.fi, p. 050 432 3411

Tampereen teknillinen yliopisto
Petri Suomala, vararehtori
petri.suomala@tut.fi, p. 040 5918044

Lappeenrannan teknillinen yliopisto
Jaana Sandström, vararehtori
jaana.sandstrom@lut.fi, p. 040 571 6197

Aalto-yliopiston, Birminghamin yliopiston ja Oslon yliopiston tutkijat osoittavat tuoreessa tutkimuksessaan, että tietokone voi oppia ymmärtämään käyttäjää tarkkailemalla hänen toimintansa ominaispiirteitä, kun sen käytössä on karkea kognitiivinen malli käyttäjästä. Havaintojen avulla tietokone hienosäätää karkean mallin vastaamaan tarkemmin kyseistä käyttäjää. Tutkimuksessa pääteltiin käyttäjän näköjärjestelmän ominaispiirteitä, kuten katseen kiinnittämisen kestoa käyttäen hyväksi tietoa siitä, kuinka kauan erilaisten valikkokohteiden napsauttaminen vie aikaa käyttäjältä.

Koneoppimiseen liittyvistä läpimurroista huolimatta tietokoneet eivät ymmärrä kovin hyvin, miksi ihminen käyttäytyy tietyllä tavalla. Yksilön kykyjä ja tavoitteita kuvailevilla kognitiivisilla malleilla voidaan sekä selittää että ennustaa paremmin yksilön käyttäytymistä, mitä ei aiemmin ole käytetty koneoppimismenetelmien kehitystyössä.

”Lähestymistapamme etuna on se, että tietoa tarvitaan paljon vähemmän kuin perinteisissä black box -menetelmissä. Aikaisemmat menetelmät tämän tyyppisen hienosäädön tekemiseen ovat vaatineet joko suuren määrän manuaalista työtä tai hyvin paljon erittäin tarkkaa havainnointitietoa, mikä on rajoittanut näiden mallien käytettävyyttä tähän asti”, Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Antti Kangasrääsiö kertoo.

Työssä käytetty menetelmä perustuu Bayesilaiseen laskentaan (Approximate Bayesian Computation, ABC). Tämä koneoppimismenetelmä on kehitetty päättelemään hyvin monimutkaisia malleja havaintojen perusteella, ja sitä käytetään muun muassa ilmastotieteessä ja epidemiologiassa. Tutkijat hyödynsivät menetelmän lisäksi kognitiivista havaintodataa, mikä mahdollistaa ihmisen käyttäytymiseen liittyvien monimutkaisten mallien automaattisen päättelyn ihmisen käyttäytymisliikkeiden perusteella. Tämä voisi olla hyödyllistä ihmisen ja robotin välisessä vuorovaikutuksessa tai yksilöllisten kykyjen automaattisessa arvioinnissa, esimerkiksi kognitiivisen rappeutumisen oireiden havaitsemisessa.

”Jatkossa tietokone voisi käyttää opittua mallia simuloidakseen sitä, kuinka kyseinen henkilö tulisi todennäköisesti toimimaan täysin uusissa olosuhteissa”, sanoo Aalto-yliopiston koneoppimisen professori Samuel Kaski.

”Olemme innoissamme tämän työn tulevaisuuden näkymistä älykkäiden käyttöliittymien alalla”, sanoo Aalto-yliopiston käyttöliittymien professori Antti Oulasvirta.

”Tulevaisuudessa tietokone pystyy ymmärtämään ihmisiä jotakuinkin samalla tavalla kuin ihmiset ymmärtävät toisiaan. Silloin se voi ennustaa paremmin mahdollisesta muutoksesta seuraavien etujen lisäksi myös yksilölle aiheutuvat yksittäiset kustannukset. Tämä kyky on puuttunut mukautuvilta käyttöliittymiltä”, hän jatkaa.

Tulokset esitellään maailman suurimmassa ihmisten ja tietokoneen vuorovaikutukseen keskittyvässä CHI-konferenssissa Denverissä, Yhdysvalloissa toukokuussa 2017. Artikkeli on luettavissa osoitteessa https://arxiv.org/abs/1612.00653

Kuva osoittaa, miten ABC:llä viritetyt parameterit johtavat tarkempiin ennusteisiin käyttäjän käyttäytymisestä.

Lisätietoa:
Tohtorikoulutettava Antti Kangasrääsiö
Aalto-yliopisto
antti.kangasraasio@aalto.fi
Puh 050 5171 301

Professori Antti Oulasvirta
Aalto-yliopisto
Puh 050 384 1561
antti.oulasvirta@aalto.fi  

Professori Samuel Kaski
Aalto-yliopisto
samuel.kaski@aalto.fi 
Puh 050 3058 694

Professori Pentti Kujala on nimitetty Insinööritieteiden korkeakoulun varadekaaniksi vastuualueena innovaatiotoiminta ja vaikuttavuus. Varadekaanin kausi on 1.5.2017–30.6.2018.

Innovaatiotoiminnasta ja vaikuttavuudesta vastaavan varadekaanin tehtävä on uusi ja nimityksen tavoitteena on tehostaa ja tehdä näkyväksi Insinööritieteiden korkeakoulun tutkimuksen ja opetuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

”Uusi varadekaani täydentää opetuksesta vastaavan varadekaanin ja tutkimuksesta vastaavan varadekaanien tehtäväkenttiä”, toteaa Insinööritieteiden korkeakoulun dekaani Gray Marquis.

Kujala on aikaisemmin toiminut Teknillisessä korkeakoulussa ja Aalto-yliopistossa muun muassa meriliikenteen, erityisesti talvimerenkulun turvallisuuden professorina vuosina 2006–2011 ja Professor of Practise -tehtävässä meritekniikan tutkimusryhmässä, konetekniikan laitoksella vuodesta 2012 alkaen. Vuosina 2003–2006 Pentti Kujalla työskenteli projektipäällikkönä Kvaerner Masa-Yardsilla ja Aker Finnyardsin palveluksessa.

Yhteystiedot:

Varadekaani Pentti Kujala
pentti.kujala@aalto.fi
puh. 040 087 8145

Maisterit ja diplomi-insinöörit eli ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet pääsevät varsin hyvin työuransa alkuun, käy ilmi tuoreesta selvityksestä. Vuonna 2011 valmistuneista maistereista lähes kolme neljästä tekee mielestään koulutustaan vastaavaa työtä. Myös tutkintoihin ollaan pääosin tyytyväisiä, mutta yliopistoilta toivotaan silti lisää valmiuksia työelämään siirtymiseen.

Yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkosto selvitti viime syksynä maisterin tutkinnon vuonna 2011 suorittaneiden työllistymistä. Kyselyyn vastasi yhteensä 4 936 valmistunutta eli kolmasosa tutkinnon suorittaneista. Mukana kyselyssä olivat ensimmäistä kertaa kaikki Suomen yliopistot Maanpuolustuskorkeakoulua lukuun ottamatta. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista kyselyyn vastasi 4 739 henkilöä, joista Aalto-yliopistosta valmistuneita oli yhteensä 397 (Kauppakorkeakoulusta 95, tekniikan alan kouluista 261 ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta 41).

Valtaosa maistereista on löytänyt koulutustaan vastaavaa työtä

Aalto-yliopiston tekniikan alan korkeakouluista valmistuneet olivat erityisen tyytyväisiä suorittamaansa tutkintoon työuran kannalta. Kaikista kyselyyn vastanneista yli 90 prosenttia oli työssä, mutta heistä vain noin kolmasosa koki, että koulutus oli antanut riittävät valmiudet työelämään.

Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta valmistuneista valtaosa koki, että heidän työnsä syksyllä 2016 vastasi vaativuudeltaan koulutustasoa. Työn ja koulutuksen vastaavuus oli näissä korkeakouluissamme seurannan mukaan alojensa parasta.

Tärkeimpänä työllistymiseen vaikuttavana asiana maisterit pitävät kykyä kertoa omasta osaamisestaan. Taitoa korostivat erityisesti vastaajat, joilla oli ollut työuran alussa useita työnantajia. Sen sijaan paljon työttömänä olleet vastaajat kokivat kontaktit ja suhdeverkoston tärkeimmäksi työllistymistä edistäväksi tekijäksi.

”Yliopistokoulutuksen tehtävä on kehittää kykyä soveltaa tieteellistä tietoa ja asiantuntijatyössä tarvittavaa osaamista eri tilanteissa. Meidän pitää varustaa valmistuvat niin, että he tunnistavat osaamisensa ja pystyvät rakentamaan työuraansa muuttuvassa maailmassa. Myös esimerkiksi harjoittelu ja muut opintojen aikaiset työelämäkontaktit ovat tärkeitä ja helpottavat siirtymistä työelämään”, sanoi uraohjauksen asiantuntija Eric Carver Helsingin yliopistosta.

Työllistymisen laadun arviointi osaksi yliopistojen rahoitusmallia

Valmistuneiden työllistymisen laatu vaikuttaa vuoden 2019 alusta alkaen korkeakoulujen rahoitukseen. Laadullisella työllistymisellä tarkoitetaan, että valmistuneet työllistyvät koulutustasoaan vastaaviin tehtäviin. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä on esittänyt, että yliopistojen rahoitusmallissa olevaa työllisyysmittaria, työssä-työtön, muutettaisiin niin, että se huomioisi työllistymisen laadun ja koulutuksen antamat valmiudet. Työryhmän esityksen mukaan rahoituksen laskennassa hyödynnettäisiin korkeakoulututkinnon suorittaneiden uraseurantakyselyitä, joita tehtäisiin vastedes joka vuosi.

Aarresaari-verkoston maisteriuraseurantaa on kerätty säännöllisesti vuodesta 2005 lähtien. Uusimman kyselyn tuloksia käsiteltiin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa 3.5. Työllisyyden laadusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä olivat keskustelemassa muiden muassa korkeasti koulutettujen keskusjärjestön Akavan, Suomen Yrittäjien, Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ja Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) edustajat.

Aalto Bioproduct Centre sijaitsee Otaniemessä osoitteessa Vuorimiehentie 1. Tiloissa toimii muun muassa Designer in Residence Pirjo Kääriäisen (oik.) yhdessä varadekaani Tapani Vuorisen kanssa luotsaama, biomateriaalit ja designin opetuksen ja tutkimuksen kautta yhdistävä CHEMARTS-hanke.

ABiosta on turha etsiä tutkijankammioita. Suuret, valoisat hallit ovat yhtä avaraa tilaa, ja ylemmän kerroksen parven toimistoissa voi äänieristettyjen lasiseinien ansiosta työskennellä hiljaisuudessa – ja samalla keskellä opiskelijoiden ja tutkimusryhmien hyörinää.

Juuri uusien ja vanhojen osaajien yhteen tuominen on yksi Aalto Bioproduct Centren keskeisistä tavoitteista. Tiiviimpää ja rohkeampaa yhteistyötä tarvitaan Suomelle elintärkeän biotalouden menestyksen turvaamiseksi ja vauhdin kiihdyttämiseksi.

”Biotalous on Suomen tärkeimpiä vientialoja ja työllistäjiä”, Kemian tekniikan korkeakoulun dekaani Janne Laine korosti.

”Siirtyminen öljypohjaisesta taloudesta yhä vahvemmin biopohjaiseen talouteen on meille suuri mahdollisuus, ja siinä esimerkiksi yhteistyö yritysten kanssa on korvaamatonta.”

Ioncell-kuidunvalmistusmenetelmää esittelevä professori Herbert Sixta haluaa rohkaista tutkijoita kaupallistamaan osaamistaan. ABion tiloissa toimii jo sellu- ja paperitehtaiden jätevesien käsittelyyn erikoistunut Toihan – ja lisää on varmasti tulossa.

Biotuotteiden ja biotekniikan laitosta johtava Herbert Sixta muistutti, että Suomen metsissä vuosittain kasvavasta biomassasta noin viidennes jää hyödyntämättä. Pelkästään tuon viidenneksen sisältämä selluloosa voisi esimerkiksi tekstiilikuiduiksi jalostettuna merkitä Suomelle 5 miljardin lisätuloja vuodessa.

”Ja jos kaikki puun rakenneosat otetaan mukaan, summa on vielä paljon suurempi. Siksi ABiossa korostetaan arvoketjuajattelua, ja tutkimusryhmämme kehittävät uusia tapoja hyödyntää sitä esimerkiksi tulevaisuuden puurakentamisessa ja ekologisissa, vettä hylkivissä pinnoitteissa.”

Professori Herbert Sixta, rehtori Tuula Teeri ja dekaani Janne Laine avasivat ABion leikkaamalla professori Jouni Paltakarin ryhmän valmistaman nanopaperin perinteisellä paperileikkurilla.

ABion virallisesti avannut rehtori Tuula Teeri ei peitellyt onnellisuuttaan.

”Tämä on minulle toteutunut unelma ja samalla osoitus siitä, mikä on tieteen merkitys yhteiskunnan menestyksen ja hyvinvoinnin kannalta.”

Paneelikeskusteluun osallistuneet yritysten edustajat – ABB:n Iiro Harjunkoski, Metsä Fibren Ari Harmaala, Marimekon Milla Asikainen, Andritzin Johan Engström ja Spinnovan Janne Poranen – painottivat yliopiston merkitystä paitsi uusimman tutkimustiedon tuottajana myös tulevaisuuden osaajien kouluttajana.                                                              

Yritykset, pienet ja suuret – kiinnostaako yhteistyö?

Lisätietoja Aalto Bioproduct Centren mahdollisuuksista:

Professori, biotuotteiden ja biotekniikan laitoksen varajohtaja Jouni Paltakari
p. 0400 818 244
jouni.paltakari@aalto.fi

Laboratorioinsinööri Timo Ylönen
p. 040 577 9804
timo.ylonen@aalto.fi

Kuvat: Mikko Raskinen / Aalto-yliopisto

Lue myös:

Kauppalehti 3.5. Suomelle tyrkyllä viiden miljardin euron bisnes tekstiilikuiduista

Heurekan verkkosivulla lukee suurin kirjaimin Albert Einsteinin toteamus ”Leikki on tutkimisen korkein muoto.” Ei liene osuvampaa lausetta, jolla fyysikko olisi voinut sparrata tiedekeskukseen toukokuussa avautuvan Sensual Mathematics -näyttelyn tekijöitä.

Näyttely vie yleisönsä keskelle matemaattisten veistosten kudelmaa. Korkean tilan täyttävät opiskelijaryhmien tekemät installaatiot.

Salonkikelpoista matikkaa

Kevätlukukauden mittainen kurssi Crystal Flowers in Halls of Mirrors: Mathematics meets Art and Architecture huipentuu Sensual Mathematics -näyttelyyn. Kolmatta kertaa järjestettävä monitieteinen kurssi on saanut uudenlaisen vaikeuskertoimen, kun siihen on tänä vuonna sisällytetty yhteistyö Heurekan kanssa. Prototyypeistä on tultava katseenkestäviä näyttelyesineitä.

Monitieteisyyttä on jo kurssin nimessä, matematiikan, taiteiden ja arkkitehtuurin kohtauspisteessä. Viidentoista opintopisteen kurssi on tällä kertaa houkutellut yli neljäkymmentä opiskelijaa, joukossa niin taidepuolen perustutkinnon suorittaneita kuin matematiikan jatko-opiskelijoita.

Floating Something

Maaliskuussa ollaan vielä prototyyppivaiheessa. Design Factoryn aula Otaniemessä on täynnä puheensorinaa. Yhdelle pöydälle on viskattu rasiallinen lasten askartelusta tuttuja helmiä. Toisen pöydän ääressä päät on lyöty yhteen paperisen kuution ylle.

Lasihelmien seassa ahertaa kuusihenkinen ryhmä, joka esittäytyy nimellä Wallpaper Connoisseurs. He käsittelevät työssään pintarakennetta matemaattisen kaavan pohjalta. Struktuuria tutkivan installaation työnimi on Floating Something.  

Kun kysyn, kuka on joukon pomo, porukka kääntää naurahtaen katseensa Mateo Rendoniin.
”Hän on meidän matikkamiehemme”, muut luonnehtivat. Ryhmässä on muun muassa elektroniikan, Media Labin, arkkitehtuurin, kemian sekä materiaalitieteen opiskelijoita. Juuret ovat niin Intiassa, Kiinassa, Kolumbiassa kuin Suomessakin.

Mateo Rendon kehuu monikulttuurisen ja monialaisen ryhmätyön antoisuutta ja hauskuutta.

”Kolumbiassa opiskellessani koin, että matematiikka voi olla aika tylsää. Kävin luennoilla, ratkoin annettuja probleemeja ja tein kaiken yksin. Tällä kurssilla olen oppinut paljon ajatusten jakamisesta ryhmän kanssa. Matematiikan opiskelijana koen, että tehtäväni on jakaa ryhmälle kaikki, mitä aiheesta tiedän.”

Samaan sävyyn puhuu arkkitehtuurin opiskelija Taneli Härmä.

”Olen opinnoissani tottunut siihen, että on ongelma, joka pitää ratkaista. Nyt meille on ennemminkin sanottu, että tehkää mitä haluatte, eikä työskentelyämme ole juurikaan rajoitettu.”

Härmälle Crystal Flowers -kurssi on ensimmäinen kerta, jolloin hän opiskelee kansainvälisessä tiimissä, jonka jäsenillä on tyystin erilaiset akateemiset taustat.

Solmuja ja origameja

Kurssin vastuuopettaja Kirsi Peltonen uskoo ryhmätyöskentelyyn.

”Kun yhytämme kemian opiskelijan ratkomaan tiettyä ongelmaa taideopiskelijan kanssa, molemmat joutuvat katsomaan tilannetta hieman erilaisesta näkökulmasta ja kuulemaan toistensa kannat.”

Mo Ziwei esittelee itsensä muodin opiskelijaksi. Mitä ihmettä Pekingistä viime syksynä Aaltoon tullut opiskelija hakee matematiikkaan perustuvalta kurssilta, jonka teemana on matalien dimensioiden topologia?

”Kurssin merkitys minulle on ainutlaatuinen. Saan pallotella ajatuksia äärimmäisen eritaustaisten ihmisten kanssa. Mielestäni tieteen maailmassa näkökulma on aivan erilainen kuin muodin puolella. Koen muodin maailman stressaavana, kaupallisuus ja tuotteistaminen ovat jatkuvasti keskipisteessä. Nyt tuntuu kuin olisin nuortunut tämän kurssin aikana. Ja tämä varmasti tekee minusta myös entistä paremman muotisuunnittelijan.”

Kirsi Peltoselle on keskeistä tuoda opetukseen vahva tutkimuksellinen ote.

”Kaikkien ei tarvitse kalkyloida, mutta aika harvassa ovat asiat, joita ei voisi lähestyä tai ihmetellä matematiikan keinoin. Pääasia on, että jokainen saa jostain matematiikan nurkasta kiinni.”

Monelle teoreettiseen opiskeluun tottuneelle kurssi voi olla ensimmäinen kerta, kun ongelma kohdataan ”hands on”.

”Kevään mittaan olemme tehneet muun muassa erilaisia solmuja, taitteluita ja origameja. Opiskelijat tekevät omin käsin konkreettisia malleja, objekteja ihmeteltäviksi.”

Leikki on tutkimisen korkein muoto.

The Sensual Mathematics -näyttely 9. toukokuuta 2017 lähtien tiedekeskus Heurekassa, Kuninkaalantie 7, Vantaa. heureka.fi

Artikkeli on alun perin julkaistu englanniksi Aalto University Magazinen numerossa 19 (issuu.com) huhtikuussa 2017.

Aalto Festival tarjoaa näyttelyitä, luentoja, seminaareja, näytöksiä ja gaaloja – yhteensä lähes sata eri tapahtumaa, jotka esittelevät luovan yhteistyön tuloksia eri aloilta. Tutustu Aalto Festivalin monipuoliseen ohjelmaan verkossa ja mobiilisovelluksessa, festarit ovat käynnissä nyt!

Poimintoja seminaareista

”Kulttuuri syö strategian aamiaiseksi” ja muita bisneksen herkkupaloja. International Design Business Management -maisteriohjelman opiskelijat esittelevät innovatiivisia yritysprojekteja sekä monialaisen yhteistyön hyötyjä ja haasteita. Kahdeksan kuukautta kestänyt intensiivinen työ, luovuus ja eri puolilla maailmaa tehty tutkimus yhdistyvät, kun ryhmät esittelevät loppuratkaisuja yrityskumppaneille sekä muulle yleisölle. IDBM Impact perjantaina 19.5. kello 9.30–18, Valkoinen sali, Aleksanterinkatu 16, Helsinki. Tilaisuus on englanninkielinen.

”Valtion viranhaltija 2.0” – millainen on virkamiestyön tulevaisuus? Opiskelijat haastavat julkisen sektorin käytäntöjä Design for Government -kurssilla, jonka yhteistyökumppaneina ovat valtioneuvoston kanslia ja viisi muuta ministeriötä. Kurssilla on pohdittu virkamiestyön tulevaisuutta sekä ratkottu elintarviketuotannon ja -jakelun haasteita kiertotalouden näkökulmasta. Työryhmät esittelevät ratkaisuehdotuksensa loppuseminaarissa tiistaina 23.5. kello 9–12, Valkoinen sali, Aleksanterinkatu 16, Helsinki. Tilaisuus on englanninkielinen.

Avoimet ovet Start-Up Centerissä. Iltapäivän aikana voi tutustua tiloihin ja yrittäjiin, kuulla tuoreet yritystarinat ja Aallon uutiset, nauttia musiikista ja tarjoiluista. Aalto Start-Up Center Spring Festival tiistaina 23.5. kello 14–17, Aalto Start-Up Center, Maarintie 6, Espoo. Tilaisuus on englanninkielinen.

Miten pakata konjakkia, mausteita ja muita aromaattisia aineita uudella tavoin? Pack-Age -sivuaineen monitieteiset designtiimit esittelevät innovatiivisia pakkauksiaan yrityskumppaneille ja yleisölle keskiviikkona 24.5. kello 13–16. Pack-Age Show, Aalto Design Factory, Betonimiehenkuja 5 C, Espoo. Tilaisuus on englanninkielinen.

Tieto näkyväksi – mutta miten? Tiedon kuvallista esittämistä ja informaatiomuotoilua käsittelevä Visualizing Knowledge -seminaari kokoaa yhteen tieteen, taiteen, journalismin ja muotoilun aiheita sekä asiantuntijoita eri puolilta maailmaa maanantaina 29.5. kello 9–17, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14–16, Helsinki. Tilaisuus on englanninkielinen.

Lisätietoja:

Aalto Festival 2017 (aaltofestival.fi)

Maailmanlaajuinen kilpajuoksu kohti toimivaa kvanttitietokonetta kiihtyy. Kvanttitietokoneella pystymme tulevaisuudessa ratkomaan muuten mahdottomia ongelmia ja kehittämään esimerkiksi monimutkaisia lääkkeitä, lannoitteita tai vaikka tekoälyä.

Tiedelehti Nature Communicationsissa tänään julkaistu tutkimustulos kertoo, miten kvanttilaskennassa voidaan poistaa haitallisia virheitä. Tämä on uusi käänne kohti toimivaa kvanttitietokonetta.

Kvanttitietokonekin tarvitsee jäähdyttimen

Kvanttitietokoneet poikkeavat käytössämme olevista koneista niin, että ne laskevat tavallisten bittien sijaan kvanttibiteillä eli kubiteilla. Kun läppärissäsi rouskuttavat bitit ovat nollia tai ykkösiä, kubitti voi olla samanaikaisesti molemmissa tiloissa. Kubittien muuntautumiskyky on monimutkaisten laskujen edellytys, mutta se tekee niistä myös herkkiä ulkoisille häiriöille.

Kuten tavalliset sähkölaitteet, myös kvanttitietokone tarvitsee mekanismin viilentymiseen. Yhdessä laskussa saatetaan tulevaisuudessa käyttää tuhansia tai jopa miljoonia loogisia kubitteja, ja jotta laskutoimituksesta saadaan oikea tulos, pitää jokainen niistä nollata laskun alussa. Jos kubitit ovat liian kuumia, nollaus ei onnistu, koska ne hyppivät liikaa eri tilojen välillä. Tähän Mikko Möttönen ryhmineen on kehittänyt ratkaisun.

Jäähdytin tekee kvanttilaitteista luotettavampia

Aalto-yliopiston tutkijaryhmän kehittämä nanokokoinen jäähdytin ratkaisee jättimäisen haasteen: sen avulla lähes kaikki sähköiset kvanttilaitteet voidaan alustaa nopeasti. Näin laitteista tulee tehokkaampia ja luotettavampia.

“Olen työstänyt tätä laitetta viisi vuotta ja vihdoinkin se toimii!”, riemuitsee Möttösen ryhmässä tutkijatohtorina työskentelevä Kuan Yen Tan.

Tan jäähdytti kubitin kaltaista värähtelijää hyödyntämällä yksittäisten elektronien tunneloitumista vain kahden nanometrin paksuisen eristekerroksen läpi. Hän antoi elektronille ulkoisella jännitelähteellä hieman liian vähän energiaa suoraa tunneloitumista varten. Siksi elektroni kaappaa tunneloitumiseen tarvitsemansa lisäenergian läheiseltä kvanttilaitteelta ja siksi laite viilenee. Jäähdytyksen voi kytkeä pois päältä säätämällä ulkoisen jännitteen nollaan. Silloin edes kvanttilaitteen luovutettavissa oleva energia ei riitä puskemaan elektronia eristeen läpi.

“Meidän laitteella saadaan kvantit kuriin”, Mikko Möttönen kiteyttää.

Seuraavaksi tutkijat aikovat jäähdyttää ihan oikeita kvanttibittejä, laskea jäähdyttimellä saavutettavaa minimilämpötilaa ja rakentaa sen on/off-kytkimestä supernopean.

Taiteellinen näkemys kvanttipiirijäähdyttimestä toiminnassaan. Kun elektroni tunneloituu, se samalla kaappaa fotonin kvanttilaitteelta, mikä johtaa laitteen jäähtymiseen. Kuva: Heikka Valja

Katso video, jossa kvanttifyysikot selittävät jäähdyttimen toimintaperiaatteen kahdessa minuutissa pulkan ja avannon avulla.

Tutkimusartikkeli:
Kuan Yen Tan, Matti Partanen, Russell E. Lake, Joonas Govenius, Shumpei Masuda ja Mikko Möttönen. Quantum-Circuit Refrigerator. Nature Communications 8, DOI:10.1038/ncomms15189
Linkki artikkeliin: http://dx.doi.org/10.1038/ncomms15189

Kiitokset

Tutkijat kiittävät rahoituksesta Euroopan tutkimusneuvostoa (ERC) Starting Independent Researcher Grant -apurahasta SINGLEOUT (278117) ja Consolidator Grant -apurahasta QUESS (681311), Suomen Akatemiaa COMP-huippuyksikkörahoituksesta (251748 ja 284621) sekä apurahoista (135794, 272806, 265675, 276528, 286215 ja 305306), Emil Aaltosen säätiötä, Jenny ja Antti Wihurin rahastoa ja Suomen kulttuurirahastoa. Tutkijat kiittävät myös Aalto-yliopiston OtaNano – Micronovaa nanovalmistuksen tutkimusinfrastruktuurista.

Lisätietoja:

Mikko Möttönen, TkT, Dos.
Aalto-yliopisto
Teknillisen fysiikan laitos
QCD Labs
http://physics.aalto.fi/qcd/
mikko.mottonen@aalto.fi
p. +358 50 594 0950
Twitter: @mpmotton
Blogi: https://blogs.aalto.fi/quantum/

Kuan Yen Tan, FT
Aalto-yliopisto
Teknillisen fysiikan laitos
QCD Labs
http://physics.aalto.fi/qcd/
kuan.tan@aalto.fi
p. +358 50 344 2896

"Monialaisten tiimien riski epäonnistua on suuri”, kuvaa Professor of Practice Niina Nurmi.

Voi olla, etteivät eri aloilta tulevat ihmiset löydä yhteistä kieltä, eikä projektiin varattu aika riitä jaetun maaperän etsimiseen. Tyhmille kysymyksille saatetaan nauraa tai tiimiläisiä pelottaa avata suunsa. Mitään uutta ei synny.

”Mutta kun monialainen tiimi onnistuu, potentiaali läpimurtoinnovaatioihin on suuri”, Nurmi sanoo. Tämän vuoksi ihmisiä eri taustoista kannattaa tuoda yhteen, riskin uhallakin.

IDBM yhdistää Aallon alat

Organisaatiopsykologiasta väitellyt Niina Nurmi tietää, miten eri alojen edustajista koostuva tiimi saadaan irti lähtökuopistaan.

”Olen aina ollut kiinnostunut siitä, milloin ihmiset ovat parhaimmillaan.”

Nurmi vetää Aalto-yliopiston IDBM-maisteriohjelmaa (International Design Business Management), jossa tekniikan, talouden ja muotoilun osaajat tulevat yhteen. Nurmi on työskennellyt Aallossa yli kymmenen vuotta tutkien organisaatioita.

”Olen ollut aina monialaisissa tiimeissä, joiden yhteistyökumppaneina on ollut esimerkiksi lääkäreitä”, Nurmi kuvaa. Välissä hän vietti useita vuosia Yhdysvalloissa Stanfordin yliopistossa tutkijatohtorina.

Monialaisuuden nimeen vannotaan nykyään monissa yhteyksissä, mutta suomeksi se on terminä Nurmen mukaan haastava.

”Englanniksi monialaisuutta kuvaa paitsi sana multidisciplinary, myös interdisciplinary. Monialaisuus voi siis tarkoittaa sitä, että eri alojen ihmiset tekevät töitä paitsi rinnakkain, mutta toisaalta myös peräkkäin”, Nurmi kuvaa.

IDBM-opinnoissa tiimiytyminen alkaa opintojen ensimmäisestä päivästä. Viime syksynä ryhmä aloitti lukuvuotensa pystyttämällä pop-up-ravintolan Helsingin Teurastamolle yhden illan ajaksi osana luovan ryhmätyön kurssiaan. Ryhmä konseptoi, kokkasi ja tarjoili kolmen ruokalajin illallisen. Samalla tutkittiin yhteisön syntymistä sekä kulttuurieroja.

Lainalaisuudet tunnettava

IDBM-opintoja ohjaa niin sanottu T-malli. Oman alan kandiopinnoista omaksuttu osaaminen valjastetaan maisterivaiheessa monialaiseen tekemiseen.

Ohjelmaan valituista noin puolet tulee ulkomailta. Valinta tehdään hakijoiden akateemisten edellytysten ja motivaation perusteella.

”Omaan alaan liittyvät lainalaisuudet pitää tuntea, jotta syntyy hyvät edellytykset monialaiselle tekemiselle”, Nurmi sanoo.

”Myös ohjelman vetäjien tiimi on monialainen, eli painiskelemme itse samojen asioiden kanssa”, hän toteaa nauraen.

Yhteinen maaperä

Hyvä ilmapiiri on ensiarvoisen tärkeää, jotta monialainen tiimi voi onnistua.

”Tiimiläisillä pitää olla niin vahva turvallisuuden tunne, että he uskaltavat kysyä tyhmiä. Lisäksi eri alojen asiantuntijoiden on oltava valmiita vastaamaan oman alansa peruskysymyksiin. Arvostavasti ja kunnioittavasti”, Nurmi kuvaa.

Hyvän ilmapiirin synnyttämisen lisäksi on varattava aikaa yhteisen maaperän etsimiseen.

”Epäonnistumisen riskit hallitaan sillä, että panostetaan yhteisen kielen synnyttämiseen ja yhteiseen ymmärrykseen.”

Nurmen mukaan ryhmässä kannattaa etsiä analogioita sellaisista asioista, jotka ovat kaikille tuttuja, kuten luonto tai historia. Ja epäonnistumisen on oltava sallittua.

Nurmi mainitsee hyvänä esimerkkinä teknologiajätti Googlen tiimeilleen järjestämät ”ahdistusjuhlat”, joissa jokainen saa kertoa muille, mikä tekeillä olevassa projektissa huolestuttaa. Tämän jälkeen ahdistuksenaiheet pisteytetään ja niistä keskustellaan.

Avaintekijänä on Nurmen mukaan avoin vuorovaikutus.

”Negatiivisilla asioilla on valtaa niin kauan, kunnes ne sanoitetaan ja niihin keksitään ratkaisu.”

Keskiössä kysymys ”miksi”

Kahden vuoden IDBM-opintoja rytmittävät yrityksiltä tulevat muotoiluhaasteet.

Opiskelijat voivat esimerkiksi suunnitella jollekin uudelle palvelulle konseptin tuottamalla siitä prototyypin ja miettimällä sille liiketoimintamallin ja strategian.

”Oppisen kannalta rikas dialogi on hedelmällistä. Havahtuu, että hei, tätähän voi katsoa noinkin!”

Designajattelu on lähtökohtaisesti avarakatseista. Kaiken tekemisen keskiössä on asiakaslähtöisyys ja kysymys ”miksi”.

”Yritykset pohtivat esimerkiksi, miten ne voisivat hyötyä vaikkapa tekoälystä. Tässä kohtaa opiskelijamme yleensä kysyvät, miksi. Miksi asiakas ylipäätään tarvitsee tekoälyä johonkin tuotteeseen”, Nurmi kuvaa.

Designajattelu vaatii muutosta

IDBM-ohjelman kulttuuriin kuuluva designajattelu voimistuu myös yritysmaailmassa. Muotoilun on aiemmin nähty liittyvän tuotteiden tai palveluiden muotoiluun. Nyt se tulee mukaan esimerkiksi strategiatyöhön ja organisaation suunnitteluun.

”Nyt designataan jo tiimejä, kun mietitään, keitä tuodaan yhteen”, Niina Nurmi sanoo.

IDBM-ohjelman käyneet ovat Nurmen mukaan muutoksentekijöitä omissa organisaatioissaan. Designajattelun omaksuminen osaksi prosesseja vaatii muutosta, ja juuri siihen IDBM-ohjelman opiskelijat koulutetaan.

”IDBM-identiteetti heijastuu pitkälle työelämään. Valmistuneet maisterit työllistyvät hyvin ja sijoittuvat designintensiivisiin tehtäviin esimerkiksi konsulteiksi, tuote- tai palvelukehitykseen sekä yrittäjiksi.”

Huippuyliopistosta tarttuivat mukaan teesit:

1. Kysy! Stanfordissa on erityistä yhteisön tuki. Siellä kaikkea voi ja pitää kysyä. Suomessa tekeminen on itsenäisempää.

2. Keskustele! Keskustelukulttuuri on Stanfordissa rikasta. Erilaisia ajatuksia uskalletaan tuoda pöytään. Niitä myös odotetaan ja sitä, että olet kova tekemään töitä.

3. Tuota ensimmäinen versio vikkelästi! Prototyypin tai luonnoksen on synnyttävä nopeasti.

Artikkeli on alun perin julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 19 huhtikuussa 2017.

Kuva: Jaakko Kahilaniemi.

Euroopan geotieteiden unioni (EGU) myöntää Julius Bartels -mitalin kolmen vuoden välein tunnustuksena erinomaisesta tutkimuksesta Aurinko-Maa-fysiikan alalla. Tutkimuksesta ja innovaatioista vastaava vararehtori Tuija Pulkkinen tunnetaan erityisesti auringosta tulevan hiukkasvuon, aurinkotuulen, ja maan lähiavaruuden dynamiikan ja vuorovaikutusprosessien tutkimuksestaan. Hänen tärkeimpiä saavutuksiaan ovat olleet mallit maan komeetan kaltaisen magneettisen pyrstön räjähdysmäisesti etenevälle katkeamiselle sekä tämän prosessin aiheuttamalle revontuliaktiivisuudelle.

Tuomaristo huomioi myös, että Pulkkinen on tehnyt tieteellisessä tutkimuksessaan runsaasti yhteistyötä useissa maineikkaissa tutkimuslaitoksissa sekä Suomessa että Yhdysvalloissa. Osoituksena Pulkkisen tieteellisistä saavutuksista voidaan pitää yhteensä noin 240:ää julkaisua kansainvälisissä vertaisarvioiduissa julkaisuissa sekä edelleen kasvavaa lähes 5000 viittauksen määrää.

Auringonpilkkujen syntymistä tutkivalle SPOTSIM-hankkeelle on myönnetty kilpailtua aikaa Mare Nostrumin supertietokoneella Espanjassa. Saadut resurssit, 20 miljoonaa keskusyksikkötuntia, vastaavat rahaksi muunnettuna yhtä keskimääräistä Suomen Akatemian tutkimushanketta, ja supertietokoneelle myönnetty laskenta-aika vastaa noin 500 vuotta tavanomaisella kannettavalla tietokoneella.

”Simulaatiot ovat todella suuria; yhden simulaation yksi datakuutio on kooltaan noin 700 gigatavua. Yksi simulaatio tuottaa kymmeniä datakuutioita, mutta niitä kaikkia ei voi säilyttää. Pitkäaikaiseen säilytykseen halutaan tutkimusaineistoa noin 15 teratavua”, kuvailee tutkimushanketta tutkija Petri Käpylä.

Kohti suuremman kuvan ymmärtämistä

Auringon mallintaminen on vaikeaa, ja auringonpilkkujen syntymiselle on ollut olemassa kaksi kilpailevaa mallia. Yleinen oletus on ollut, että magneettikentät ovat ohuita putkimaisia rakenteita Auringon konvektiokerroksen pohjalla, 200 000 kilometrin syvyydessä sijaitsevassa ohuessa tachocline-kerroksessa, josta ne sitten purkautuvat pinnalle muodostaen auringonpilkkuja. Tämä malli ei kuitenkaan ota lainkaan huomioon turbulenssia, toisin kuin SPOTSIM-hankkeessa tutkittava malli, jossa auringonpilkkujen oletetaan syntyvän hyvin lähellä auringon pintaa, sen konvektiokerroksessa.

"Meteorologit sanovat Maan ilmakehän matalapaineiden täyttyvän, kun niihin virtaa ilmaa ympäristöstä. Oletuksemme perustuu vastaavaan turbulenttiseen ja magneettiseen paineeseen auringon konvektiokerroksessa, joka muokkautuu suuren mittakaavan magneettikentän vuoksi. Tästä aiheutuneen negatiivisen kokonaisvaikutuksen vuoksi plasma voi romahtaa, minkä ansiosta magneettikentät voimistuvat paikallisesti ja auringonpilkkujen syntyprosessi voi alkaa", lisää Käpylä.

Uusi malli vaikuttaisi koko auringon dynamoteoriaan ja sen magneettikentän synnyn ja kehityksen ymmärtämiseenja olisi yksi askel haastavan, koko aurinkoa koskevan suuremman kuvan ymmärtämisessä. Tähän kokonaiskuvaan kuuluvat myös avaruussää ja -ilmasto.

SPOTSIM – Spot-forming convection simulations-tutkimuksessa ovat mukana Petri Käpylä (Aalto-yliopisto ja Leibniz-Institut fur Astrophysik Potsdam (AIP)), Maarit Käpylä (Aalto-yliopisto ja Max-Planck-Institut for Solar System Research), Nishant Singh ja Jörn Warnecke (Max-Planck-Institut for Solar System Research sekä Axel Brandenburg (NORDITA ja University of Colorado Boulder).

Lisätietoa:

Petri Käpylä
Research Fellow
Aalto-yliopisto, Leibniz-Institut fur Astrophysik Potsdam (AIP)
petri.kapyla@aalto.fi
puh. +49 331 7499 525

Maarit Käpylä
Adjunct Professor, Independent Max Planck Research Group Leader
Aalto-yliopisto, Max-Planck-Institut for Solar System Research
kapyla@mps.mpg.de
Puh. +49 551 384 979 40

Laskenta-aikaa supertietokoneella saaneet projektit

Jos pitää mainita jokin asia, joka yhdistää ihmisiä yli rajojen, musiikki on vastauksissa vahvoilla. Myös CodeBus Africa -hanke keskittyy tähän universaaliin kulttuurin ilmaisumuotoon houkutellakseen nuoria afrikkalaisia, ja erityisesti tyttöjä, oppimaan koodaamista.

Hanketta voisi kuvailla myös sadan päivän seikkailuksi luovaan teknologiaan. Koodibussi starttasi helmikuussa Länsi-Afrikasta ja vierailee kaikkiaan kymmenessä maassa toukokuun 2017 loppuun mennessä. Projekti on osa virallista Suomi 100 -ohjelmaa, joka juhlistaa Suomen satavuotista itsenäisyyttä.

Projektin aikana pidetään päivän mittaisia työpajoja ennalta valituissa kouluissa. Työpajoissa nuoret oppivat koodaamisen perusteita musiikkia tekemällä. Aalto-yliopiston kumppanina työpajan vetäjien kouluttamisessa sekä kurssin toteuttamisessa toimii suomalainen koulutusteknologiaan keskittyvä yritys Mehackit. Opetuksessa käytetään avoimen lähdekoodin Sonic Pi -ohjelmaa. Tavoitteena on tehdä koodaamisesta mukava kokemus ja näyttää nuorille, että teknologia on osa jokapäiväistä elämää.

CodeBus Africa -hankkeen projektikoordinaattori Irena Bakić oli mukana heti ensimmäisissä työpajoissa Ghanassa. Maaliskuun alussa hän oli edennyt kolmanteen kohdemaahan, Etiopiaan, pidettyään työpajoja myös Nigeriassa.

”Lähdin mukaan projektiin, koska minua innoittavat sekä teknologia että mahdollisuus osallistua nuorten kouluttamiseen yhdessä 30 yhteistyökumppanin kanssa. Mukanamme on kasvava verkosto johtavia teknologiakeskuksia ja kansalaisjärjestöjä”, Bakić kertoo.

Iloisia ilmeitä Plan Internationalin SmartUp Addisin tiloissa. Osallistujat koodaavat musiikkia pareittain ja ottavat kaiken irti yhdessä oppimisesta.

Yhdistetyt resurssit

Aalto-yliopiston alumnilla Irena Bakićilla on kokemusta kestävistä teknologioista, tuotekehityksestä sekä nuorten kanssa työskentelystä. Kun hän aloitti Aalto Global Impact -yksikön projektikoordinaattorina syyskuussa 2016, oli jo tehty päätös lanseerata projekti, joka liittyy koodaamiseen ja afrikkalaisnuoriin, mutta yksityiskohdista ei ollut sovittu.

”Ensin pidettiin työpajoja, joissa saatiin ulkoasiainministeriö ja Suomen Afrikan-edustustot keskustelemaan yhdessä projektin rakenteesta ja tavoitteista. Päätettiin, että olisi järkevämpää tehdä jotain yhteisvoimin erillisten aloitteiden sijaan, ja Aalto-yliopisto lähti mukaan koordinoivana tahona.”

”Aalto Global Impact sopi luontevasti vetäjäksi CodeBusin kaltaiseen projektiin”, sanoo hankkeen viestintäkoordinaattori Vilma Hämäläinen.

”Olemme tehneet yhteistyötä afrikkalaisyliopistojen kanssa monialaisissa innovaatioprojekteissa, ja CodeBus-hankkeen avulla meillä on oiva mahdollisuus luoda lisää yhteyksiä nuorten afrikkalaisten ja suomalaisten asiantuntijoiden välille. Suomi 100 -juhlavuoden virallinen teema on Yhdessä, joten projekti sopii siihen täydellisesti.”

“Haluamme antaa nuorille positiivisen ensimmäisen kokemuksen koodaamisesta. Ohjelmointi voi avata paljon ovia ja toimia myös luovan itseilmaisun keinona. Haluamme tehdä siitä hauskaa ja palkitsevaa.”

Vaikka CodeBus on yliopistoprojekti yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa, se tuntuu pikemminkin startupilta, tuumii Irena Bakić. Hankkeen nopea tahti, lukuisat kumppanit sekä erilaiset tapahtumapaikat ja ympäristöt luovat startup-henkeä.

”Aalto-yliopistosta on mukana 10 vapaaehtoista työpajaohjaajaa, jotka kaikki ovat opiskelijoita”, hän kertoo.

”Mehackit on kouluttanut heidät Suomessa, ja sen jälkeen he jakavat oppinsa jopa kuudelle paikalliselle ohjaajalle jokaisessa kohdemaassa. Yksi parhaita puolia projektin vetämisessä on nähdä, kuinka nopeasti tiimit hioutuvat yhteen. Siinä on jotain taianomaista.”

Projektin koordinaattori Irena Bakić kertoo kokemuksista matkan varrelta Etiopian tiede- ja teknologiaministeri Getahun Mekuria Kumalle, joka vieraili Addis Abeban työpajassa.

Suurlähetystöjen tuki

Projektin osallistujat kuljettavat mukanaan kannettavia tietokoneita kymmenessä eri maassa, mikä aiheuttaa haasteita tullin ja turvallisuuden suhteen. Irena Bakić antaa kiitosta edustustoille niiden avusta käytännön asioissa sekä tiedottamisessa ja mielenkiinnon herättämisessä ministeriötasolla.

”Me haluamme myös tuoda esiin Afrikan moninaisen rikkauden”, hän sanoo.

”Eri maiden ja kulttuurien välillä on niin paljon eroja, joita ei tunneta. Ja tietenkin haluamme korostaa tyttöjen kouluttamisen merkitystä. Tytöt ja pojat eivät ole yhdenvertaisia teknologian alalla yhdessäkään maassa, eivät Suomessakaan. Tavoitteenamme on, että ainakin puolet työpajojen osallistujista olisi tyttöjä. Käytännössä yhdistämme taiteen ja teknologian, ja näytämme lapsille, kuinka he voivat toteuttaa omia mielenkiinnon kohteitaan tekniikan avulla.”

”Projektin lanseeraus Accrassa, Ghanassa, onnistui hienosti monella tasolla”, Vilma Hämäläinen kertoo. Yhteistyö paikallisten kumppanien kanssa sujui saumattomasti, ja lapset uppoutuivat luomaan musiikkia koodaamalla.

”Lapset olivat mukana täysillä, ja heidän opettajansa olivat hyvin kiinnostuneita lähestymistavastamme. Projekti kiinnosti myös monia IT-opettajia, jotka halusivat kokeilla kurssikokonaisuutta omassa työssään.”

Lasten reaktiot olivat positiivisia. Esimerkiksi 14-vuotiaan, Nigerian Abujasta kotoisin olevan Kehinde Omonayinin mielestä päivä oli mielenkiintoinen ja tosi hauska.

”Se oli kiinnostavaa, koska tekeminen liittyi musiikkiin. Ja parasta olivat rytmit – tahdit per minuutti!”

Hänen luokkatoverinsa, 15-vuotias Mirabell Onovo oli samaa mieltä: ”Ei se ollut lainkaan vaikeaa! Piti vain noudattaa ohjeita.”

”Olen ollut kesällä tietokonekursseilla, jossa meille opetettiin juttuja PHP 6:sta, Microsoftista, verkkosivuista, Javascriptista ja sen sellaisesta”, sanoo Kehinde. ”Täällä oli minusta paljon helpompaa.”

Innokkaat lapset

Etelä-Afrikka on CodeBus Africa -kiertueen viimeinen pysähdyspaikka toukokuussa 2017. Projektiin liittyvät odotukset ja hyödyt selvitetään haastattelemalla kaikkien kohdemaiden kumppanit. Haastattelut tehdään uudestaan puolen vuoden kuluttua, ja tuloksia käytetään apuna arvioitaessa mahdollista jatkoa. Jokaisessa kohdemaassa pidetään myös palautekeskustelu.

Irena Bakićilla on selkeä näkemys projektin tavoitteista.

”Minulle on tärkeintä kyetä luomaan lapsille tunne, että he ovat saavuttaneet jotain, ja että heillä on hauskaa. Emme voi tehdä ihmeitä, mutta haluamme tarjota heille myönteisen ensimmäisen kokemuksen teknologiasta, ja haluamme tehdä koodaamisesta heille ymmärrettävää. Meidän mielestämme kuka tahansa voi oppia koodaamaan.”

Myös Vilma Hämäläinen iloitsee projektin tuloksista.

”Lapset oppivat perusasiat hämmästyttävän nopeasti. Heidän keskittymisensä ja motivaationsa on puskenut meitä jatkuvasti eteenpäin ja tehnyt tästä palkitsevan projektin kaikille osallistujille.”

Työpajan päätteeksi tanssitaan yhdessä.

CodeBus Africa pähkinänkuoressa

•    Osa virallista Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoa.
•    Koordinaattorina Aalto Global Impact -yksikkö, joka edistää Aalto-yliopiston yhteiskunnallista vaikuttavuutta maailmanlaajuisesti koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden kautta.
•    Vierailee 10 maassa 100 päivän aikana helmikuusta toukokuuhun 2017: Etiopia, Ghana, Kenia, Mosambik, Namibia, Nigeria, Etelä-Afrikka, Tansania, Uganda, Sambia.
•    Opettaa afrikkalaisnuorille koodauksen perusteita musiikin avulla ilmaista Sonic Pi -ohjelmointiympäristöä hyödyntäen.
•    Panostaa erityisesti tyttöjen osallistamiseen, koska he ovat aliedustettuja teknologian alalla ympäri maailman.
•    Mukana on 10 Aalto-yliopiston opiskelijaa vapaaehtoisina työpajaohjaajina ja -kouluttajina.
•    Suomalainen Mehackit-yritys vastaa Aallon ohjaajien koulutuksesta ja Sonic Pi -työpajojen sisällöstä.
•    Suomen ulkoasiainministeriön, kymmenen Suomen edustuston, Nokian, Mehackitin ja yli 15 paikallisen koulun, instituutin ja teknologiakeskuksen yhteisponnistus.

•    Twitter ja Instagram @codebus_africa

•    facebook.com/CodeBusAfrica/

•    codebusafrica.com

Selam Kebede ja Irena Bakić kuuntelevat osallistujien musiikillisia tuotoksia. Kebede, Aalto-yliopiston alumni, toimii Suomi 100 -juhlavuoden erikoislähettiläänä Etiopiassa.

Artikkeli on alun perin julkaistu englanniksi Aalto University Magazinen numerossa 19 (issuu.com) huhtikuussa 2017.

Aalto-yliopisto on saanut Liikesivistysrahastolta lahjoituksena 1,3 miljoonaa euroa kauppatieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen. Lahjoitus on jatkoa rahaston joulukuussa 2016 tekemälle samansuuruiselle lahjoitukselle.

Liikesivistysrahaston hallitus päätti 20.4.2017 yhteensä 2,5 miljoonan euron lisälahjoituksesta suomalaisille kauppatieteellisen alan yliopistoille. Liikesivistysrahasto on siten vuosina 2016–2017 lahjoittanut yliopistoille yhteensä 5,0 miljoonaa euroa kohdennettuna kauppatieteelliselle tutkimus- ja koulutusalalle.

Kriteerit lahjoitukselle olivat samat kuin aiemmallekin, eli menestys tutkimuksessa, yhteiskunnallinen vaikuttavuus mitattuna valmistuneiden ekonomien ja tohtorien lukumäärällä sekä Liikesivistysrahaston vastaanottamat lahjoitukset yliopistojen alueilta viimeisten 15 vuoden aikana.

"Investointi suomalaiseen kauppatieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen on Liikesivistysrahaston lahja 100-vuotiaalle Suomelle. Lahjoituksillamme haluamme osaltamme edistää liiketaloustieteellisen tutkimuksen ja opetuksen uudistumista suomalaisissa yliopistoissa,” sanoo Liikesivistysrahaston toimitusjohtaja Johanna Vesterinen.

"Olemme erittäin kiitollisia tästä Liikesivistysrahaston merkittävästä lahjoituksesta, joka auttaa meitä kehittämään kauppatieteellistä tutkimusta ja opetusta edelleen. Olemme myös hyvin kiitollisia kaikesta Liikesivistysrahaston pitkäaikaisesta tuesta ja yhteistyöstä Kauppakorkeakoulun kanssa, joka on jatkunut jo lähes sata vuotta", sanoo Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Ingmar Björkman.

Aalto-yliopisto on mukana Times Higher Educationin (THE) 55 nousevan yliopiston ryhmässä. THE on tunnistanut ranking-aineistonsa pohjalta maailman yliopistojen joukosta ryhmän globaaleja suunnannäyttäjiä erityisesti uudenlaisen teollisuusyhteistyön alueella. THE kutsuu tätä ryhmää teknologiahaastajiksi, technology challengereiksi.

Times Higher Educationin mukaan teknologiahaastajat ovat perinteisten ja etabloituneiden eliittiyliopistojen takaa vahvasti nouseva innovatiivinen ryhmä, joka rakentaa menestyksensä erityisesti uudenlaiselle tutkimusyhteistyölle ja -rahoitukselle. Teknologiahaastajilla ei ole tukenaan samanlaisia resursseja kuin vanhoilla eliittiyliopistoilla, minkä vuoksi ne ovat reagoineet julkisen rahoituksen vähenemiseen hakemalla innovatiivisesti uudenlaisia rahoituslähteitä.

Aalto-yliopiston opiskelijat esittelivät tuotekehittelykurssin lopputöitään yrityksille ja yleisölle Product Design Gala -tapahtumassa keväällä 2016. PdP-kurssi on jo 20 vuoden ajan tuonut yhteen tekniikan, muotoilun ja kauppatieteiden opiskelijat ratkomaan teollisuuden haasteita ja kehittämään niihin huippuluokan ratkaisuja. Kuva: MIkko Raskinen.

THE toteaa edelleen, että teknologiahaastajia luonnehtii myös innovatiivisten, teknologiseen ja digitaaliseen vallankumoukseen liittyvien tutkimusalueiden edistäminen.  Innovaatiot ovat tyypillisesti teknologiahaastajien strategian ytimessä, ja niillä on vahvat yhteydet yrityksiin ja laadukasta tekniikan tutkimusta.

"Olemme systemaattisesti rakentaneet uutta luovaa ja korkeatasoista yliopistoa, joka on tiiviisti yhteydessä yritysten ja muun yhteiskunnan kanssa. Olen erittäin iloinen, että Aalto on valikoitunut innovatiivisten nousevien yliopistojen kärkijoukkoon kansainvälisessä vertailussa. Tämä on erinomainen tunnustus Aalto-yhteisön innostuneelle ja kovalle työlle, joka tuottaa jatkuvasti paranevia tuloksia", sanoo Aalto-yliopiston provosti Ilkka Niemelä.

THE:n tunnistaman 55 haastajayliopiston joukossa on seitsemän pohjoismaista yliopistoa. Aalto-yliopisto oli listalla ainoana Suomesta.Times Higher Education julkaisee vuosittain yliopistorankingia THE World University Rankings.

Lue artikkeli (timeshighereducation.com)

Ensi viikolla 15.- 21. toukokuuta vietetään Fashion in Helsinki -tapahtumaa, johon Aalto-yliopiston muodin tekijät tuovat vahvasti mukaan oman osaamisensa. Viikon aloittaa maanantaina 15.5. Aalto-yliopiston ja Nanson yhteistyöprojektin avajaiset klo 17-18 Nanso Shopissa Mikonkatu 2.

Helsinki New Fashion Seminar tuo tiistaina 16.5. Kaupungintalolle useita kansainvälisiä muodin ykkösnimiä, kuten Director of Communication Dries van Notenin Patrick Scallon, Creative Director MSGM:n Massimo Giorgetti ja espanjalainen huippulupaus Alejandro Palomo, joka suunnittelee Palomo Spain -miestenvaatemallistoa sekä Coco Capitan, joka kuvaa muun muassa Guccin ja Paco Rabannen kampanjoita. Seminaarin ohjelma ja puhujavieraat ovat Aalto-yliopiston kuratoimia.

Muotoilun laitoksen Näytös17 keskiviikkona 17.5. Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa (Tallberginkatu 1) esittelee tänä vuonna parinkymmenen opiskelijan mallistoja. Aalto-yliopiston näytös on perinteisesti houkutellut kansainvälisiä headhuntereita, jotka rekrytoivat kiinnostavimmat suunnittelijat suoraan catwalkilta. Kansainvälisestä mediasta on paikalla muun muassa i-D, Dazed ja Vogue Italia. Kutsuvierastilaisuuden yhteydessä on Hyères-palkitun Maria Korkeilan mallistopresentaatio.

Critical is the New Black: Fashion in the 21st Century -seminaari tarttuu muodin ympärillä käytävään keskusteluun ja kysyy, voiko muoti olla sosiaalista kommentaaria ja kritiikkiä pelkän kuluttamisen sijaan? Kuinka muoti voi rakentaa parempaa huomista nykyisten kulttuuristen, poliittisten ja ilmastollisten haasteiden edessä? Seminaari järjestetään Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa (Ahertajantie 5) torstaina 18.5.

Muodin tapahtumaviikon päättää 21.5. Aallon muotinäytös Shanghaissa. Suomi100 -tapahtumiin kuuluva näytös järjestetään yhteistyössä Donghua-yliopiston ja Suomen Shanghain konsulaatin kanssa.

Arvokasta yhteistyötä ja kansainvälistä menestystä

- Aalto-yliopisto ja sen lahjakkaat opiskelijat ovat erinomaisella muotimenestyksellään keränneet hienosti muita toimijoita ympärilleen. Fashion Seminar on laajennettu yhteistyössä Helsinki New’n kanssa kokopäiväiseksi seminaariksi, joka keskittyy brändäykseen ja imagon luomiseen median ja suunnittelijan näkökulmasta. Se, miten nuori kreatiivisuus ja lahjakkuus saadaan hyödynnettyä taloudellisesti, on nyt keskiössä, sanoo Aalto-yliopiston muotitaiteen professori Pirjo Hirvonen.

- Vihdoin alan keskeiset toimijat ovat mukana ja tuorein ottein vauhdittamassa suomalaisen muodin kansainvälistymistä ja menestystä. Fashion in Helsinki -tapahtuma on erinomainen avaus tämän toteuttamiseksi. Rohkealla, luovalla asenteella ja hyvällä yhteistyöllä uudistamme koko suomalaista muotialaa menestykseen! toteaa Pirjo Hirvonen.

Tämä kevät on ollut muodin opiskelijoille onnistumisia täynnä. Aalto-yliopiston nuoret suunnittelijat jatkavat menestystään maailmalla. Tänä vuonna alan merkittävimmässä kansainvälisessä muotikilpailussa, Hyerès-festivaalilla palkittiin Maria Korkeila Schiaparelli-erikoispalkinnolla, lisäksi helmikuussa tuli suomalaisille kolmoisvoitto Designers Nestissä. Heidi Karjalainen valittiin toiselle sijalle Apolda European Design Award -kilpailussa Saksassa. Valmistuvia opiskelijoita on rekrytoitu muun muassa Saint Laurentille, Kenzolle, Isabel Marantille ja Ann Demeulemeesterille. Aalto-yliopisto valittiin CEOWORLD -lehden tekemässä kansainvälisessä muotikoulujen rankingissä sijalle 7. Listauksessa kansainvälisiä kouluja oli yhteensä 110. Aallon muotisuunnittelu on saavuttanut korkean kansainvälisen tason.

Aalto-yliopiston tutkijat ovat kehittäneet syövän kasvua hillitseviä nanomateriaaleja jäljittelemällä syvänmeren tulivuoriperäistä dynaamista kemiaa. Uudella ympäristöystävällisellä menetelmällään tutkijat voivat valmistaa sinkkiperoksidista nanoklustereita ilman lisäkemikaaleja. Näitä sinkkiperoksidinanopartikkeleita voidaan käyttää syövän ja muiden vaikeiden sairauksien hoidossa.

Tutkijat loivat räätälöityjä nanoklustereita hyödyntämällä kotikeittiöissäkin tuttua Leidenfrost-ilmiötä.  Kuumalle levylle pudotettu vesipisara jää leijumaan levyn päälle, sillä levyn ja pisaran väliin syntyvä eristävä höyrykerros estää nestettä kiehumasta nopeasti pois, vaikka neste on kiehumispistettään huomattavasti kuumemman kappaleen lähellä. Tulivuoren purkausaukon lähellä syvällä merenpinnan alapuolella, tai esimerkiksi erityisolosuhteissa laboratoriossa, höyrykerros voi peittää nesteen alla suurenkin alueen höyryn nousematta pintaan. Tämä höyrykerros saa nesteen molekyylit käyttäytymään poikkeuksellisella tavalla.

Leidenfrost-ilmiö saa kuumalle levylle pudonneet vesipisarat leijumaan levyn päällä. Kuva: Mikko Raskinen/Aalto-yliopisto

”Luonnossa tavattava dynaaminen vedenalainen kemia innoitti kehittämään seuraavan sukupolven ympäristöystävällistä nanokemiaa. Helpolla ja skaalattavalla dynaamisella prosessilla tuotettavien räätälöityjen nanopartikkelien vihreää synteesiä ei ole tässä asiayhteydessä aiemmin esitelty”, kertoo professori Mady Elbahri Aalto-yliopistosta.

”Olemme osoittaneet, että Leidenfrost-ilmiöön liittyvällä, erittäin kuumalla ja rajatulla vedenalaisella alueella esiintyvällä dynaamisella kemialla voidaan luoda nanoklustereita sinkkiperoksidista. Tämän ilmiön hydrodynaaminen luonne varmistaa sen, että nanoklusterit purkautuvat kohti huomattavasti kylmempää aluetta lisäten samalla yhdenkokoisten, räätälöityjen nanoklusterien kasvua”, Elbahri jatkaa.

”Tutkimuksemme voi edistää yhdenkokoisten partikkelien kestävää synteesiä”, selittää Ramzy Abdelaziz, Elbahrin ryhmään kuuluva tutkijatohtori ja tutkimuksen toinen tekijä.

Biolääketieteen näkökulmasta peroksidit toimivat hapettajina, joten niitä voidaan hyödyntää lukuisien anaerobisten solujen ja jopa syöpäsolujen aiheuttamien sairauksien hoidossa.

”Tutkimme nanopartikkeleitamme selvittääksemme niiden sytotoksisen vaikutuksen suspensioon ja adherentteihin soluihin, jotta voisimme osoittaa niiden soveltuvuuden syövän nanohoitoon”, toteaa Duygu Disci-Zayed, tutkimusryhmän aiempi jäsen.

Syövän kasvua hillitsevät nanoklusterit nousevat pintaan sopivan kokoisina. Leidenfrost-ilmiö saa nesteen molekyylit käyttäytymään poikkeuksellisella tavalla. Kuva: Mikko Raskinen/Aalto-yliopisto

Syntetisoituaan yhdenkokoiset ZnO2-partikkelit tutkijat tekivät useita alustavia tieteellisiä kokeita määritelläkseen, miten nämä nanopartikkelit vaikuttivat terveisiin ja syöpäsoluihin. Tämän tutkimuksen mukaan ZnO2-nanopartikkelit voivat tuhota syöpäsoluja apoptoottisin ja ei-apoptoottisin mekanismein.

Tutkimus julkaistiin tänään Nature Communications -lehdessä.

Lisätietoja:
Professori Mady Elbahri, Aalto-yliopisto
mady.elbahri@aalto.fi
Puh.: +358 50 464 8990

Artikkeli: Mady Elbahri, Ramzy Abdelaziz, Duygu Disci-Zayed, Shahin Homaeigohar, Justyna Sosna, Dieter Adam, Lorenz Kienle, Torben Dankwort, Moheb Abdelaziz: Underwater Leidenfrost nanochemistry for creation of size-tailored zinc peroxide cancer nanotherapeutics. Nature Communications 2017. DOI: 10.1038/NCOMMS15319

Suomen Akatemian torstaina 11. toukokuuta julkistamat rahoituspäätökset tuovat Aaltoon kahdeksan uutta akatemiatutkijaa ja 13 tutkijatohtoria. Rahoitus kohdistuu luonnontieteiden ja tekniikan aloille. Akatemiatutkijoiden osuus Aaltoon tulleesta rahoituksesta on 3 476 000 euroa ja tutkijatohtoreiden 3 333 000 euroa. Akatemiatutkijatehtävät ovat viisivuotisia ja tutkijatohtoritehtävät kolmevuotisia.

”Aallon kannalta kokonaistulos on jälleen erinomainen. Olen erittäin ylpeä sekä akatemiatutkijoiden että tutkijatohtoreiden hienosta työstä niin tutkimuksen kuin tutkimusrahoituksen saralla”, sanoo Aalto-yliopiston vararehtori Tuija Pulkkinen.

Uudet akatemiatutkijat ovat vahvasti kansainvälistä joukkoa.

”Tuoreet rahoituspäätökset kertovat siitä, että tutkimuksemme on jo maailman huippua valikoimillamme alueilla. Uusia lahjakkaita tutkijoita ei kuitenkaan saada Suomeen ilman vahvaa pohjaa, ja tässä kansainvälisen tason jo saavuttaneet monikansalliset tutkijaryhmät ovat tärkeitä”, Pulkkinen sanoo.

Kahdeksasta uudesta akatemiatutkijasta neljä työskentelee teknillisen fysiikan alueella. Teknillisen fysiikan menestys Suomen Akatemian rahoitushauissa ei ole tullut yllätyksenä, sillä taustalla on vuosikymmenten mittainen rakennustyö, sanoo professori ja teknillisen fysiikan laitoksen johtaja Matti Kaivola.

”Olemme panostaneet määrätietoisesti tietyille tutkimusaloille eli kiinteän aineen fysiikan ja materiaalifysiikan tutkimukseen. Tavoitteenamme on olla maailman huippua näillä aloilla. Kunnianhimon taso on siis asetettu riittävän korkealle”, Kaivola sanoo.

Jotta tutkijalahjakkuudet ympäri maailman löytävät Aaltoon, tarvitaan paitsi huipputason tutkimusryhmiä myös kokeellista tutkimusta tukevaa infrastruktuuria. Tätä edustaa Aalto-yliopistossa esimerkiksi Kansallinen mikro- ja nanoteknologian infrastruktuuri OtaNano.

Yhtenä esimerkkinä Aallon teknillisen fysiikan huippututkimusalueista Matti Kaivola mainitsee akatemiatutkijaksi valitun Kuan Tanin edustaman alan, kvanttiteknologiat. Kvanttiteknologioiden kehitykseen halutaan panostaa niin Aallossa kuin Euroopan unionissakin, joka on tulevaisuudessa käynnistämässä mittavaa alan lippulaivahanketta.
 

Akatemiatutkijat

Parinya Chalermsook, tietotekniikan laitos: Kombinatoriikka Graph Pakkaukset ja Online Binary Search Trees, 434 485 e

Xi Chen teknillisen fysiikan laitos: Laskennallinen tutkimus fluoresoivista hopea klustereista biosensori ja biokuvantamis sovelluksiin, 434 485 e

Heikki Nieminen, neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitos: Ultraääniavusteinen ohutneulabiopsia - äänen ja kudoksen väliset vuorovaikutukset, 434 485 e 

Hannu-Pekka Komsa, teknillisen fysiikan laitos: Kaksi-ulotteisten MXene-materiaalien hallittu funktionalisointi (FUNTOMX), 434 485 e

Kuan Tan, teknillisen fysiikan laitos: Piin spineihin pohjautuvan kvanttitietokoneen kvanttiväylä,
434 485  e

Zheng Yan, TruSoNet: Luottamuksen digitointi kaikkialla läsnäolevassa sosiaalisessa verkossa,
434 485 e

Zhirong Yang, tietotekniikan laitos: Aineiston piirre-esityksen oppiminen laajamittaisella naapuruston upotuksella, 434 485 e

Alexander Zyuzin teknillisen fysiikan laitos: Theory of Weyl semimetals and superconductors, 434 485 e
 

Tutkijatohtorit

Omer Anjum: Solving GPU Assisted Exascale Computing Challenges with High-Order Finite Difference Methods, 225 650 e

Matilda Backholm, teknillisen fysiikan laitos: Pinning och dissipation av magnetiska droppar på superhydrofoba ytor, 243 170 e

Miguel Caro: Luotettavaa laskennallista sähkökemiaa tiheysfunktionaaliteoriaa sekä eritasoisia molekyylien dynamiikkamalleja hyödyntäen, 281 190 e

Ana Díaz-Rubio: Monifysiikkametalaitteet, 257 470 e

Tommi Ekholm: METRICS – Teknologia- ja ilmastollisten riskien hallinta ilmastonmuutoksen hillintästrategioissa, 251 650 e

Jussi Jokinen: Tunnearvioteorian laskennallinen mallinnus ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksessa, 246 400 e

Juha Koivisto, teknillisen fysiikan laitos: Partikkelivahvistettujen vaahtojen rheologian ja tunkeutumisen hallitseminen statistisen fysiikan avulla, 253 700 e

Kaspar Ockeleon, teknillisen fysiikan laitos: Kvanttimekaaninen puristuminen ja lomittuminen mikroaalto-optomekaanisissa systeemeissä, 245 910 e

Taneli Riihonen: Yleistetyt häipymäjakaumat ja matriisifunktiot langattomien tietoliikennejärjestelmien analyysissä, 262 630 e

Kezilebieke Shawulienu, teknillisen fysiikan laitos: Suprajohtavien kaksiulotteisten materiaalien sähköisten ja magneettisten ominaisuuksien hallinta, 266 140 e

Arno Solin: Vaiheittaisia menetelmiä reaaliaikaiseen probabilistiseen mallinnukseen, 254 500 e

Marijin van Vliet Wouter, neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitos: Havainnoista ymmärtämiseen neurotieteessä: laskennallisten mallien laajentaminen neurokuvantamisaineistojen ennustamiseen., 279 000 e

Christian Webb, matematiikan ja systeemianalyysin laitos: Satunnaisgeometria lukuteoriassa, kombinatoriikassa ja satunnaismatriisien teoriassa, 247 840 e
 

Katso lisää Suomen Akatemian sivuilta:  http://www.aka.fi/

Yli sata Aalto-yliopiston materiaalitutkimuksen asiantuntijaa kokoontui 10. toukokuuta Oppimiskeskukseen käynnistämään uuden Materials Platform toimintaa ja keskustelemaan yhteistyömahdollisuuksista.

Professori Orlando Rojas biotuotteiden ja biotekniikan laitokselta, Materials Platformin johtoryhmän puheenjohtaja, toimi tilaisuuden isäntänä ja kannusti osallistujia verkostoitumaan ja pohtimaan yhteistyöalueita.

”Haluamme aktivoida eri alojen toimijoita yhteistyöhön ja toimia kohtaamispaikkana yliopiston ja sidosryhmien välillä. Kaikki ovat tervetulleita mukaan toimintaan.”, Rojas sanoi.

Professori Orlando Rojas, Materials Platformin johtoryhmän puheenjohtaja

Vararehtori Tuija Pulkkinen avasi tilaisuuden ja muistutti, että materiaalitutkimuksella on yliopistossa pitkä historia. Aalto-yliopiston vahvuudeksi ala tunnistettiin ensimmäisessä tutkimuksen arvioinnissa vuonna 2009.

”Materiaalitutkimuksella on merkittävä rooli tulevaisuuden teollisissa sovelluksissa ja innovaatioissa esimerkiksi energiantuotannossa, ilmastonmuutoksen torjunnassa, terveys- hyvinvointiteknologiassa ja ympäristön suojelussa”, Pulkkinen muistutti.

”Huipputason materiaalitutkimus edellyttää korkeatasoista tutkimusinfraa ja yhteistyö eri toimijoiden välillä tukee resurssien tehokasta käyttöä. Uusi Materials Platform tarjoaa loistavan mahdollisuuden verkostoitua, jakaa tietoa ja rakentaa uutta monialaista yhteistyötä”, Pulkkinen totesi.

Katsau materiaalitekniikan tutkimukseen Aalto-yliopistossa

Laskennallisen materiaalifysiikan professori Patrick Rinke esitteli Materials Platformin ensimmäisen kohokohdan, monialaisen erikoisjulkaisun Advanced Electronic Material, jonka 12 artikkelin kirjoittamiseen on osallistunut 40 Aalto-yliopiston tutkijaa ja 10 ulkopuolista tutkijaa.

Vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme lähestyi materiaaleja kestävän kehityksen ja siihen yhdistetyn liiketoiminnan näkökulmasta.

”Tutkimme mitä materiaaleille tapahtuu, kun ne on käytetty ja kuinka materiaalien ekologista jalanjälkeä voidaan pienentää. Teknisten innovaatioiden tueksi tarvitaan usein liiketoimintamalleja, jotta innovaatiot saadaan käytäntöön materiaalien kierrätyksessä”, Halme kertoi. ”Markkinoille kannattaa mennä jo ennen kuin markkinat ovat edes syntyneet, mikäli haluaa saada jalansijaa.” 

Nanotekniikan professori Harri Lipsanen esitteli EU:n rahoittaman Graphene-lippulaivahanketta, Graphene Flagship Consortium, jonka suomalaiskumppaneita ovat Aalto-yliopisto ja VTT. Mukana on 150 partneria 23 maasta. Grafeenin avainsovelluksia ovat muun muassa optiset ja joustavat elektroniikkalaitteet, funktionaaliset kevytkomponentit ja edistykselliset akut.

Muodin tutkimuksen professori Kirsi Niinimäki muistutti CHEMARTSista, Kemian tekniikan korkeakoulun ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun yhteistyöhankkeesta, joka tutkii eri materiaalien, kuten selluloosan käyttöä tekstiileissä ja arkkitehtuurissa.

”Lähes science fictionilta kuulostaa materiaalien suunnittelu nanotasolta”, kertoi Niinimäki. ”On mielenkiintoista ajatella, että eri sovellusten tarvitsemia materiaaleja voitaisiin suunnitella sen mukaan, mitä kuiduilta vaaditaan”.

Teknillisen geologian professori Jussi Leveinen kertoi mineraalien ominaisuuksien mittaamisesta laser-spektrisellä etämittauksella.

”Erityisesti kaivannaisteollisuudessa tarvitaan edullista, turvallista ja luotettavaa keinoa tunnistaa hyödynnettävien kivien mineraalikoostumus, joka vaikuttaa käsittelyprosesseihin, liiketoiminnan tuottavuuteen ja kierrätysprosessien turvallisuuteen”, Leveinen totesi. ”Uudet mittaus menetelmät voivat tunnistaa ongelmia rakennusmateriaaleissa, kuten betoneissa, asbestin rakennuksissa ja jopa pienet toksiinimäärät vedessä ja ilmassa.”

Lisätietoja

Kati Miettunen
koordinaattori
Materials Platform
kati.miettunen@aalto.fi
 

FT:n vertailussa arvioidaan keväisin sekä avoimet että räätälöidyt valmennusohjelmat. Aalto EE oli kokonaisuudessaan 46. paras tuhansien verrokkien joukossa. Avoimien valmennusohjelmien sijoituksen maltillinen lasku vaikutti kokonaissijoituksen alenemiseen yhdellä sijalla edellisvuoteen nähden. Yhtiö on edelleen ainoa suomalainen toimija maailman viidenkymmenen parhaan liikkeenjohdon valmentajan joukossa.

Yrityskohtaisesti räätälöityjen valmennusohjelmien tavoitteiden saavuttaminen, halukkuus suositella Aalto EE:n palveluja sekä jatkaa yhteistyötä Aalto EE:n kanssa olivat Financial Timesin vertailun mukaan parantuneet eniten viime vuodesta. Sama trendi on vahvistunut myös yhtiön jatkuvassa laatu- ja palauteseurannassa.

“Koko Fazer Energizer -ohjelma on rakennettu yhteistyössä. Aalto EE toimii asiakaslähtöisesti, niin että ohjelman perustana ovat Fazerin omat tarpeet. Meillä puhutti esimerkiksi organisaation energian käsite ja miten se voi näkyä työyhteisössä ja johtamisessa”, Fazerin HR-johtaja, Senior Vice President, Mika Videman kertoo.

”Yksittäisistä vertailuista ei voi tai kannata päätellä liikaa, mutta trendin seuraaminen on hyödyllistä. Olemme panostaneet paljon uusiin valmennuskumppanuuksiin ja parempaan ennakointiin asiakastyössämme. Tiimimme jakaa entistä paremmin asiakasorganisaation maailman ja tavoitteet”, kertoo Pekka Mattila, Aalto EE:n toimitusjohtaja ja Aalto-yliopiston Professor of Practice.

Kansainvälinen vaikuttavuus nousussa

Aalto EE toimii jo 13 maassa ja toteuttaa valmennusohjelmia myös keskeisille globaaleille yrityksille ja instituutioille. Vahva kansainvälisyys näkyi myös Financial Times -lehden vertailussa, jossa yhtiö oli pohjoismaisista toimijoista tavoittanut prosentuaalisesti eniten kansainvälistä osallistujajoukkoa nimenomaan räätälöidyissä ohjelmissa.

Yksi kansainvälinen asiakas on Fortune 500 -listattu IT- ja telekommunikaatioalan yritys Orange. Esimerkiksi ”Talent Leadership Development Program” tehtiin yhteistyössä heidän oman sisäisen koulutusorganisaationsa, Orange Campuksen kanssa.

“Meillä on suuri luottamus siihen, että Aalto EE on oikea kumppani kehittämään avainhenkilöitämme. Kumppanuutemme on ollut hyvin positiivinen kokemus meille. Arvostamme Aalto EE:n joustavaa ja meidän tapaamme toimia mukautuvaa lähestymistapaa, ohjelmajohdon ammattimaisuutta sekä tinkimättömän korkeaa laatua. Tämä ohjelma on selkeästi sitouttanut lahjakkuudet organisaatioomme sekä saanut heidät sitoutumaan proaktiivisesti oman urapolkunsa kehittämiseen”, sanoo Jessie Lim, Head of Human Resources Asia Pacific, Orange.

Lisätiedot

Pekka Mattila, valtiot. tri, toimitusjohtaja, professori (professor of practice)
Aalto University Executive Education Oy
Puhelin: 040 738 7221
pekka.mattila@aaltoee.fi

Aalto University Executive Education Oy

Aalto University Executive Education tarjoaa korkealaatuisia liikkeenjohdon kehittämispalveluja (Aalto EE) ja asiantuntijoiden täydennyskoulutusta (Aalto PRO) sekä palveluita yrittäjyyden kehittämiseksi (Aalto ENT). Monipuolisessa kokonaisuudessa yhdistyvät käytännön osaaminen ja Aalto-yliopiston uusin tutkimustieto.

Yhtiön vahvuuksia ovat globaali toimintamalli ja monipuolinen tarjonta. Suomen ja Singaporen lisäksi tarjoamme ohjelmia Baltiassa, Etelä-Koreassa, Indonesiassa, Iranissa, Kiinassa, Puolassa, Ruotsissa, Taiwanilla, Tansaniassa, Venäjällä ja Vietnamissa. Aalto University Executive Educationilla on kolme arvostettua laatuleimaa eli akkreditointia: AACSB, AMBA ja EQUIS. Se kuuluu näin ollen maailman instituutioista koostuvaan 0,5 prosentin parhaimmistoon.

Otaniemen Tekniikan päivien tapahtuma 29.9.2017 Dipolissa on täynnä toinen toistaan huikeampia esimerkkejä siitä, miten omaa terveyttään voi seurata nyt ja tulevaisuudessa. Päivän aikana LUMA-keskus järjestää koululaisille suunnattuja työpajoja, joissa innostetaan koululaisia hauskojen aiheiden avulla pohtimaan päivien teemaa. Työpajatarjonta on suunnattu sekä alakoulu- että yläkoululuokille.

”Työpajat ovat kehitetty ihmisen toiminnan lähtökohdasta. Ihminen ei ole robotti, vaan toimiva orgaaninen kokonaisuus, jota ohjaavat inhimilliset piirteet. Työpajoissa lähestytään ilmiöitä monitieteisestä näkökulmasta. Aiheina on muun muassa valheenpaljastus, aistit ja 3D-tulostus. Oppilaat pääsevät suunnittelemaan oman “tulostettavan” ruumiinosan tai elimen”, kertoo LUMA-keskuksen koordinaattori Veli-Matti Ikävalko.

Työpajojen muina aiheina ovat viruksen rakenne, askelmittari, muistimetallit verisuonissa sekä taide ja tiede kohtaavat: missä tunteet tuntuvat? Pajoissa tutustutaan myös ihmisen mittaukseen sekä etsitään kultaista leikkausta.

Opettaja, lue lisää ja ilmoita luokkasi työpajoihin!

Tekniikan päivien muu ohjelma julkaistaan kesäkuussa. Lue lisää >>