Aalto-yliopisto sai varainhankintakampanjaansa Jane ja Aatos Erkon säätiöltä 3 miljoonaa euroa ja uuteen teknologiakasvatuksen professuuriin 300 000 euroa.

Teknologiakasvatuksen viisivuotisella Professor of Practice -professuurilla Aalto-yliopisto pyrkii kehittämään monitieteistä teknologiakasvatuksen opetusta ja tutkimusta syksystä 2018 alkaen. Teknologiakasvatus opettaa teknologian soveltamista, toimintaperiaatteita ja teknologista ympäristöä sekä innostaa nuoria luonnontieteiden ja tekniikan opintojen pariin.

”Jane ja Aatos Erkon säätiöllä ja Aallolla on yhteneväiset tavoitteet: pyrimme molemmat edistämään korkeatasoista tiedettä, tutkimusta ja taidetta. Teknologiakasvatuksen professuuri auttaa meitä rakentamaan vahvemmin myös teknologian tulevaisuutta. Kiitämme lämpimästi molemmista lahjoituksista”, sanoo Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri.

Aalto-yliopiston varainhankintakampanjan tavoitteena on kerätä 20 miljoonaa euroa kesäkuun loppuun mennessä. Jane ja Aatos Erkon säätiön yleislahjoitus mukaan lukien koossa on jo runsaat 19 miljoonaa euroa.

Analyysi osoitti, että naisten liittyminen valintalautakuntiin muutti havaittavasti miesten äänestyskäyttäytymistä. Kuva: Aalto-yliopisto / Anni Hanén

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijoiden mukaan valintalautakunnan miesjäsenet muuttuvat vähemmän suopeiksi naishakijoita kohtaan, kun valintakomiteaan tulee naisjäseniä. Samassa valintatilanteessa valintalautakunnan naisjäsenet eivät suosi naishakijoita enempää kuin mieshakijoita.

Tutkijat selvittivät, miten tieteellisten komiteoiden päätöksenteko muuttui Italiassa ja Espanjassa, kun valintalautakuntiin tuli naisjäseniä. Tutkijat kävivät läpi, miten 100 000 professorin tai apulaisprofessorin paikan saamiseksi jätettyä hakemusta näissä maissa käsiteltiin. Hakemuksia käsitteli 8000 satunnaisesti valittua valintalautakunnan jäsentä.

Tutkijat eivät löytäneet tilastoista selvää näyttöä siitä, että naisjäsenien määrän lisääminen lautakunnissa parantaisi naishakijoiden mahdollisuuksia tulla valituksi. Naisten määrän lisääntyminen ei myöskään näyttänyt juuri vaikuttavan niiden hakijoiden tasoon, jotka saivat ylennyksen. Sekakomiteoiden valitsemat hakijat olivat tieteellisiltä näytöiltään suurin piirtein samantasoisia ennen valintaa sekä valinnan jälkeen niiden hakijoiden kanssa, jotka miehistä koostuvat lautakunnat olivat valinneet.

Italiassa tehtyjen valintojen osalta tutkijat pystyivät tarkastelemaan, miten valintakomiteoiden yksittäiset jäsenet olivat äänestäneet. Analyysi näytti, että naisten liittyminen valintalautakuntiin muutti havaittavasti miesten äänestyskäyttäytymistä. Lautakuntien miesjäsenet alkoivat äänestää hieman, mutta havaittavasti enemmän naishakijoita vastaan.

Yksi syistä tähän saattaa olla ilmiö, jotka kutsutaan nimellä ”licensing effect”.

”Kun valintaa tekemässä on naisia, miehet voivat tuntea luvallisemmaksi arvioida naisia ankarasti, koska paikalla on myös naisjäsen, joka puolustaa naishakijaa”, sanoo apulaisprofessori Manuel Bagues Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.

Alitajuista ja avointa loukkaantumista

Päätöksiä tekevien naisten ilmestyminen alueelle, joka oli aiemmin kokonaan miesten aluetta, saattaa myös johtaa alitajuntaiseen tai avoimeen loukkaantumiseen.

”Perinteisesti tietyillä aloilla miehet ovat istuneet näissä lautakunnissa. Kun naiset tulevat mukaan valitsijoiden joukkoon, tämä voi johtaa takaiskuun,” sanoo tutkijatohtori Natalia Zinovyeva Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.

Todennäköisesti tutkimuksen tärkein tulos oli kuitenkin se, mitä ei löydetty. Tutkimus ei löytänyt näyttöä siitä, että naisten asema valintoja tehtäessä paranisi valintalautakuntia naisistamalla.

“Hakijoiden arviointi ei todennäköisesti ole suurin ongelma naisten etenemisessä tiedeuralla,” sanoo Bagues.

“Tutkimuksen tekemisen jälkeen tuntumamme on, että on joitakin syvempiä ongelmia, miksi naisia on niin vähän tieteellisellä uralla edistyneiden joukossa”, sanoo Zinovyeva. ”Päätöksentekijöiden tulisi siksi todennäköisesti keskittyä johonkin muuhun kuin esimerkiksi päättämään sukupuolikiintiöistä valintalautakuntien jäsenille.”

Tutkimus on julkaistu American Economic Review -julkaisun huhtikuun numerossa.

Lisätietoja:

Manuel Bagues, apulaisprofessori
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
puh. 050 410 4065
manuel.bagues@aalto.fi

Artikkeli: Bagues, Manuel, Mauro Sylos-Labini and Natalia Zinovyeva. 2017. "Does the Gender Composition of Scientific Committees Matter?" American Economic Review, 107(4): 1207–38. DOI: 10.1257/aer.20151211

Linkki julkaisuun (aeawe.org)

Tiedote perustuu osittain artikkeliin, jonka on kirjoittanut Tim Hyde American Economic Associationin verkkosivulle. Linkki artikkeliin (aeawe.org)

Aalto-yliopiston englanninkielisen Master's Programme in Computer, Communication and Information Sciences (CCIS) -ohjelman täydennyshaku kohdistuu ohjelman kuuteen pääaineeseen, jotka ovat Acoustics and Audio Technology, Communications Engineering, Computer Science, Security and Mobile Computing; Signal, Speech and Language Processing sekä Software and Service Engineering.

Tietotekniikkaan monipuolisesti painottunut CCIS-maisteriohjelma on Aalto-yliopiston suosituimpia ohjelmia, ja täydennyshaussa on tilaa vielä muutamille motivoituneille opiskelijoille.

Ohjelma sopii hyvin henkilöille, joilla on jo tietotekniikan ja/tai tietoliikennetekniikan perusteet hallussa sekä halu kehittyä alan asiantuntijaksi.

”Tietotekniikan alueella on erityisesti kysyntää tietoturvan osaajista. Suomessa on paljon alan teollisuutta, ja moni yritys haluaa kohottaa tietoturvaosaamistaan, joten myös työllistymisnäkymät ovat hyvät”, sanoo ohjelmajohtaja, professori Petri Vuorimaa.

”Viidennen sukupolven matkaviestintäverkkojen standardisointi on parhaillaan käynnissä. Alan keskeisillä toimijoilla on toimintaa Suomessa ja he etsivät lisää tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan osaajia”, sanoo CCIS-ohjelman varajohtaja, professori Riku Jäntti.

CCIS-maisteriohjelma on Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun ja sähkötekniikan korkeakoulun yhteinen. Valintapäätökset julkistetaan viimeistään 8. kesäkuuta, ja opiskelemaan pääsee jo tulevana syksynä.

Lue lisää CCIS-maisteriohjelman täydennyshausta osoitteesta aalto.fi/ccis

Tiistai-iltana Suomen aikaa Floridasta avaruuteen laukaistun Aalto-2:n matkan ensimmäinen etappi on turvallisesti takana. Kansainvälisen avaruusaseman robottikäsivarsi otti Aalto-2:a ja kymmeniä muita piensatelliitteja kuljettavan Cygnus-avaruusrahtialuksen kiinni klo 13.05 Suomen aikaa, minkä jälkeen se asennettiin aseman Unity-moduuliin kohti Maata osoittavaan telakointiporttiin klo 15.39.

Robottikäden ohjaimisissa olivat NASA:n yhdysvaltalaisastronautti Peggy Whitson ja ESA:n ranskalaisastronautti Thomas Pesquet.

”Olen iloinen, että voin olla mukana telakoimassa Cygnus-rahtialusta Avaruusasemaan ja toivottaa tervetulleiksi QB50-satelliitteja. Ne lähetetään avaruuteen toukokuussa. Yksi niistä on Aalto-2 – ensimmäinen satelliitti Suomesta! Olen oikein iloinen siitä, että jälleen yhdestä Euroopan avaruusjärjestön jäsenmaasta tulee 'oikea avaruusvaltio’, tervehti Pesquet.

”Aalto-2 -satelliitti on nyt muutaman viikon avaruusasemalla ja odottaa lähtövuoroa. Piensatelliittien vapautus omille kiertoradoilleen tapahtuu näillä näkymin joko 8. tai 15. toukokuuta”, kertoo Aallon satelliittiprojekteja vetävä professori Jaan Praks.

Aalto-2 osallistuu muiden piensatelliittien kanssa kansainväliseen QB50-missioon, jonka tarkoituksena on tuottaa ensimmäistä kertaa kattava malli Maan ilmakehän ja avaruuden välisen rajakerroksen termosfäärin ominaisuuksista. Lähtövuoron koittaessa astronautit asentavat laukaisusovittimen robottikäteen, jonka avulla satelliitit irrotetaan turvallisesti omille kiertoradoilleen.

”Astronautit kuvaavat irrotusta, jolloin näemme Aalto-2-satelliitin vielä viimeisen kerran, ennen kuin jäämme odottamaan sen lähettämää signaalia”, Aalto-2 tiimin laatupäällikkö, nykyään Reaktor Space Labia vetävä Tuomas Tikka kertoo.

Aallon toinen nanosatelliitti, Aalto-1, laukaistaan Intiasta PSLV raketilla toukokuun viimeisellä viikolla.

Jaan Praks
professori, projektin johtaja
Aalto-yliopisto
jaan.praks@aalto.fi
p. 050 420 5847

Lisätietoa Aallon satelliittiprojekteista (spacecraft.aalto.fi)
Lisätietoa Aalto-1 satelliitin laukaisusta (aalto1.fi)

Lue myös:
Aalto-2-satelliitti laukaistiin avaruuteen
 

**

QB50 project has received funding from TEKES and the European Union’s Seventh Framework Programme for Research and Technological Development under grant agreement no [284427]. This publication reflects the views only of the authors, and the European Union cannot be held responsible for any use which maybe made of the information contained therein.

NAKUNA-näyttely vei Aalto-yliopiston opiskelijoiden kokeellista muotoilua Milanon designviikolle, vallaten Milanon kielitieteellisen seuran historiallisen rakennuksen, Circolo Filologico Milanesen kokonaan näyttelytilaksi 4. – 9.4.2017. Näyttelyn kolme suurta, interaktiivista installaatiota Laavu, Ikkuna ja Manifesti, veivät yleisön moniaistiselle matkalle suomalaisuuden ytimeen ja arvoihin, juhlistaen satavuotiasta itsenäistä Suomea.

Laavu oli saanut inspiraationsa suomalaisista jokamiehenoikeuksista tarjoten palan luontoa juurevien suupalojen muodossa. Opiskelijat Suhyun Park sekä Annukka Svanda olivat keränneet lahjoituksina suomalaisten pakastimista marjoja ja sieniä ja tarjoilivat näitä kauniina annoksina vieraille. “Toimme Milanoon 750 lähdevedestä jäädytettyä ‘mehujäätä’, yli tuhat marjaa ja yli tuhat sientä”, Park kertoo. Samalla jaettiin tarinoita ja tietoutta suomalaisten elävästä suhteesta metsään. “Suomessa on vielä jonkinlainen metsästäjä-keräilijä -kulttuuri elossa”, Svanda toteaa.

Saunakulttuuria käsittelevä Ikkuna heijasteli suomalaisten tapaa olla aitoja ja avoimia, kutsuen näyttelyvieraita pohdintoihin itsestä ja suhteesta muihin. “Valitsimme aiheeksemme saunan, koska siellä ihmiset ovat tasa-arvoisia riisuessaan statussymbolit yltään”, opiskelija Samuli Helavuo kertoo. Alastomia saunojia luonnossa esittelevä monikanavainen videoinstallaatio nosti esiin kulttuurisia eroja. “Jotkut vieraista keskittyivät kommentoimaan esiintyjien vartaloita. Se kertoo joidenkin kulttuurien perfektionistisesta suhtautumisesta ruumiillisuuteen“, pohtii opiskelija Monica Romagnoli.

Manifesti-installaatio syntyi puolestaan kunnianosoituksena suomalaisen kulttuurin ilmaisun ja sananvapaudelle, tarjoten vieraille mahdollisuuden tulla osaksi näyttelyä sanojen ja lauseiden muodossa. Kaksi vanhaa kirjoituskonetta oli valjastettu näyttelyn vieraskirjaksi liittämällä niihin jatkuvasti liikkuva paperirulla. “Emme kerro vieraille, mitä ajatella, vaan he määrittelevät itse mikä Manifestin sanoma on“, toteaa opiskelija Dario Vidal.

Ikkuna-installaatio, kuva: Valentina Casalini

Ensimmäinen muotoilun laitoksen taiteellisen toiminnan kärkihanke

Muotoilun laitoksella projektia vetivät taideteollisen muotoilun professori Timo Salli, kalustemuotoilun professori Ville Kokkonen ja nykymuotoilun lehtori Anna-Mari van der Lei. Professori Turkka Keinonen oli lisäksi mukana käynnistämässä hanketta. “Milanon designviikko on muotoilumaailman tärkein vuosittainen tapahtuma. Päätimme siis lähteä haastamaan muotoiluosaamisen kovinta kärkeä. Tavoitteena oli luoda tapahtuma, jolla on selkeä identiteetti, ja että herättäisimme kiinnostusta kokeellisen muotoilun kentällä, kärkenä vahva taiteellinen toiminta”, Timo Salli kertoo.

NAKUNA valittiin 40:n parhaan näyttelyn joukkoon Milano Design Award -kilpailussa, joka nostaa esiin parasta näyttelysuunnittelua designviikolla. Palkinto on desingviikon tavoiteltu kohokohta. Salli kommentoi: “Meidät valittiin mukaan yli kahdentuhannen tapahtuman joukosta. Tässä ryhmässä kilpaillaan sellaisten toimijoiden kuten Lexus, Cos, Ikea jne. kanssa.” NAKUNA oli myös ainoa kilpailuun mukaan päässyt suomalainen näyttely.

Näyttely sai myös huomiota italialaisessa lehdistössä ja keräsi kävijöiltä positiivista palautetta. “Palautteissa nousi esille erityisesti näyttelyn ehjä tarinankerronnallinen kokonaisuus, mikä usein puuttuu koulujen esiintymisissä designviikolla. Sana oli kiertänyt viikon aikana Milanossa ja monet tulivat katsomaan näyttelyä kuultuaan, että tämä näyttely pitää kokea paikan päällä”, kertoo Ville Kokkonen.

Näyttelyn kokoaminen vaati yhdentoista opiskelijan ryhmältä pitkäjänteistä työskentelyä ja monialaista osaamista: Mukana oli opiskelijoita muotoilun, median ja tuotantotalouden laitoksilta.“Projekti oli kaikille opiskelijoille ensimmäinen tämän kokoluokan produktio ja joillekin ensimmäinen kansainvälinen esiintyminen.” Ville Kokkonen summaa.

"Halusimme avartaa ihmisten näkemyksiä siitä, mitä nykypäivän muotoilu voi myös olla ja minkälaisia eväitä Aalto-yliopisto on meille antanut muotoilijoina. Tiesimme, että tämän tyyppinen, kokeellisen muotoilun näyttelyn vieminen Milanon muotoilumessuille, joka koostuu suurimmaksi osaksi tuotemuotoilusta, sisältäisi omat riskinsä, mutta halusimme pysyä aitoina ja uskollisina näkemyksillemme. Rohkeus ja vahva usko omaan ja ryhmän työhön kannatti” opiskelija Amanda Colliander näyttelyn brändiryhmästä kommentoi.

Installaatioiden lisäksi NAKUNA esitteli kattauksen eri ohjelmien projekteja muotoilun laitokselta: Hanna-Kaisa Korolaisen sekä Aamu Salon tekstiilitaidetta, puustudion kokeellisia tuotteita, Bang & Olufsenin kanssa yhteistyössä toteutettuja äänentoistolaitteiden konsepteja sekä selluloosan käyttöä uusissa biomateriaaleissa tutkivan CHEMARTS -projektin. Näyttelyssä järjestettiin lisäksi yhteistyössä suomalaisen designtapahtuma Habitaren kanssa kolme keskustelutilaisuutta, joissa oli mukana kansainvälisiä huippumuotoilijoita, kuten suunnittelija Sam Hecht Industrial Facility -yrityksestä, suunnittelija Inga Sempe ja MUJI brändin toimitusjohtaja Masaaki Kanai.

Opiskelijat: Mervi Antila, Amanda Colliander, Samuli Helavuo, Heli Juuti, Nathalia Mussi, Suhyun Park, Dario Vidal Pellikka, Monica Romagnoli, Aino-Nina Saarikoski, Annukka Svanda, Andre Vicentini.

Plasmonisilla nanohiukkasilla on ominaisuuksia, jotka perustuvat niiden rakenteisiin ja suhteelliseen sijaintiin toisiinsa nähden. Tutkijat ovatkin nyt kehittäneet helpon tavan käsitellä plasmonisten nanorakenteiden optisia ominaisuuksia, jotka ovat vahvasti riippuvaisia niiden avaruudellisesta järjestäytymisestä.

Plasmoniset nanohiukkaset voivat muodostaa rykelmiä, plasmonisia metamolekyylejä, jotka sitten ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Nanohiukkasten rakenteiden muuttamista voidaan hyödyntää metamolekyylien ominaisuuksien muuttamisesta hallitusti.

”Haasteena on saada rakenteet muuttamaan geometristä järjestäytymistään hallitulla tavalla ulkoisten ärsykkeiden avulla. Tässä tutkimuksissa rakenteet ohjelmoitiin muuttamaan muotoaan säätämällä pH:ta”, apulaisprofessori Anton Kuzyk Aalto-yliopistosta kertoo.

Ohjelmoitavien DNA-lukkojen hyödyntäminen

Tutkimuksessa plasmoniset metamolekyylit oli varustettu pH-herkillä DNA-lukoilla. DNA-lukot voidaan helposti ohjelmoida toimimaan tietyillä pH-alueilla. Metamolekyylit voivat olla joko lukitussa tilassa, kun pH-arvo on matala, tai relaksoituneessa tilassa, kun pH-arvo on korkea. Kummankin tilan optiset vasteet ovat hyvin erilaisia. Näin ollen voidaan luoda systeemejä, jotka perustuvat useiden erityyppisten plasmonisten metamolekyylien toimintaan, sillä kukin tyyppi on suunniteltu vaihtamaan tilaansa tietyssä pH-arvossa. 

Tätä mahdollisuutta ohjelmoida nanorakenteita tietyn toiminnon suorittamiseksi ainoastaan tietyllä pH-alueella voidaan soveltaa sellaisten nanolaitteiden ja älykkäiden nanomateriaalien alalla, jotka perustuvat räätälöityjen optisten toimintojen hyödyntämiseen.

Plasmonisten metamolekyylien aktiivinen hallinta on lupaava keino kehittää antureita, optisia kytkimiä, muuntimia ja vaiheensiirtimiä eri aallonpituuksilla. Tulevaisuudessa pH-herkkiä nanorakenteita voitaisiin hyödyntää lääkkeiden hallitun annostelun kehittämisessä.

Tutkimuksen suorittivat Anton Kuzyk Aalto-yliopistosta, Maximilian Urban ja Na Liu Max Planck Institute for Intelligent Systems -tutkimuslaitoksesta ja Heidelbergin yliopistosta sekä Andrea Idili ja Francesco Ricci Rooman Tor Vergata -yliopistosta.

Lisätietoja:

Anton Kuzyk
Apulaisprofessori
Aalto-yliopisto
anton.kuzyk@aalto.fi
puh. 050 443 0492

Artikkeli: Selective control of reconfigurable chiral plasmonic metamolecules

Kierrätetyistä puuvillavaatteista Ioncell-menetelmällä valmistettuja tekstiilikuituja. Opiskelijoiden Eugenia Smirnovan (Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) ja Zhen Zengin (Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulu) CHEMARTS-kesäprojekti. Kuva Eeva Suorlahti / Aalto-yliopisto

Projektissa kehitetään erityisesti karbamaatti-, BioCelSol- ja Ioncell-F-teknologioita, jotka ovat ympäristöystävällisempiä ja turvallisempia kuin rikkihiilen käyttöön perustuvan viskoosin valmistus. Projektia rahoittavat Uudenmaanliiton Suomen rakennerahasto-ohjelma, Espoon kaupunki, VTT ja Aalto-yliopisto.

Koeajot toteutetaan VTT:n Bioruukki-pilotointikeskuksessa Espoon Kivenlahdessa, jonne on kevään aikana rakennettu kuidun märkäkehruuseen perustuva pilotointiympäristö.

Yhdessä pilotoinnissa on useita vaiheita: jätetekstiilin keräys, mekaanisten osien kuten nappien ja vetoketjujen poisto, tekstiilin hienonnus, kemiallinen esikäsittely, selluloosan modifiointi (esimerkiksi karbamointi), liuotus natriumsinkaattiin, liuoksen suodatus, ilmanpoisto, kehruu, kuidun jälkikäsittely (esimerkiksi valkaisu) ja kuivaus.  

TeKiDe-projekti alkoi viime syksynä ja päättyy vuoden 2018 lopussa.

Ioncell-F-teknologia

Aalto-yliopiston projektiosuudessa valmistellaan Ioncell-F-prosessin ylöskaalausta. Selluloosan suoraliuotukseen perustuva Ioncell-F-teknologia on kehitetty Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. Kehruu tehdään ilmaraon käyttöön perustuvalla märkäkehruuprosessilla, jonka ansiosta kuidun lujuusominaisuudet ovat erinomaiset. Tärkeintä projektissa on kehittää liuottimen talteenottoprosessia, joka mahdollistaa suljetun vesi- ja kemikaalikierron prosessissa. Projektissa valitaan prosessiin sopivia laitteita ja tarkastellaan, miltä osin muihin projektissa kehitettäviin teknologioihin käytettäviä laitteistoja voitaisiin hyödyntää myös Ioncell-F-prosessin pilotoinnissa. Ylösskaalausta ja pilotointia ei toteuteta projektin puitteissa.

Karbamaatti- ja BioCelSol-teknologiat

Ensimmäisessä kokeessa valmistetaan kierrätetystä puuvillasta noin 150 kg selluloosakarbamaattikuitua VTT:n omistamalla karbamaattiteknologialla. Selluloosan liukenemista tehostetaan muodostamalla selluloosaketjuun urean avulla karbamaattiryhmiä. Näin muodostettu selluloosakarbamaatti liukenee kylmään natriumsinkaattiliuokseen, josta valmistetaan karbamaattikuitu saostamalla liuos happoon.

Toinen mahdollinen demonstroitava teknologia on BioCelSol, jonka oikeudet omistaa VTT ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdessä. BioCelSol-teknologiassa selluloosan liukenemista tehostetaan mekaanis-entsymaattisella käsittelyllä ennen natriumsinkaattiliuotusta. BioCelSol-kokeiden toteuttaminen ei ole vielä varmistunut.   

Lisätietoja:

Tutkijatohtori Sanna Hellstén
Aalto-yliopisto
puh. 050 5675574
sanna.hellsten@aalto.fi

Erikoistutkija Marjo Määttänen
Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy 
puh. 040 7029527
marjo.maattanen@vtt.fi

Indiana Jones –elokuvapätkän vaikutus aivojen eri osa-alueisiin. Kuva: Juha Lahnakoski.

Aikaisempien tutkimusten mukaan multitasking eli useiden tehtävien suorittaminen rinnakkain laskee tuottavuutta jopa 40 prosenttia. Nyt ryhmä aivokuvantamiseen erikoistuneita tutkijoita on selvittänyt ilmiön syitä ja havainnut, että tehtävien liian tiheä vaihtaminen häiritsee aivojen toimintaa. Tämä voi selittää, miksi lopputulos on heikompi kuin yhteen tehtävään kerrallaan keskittyessä.

”Mittasimme tutkimuksessa toiminnallisella magneettikuvauksella koehenkilöiden aivojen eri alueita samalla, kun he katsoivat pilkottuja, lyhyitä pätkiä Star Wars-, Indiana Jones- ja James Bond -elokuvista”, kuvailee Aalto-yliopiston professori Iiro Jääskeläinen.

Taaempi ohimolohko, selänpuoleinen sisempi etuotsalohko, pikkuaivot sekä ylempi etukiila ovat merkittävimmät aivojen alueet, joissa yksittäiset tapahtumat yhdistetään tapahtumasarjoiksi. Näiden aivoalueiden ansiosta pilkotuista palasista voidaan muodostaa kokonaisuuksia. Tutkimuksessa koehenkilöiden aivoalueet toimivat jouhevammin, kun elokuvia katsottiin 6,5 minuutin pätkissä. Noin 50 sekunnin pätkiin pilkottaessa elokuvien jatkuvuus pirstoutui. Tutkimuksen mukaan aivot toimivatkin tehokkaimmin, kun ne saavat tehdä yhden tehtävän kerrallaan.

Riittämättömyyttä ja kuormitusta

Jääskeläinen suosittelee, että joka päivässä olisi joku tehtävä, jonka saisi valmiiksi sen sijaan, että vie kymmeniä tehtäviä samanaikaisesti vähän eteenpäin.

”Multitaskingin kuoppaan on helppo pudota. Tällöin tuntuu, että mikään tehtävistä ei varsinaisesti etene, mikä taas aiheuttaa riittämättömyyden tunteen. Keskittyminen kapenee ja aiheutuu stressiä. Pitkittynyt stressi puolestaan heikentää ajattelukykyä ja muistia”, kuvailee Jääskeläinen.

Koehenkilöiden aivot toimivat jouhevammin kun elokuvia katsottiin pidemmissä pätkissä. Kuva: Juha Lahnakoski

Myös sosiaalinen media aiheuttaa neurotutkijan näkökulmasta oman haasteensa.

”Oikeastaan koko sosiaalinen media on yhtä monisuorittamista, jossa kulkee monta rinnakkaista juonta ja asiaa rinnakkain. Siellä saattaa päätyä lukemaan uutisia tai pelaamaan kaverin suosittamaa peliä. Aivojen näkökulmasta sosiaalinen media vain lisää kuormitusta.”

Tutkimukseen osallistuivat Jääskeläisen lisäksi Juha Lahnakoski Max Planck –instituutista, Mikko Sams Aalto-yliopistolta ja Lauri Nummenmaa Turun yliopistolta.

Lisätietoa:

Iiro Jääskeläinen
Aalto-yliopisto
iiro.jaaskelainen@aalto.fi
puh.  050 560 9503

Artikkeli: Neural mechanisms for integrating consecutive and interleaved natural events (onlinelibrary.wiley.com)

Video (tarkoitettu vain tutkimusryhmän sivuille): https://drive.google.com/file/d/0B5pFkSAzmKTTOTlwN0VJXzFHSU0/view

Arkkitehtuurikilpailun Espoon Otaniemen Kemistin korttelin kehittämiseksi on voittanut ehdotus nimeltä "Nexus", jonka on laatinut suomalainen toimisto Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy.

Palkintolautakunta totesi, että voittanut ehdotus on elegantti ja mieleenpainuva. Se tuo Otaniemeen vaihtelua ja tukee yliopiston pyrkimyksiä monipuolisuuteen.

Kansainvälisen kutsukilpailun tavoitteena oli luoda alueelle kaupunkikuvallisesti tasokas, elävä ja omaleimainen kokonaisratkaisu, joka luo edellytykset huippututkimukselle, asumiselle ja ihmisten kohtaamiselle. Kilpailun avulla haettiin uudenlaista, elämää kuhisevaa, tiivistä ja urbaania ympäristöä Otaniemen metroaseman tuntumaan.

Opiskelijakeskuksen aula, josta näkymä sisäpihalle. Havainnekuva Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy.

Kortteliin suunnitellaan uusi biotalouskeskus, Bionova, osin nykyisten rakennusten yhteyteen, sekä opiskelijajärjestöjen käyttöön Opiskelijakeskus. Lisäksi kortteliin sijoittuu opiskelija-asuntoja ja muita asuntoja. Kortteli sijaitsee Otaniemessä Vuorimiehentien pohjoispuolella ja tulevasta metroasemasta etelään.

"Voittanut ehdotus ilmensi hienosti Otaniemen henkeä modernissa muodossa. Otaniemi on muuttumassa avoimeksi ja eläväksi kaupunginosaksi opiskeluun, työskentelyyn, asumiseen ja viihtymiseen.  Alueelle suunnitellaan merellistä ja historiallisiin kartanomiljöihin liittyvää asumista", palkintolautakunnan puheenjohtaja, Aalto-yliopiston vararehtori Antti Ahlava kuvaa.

Kuvassa voittaneen ehdotuksen laatineet Vesa Oiva ja Selina Anttinen. Kuva: Aalto-yliopisto/Mikko Raskinen

Kilpailuun oli kutsuttu neljä arkkitehtitoimistoa: Estudio Herreros Madridista, Espanjasta, Morphosis Architects Santa Monicasta, USA:sta, Anttinen Oiva Arkkitehdit Helsingistä ja Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Helsingistä. Kilpailun voittanut toimisto saa korttelin yleissuunnitelman ja yhden merkittävän rakennuksen suunnittelutehtävän.

Näyttely Oppimiskeskuksessa

Kilpailuun lähetetyt ehdotukset ovat esillä näyttelyssä Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksessa Otaniemessä, Otaniementie 9. Avoinna 11.5. asti ma-to 8-20, pe 8-18, la 10-15, su suljettu.  

Voittaja:
"Nexus", Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy/Selina Anttinen, arkkitehti SAFA ja Vesa Oiva, arkkitehti SAFA, sekä tiimi.

Järjestäjät:
Aalto-yliopistokiinteistöt Oy ja Senaatti-kiinteistöt.

Palkintolautakunnan jäsenet:

• Antti Ahlava, puheenjohtaja, Aalto-yliopiston vararehtori, professori, arkkitehti SAFA
• Taru Haimala, Teknologian tutkimuskeskus VTT:n toimitilapäällikkö
• Olavi Hiekka, Senaatti-kiinteistöjen toimialajohtaja
• Ossi Keränen, Espoon kaupungin asemakaavapäällikkö
• Tommi Lindh, Alvar Aalto -säätiön johtaja, arkkitehti SAFA
• Antti Tuomela, Aalto-yliopistokiinteistöt Oy:n toimitusjohtaja

Lisäksi kutsuttuna arkkitehtiasiantuntijana toimi professori, arkkitehti SAFA Teemu Kurkela, kilpailijoiden edustajana taiteilijaprofessori, arkkitehti SAFA Sari Nieminen ja opiskelijajärjestöjen edustajana tekniikan yo Pyry Haahtela. Kilpailuehdotusten arvioinnissa tehtiin tiivistä yhteistyötä kyseisten rakennusten ja alueen käytön asiantuntijoiden sekä käyttäjien edustajien kanssa.  Kilpailuprosessin asiantuntijana ja palkintolautakunnan sihteerinä toimi arkkitehti SAFA Eija Larkas-Ipatti Ramboll CM Oy:stä.

Lisätietoja:

Aalto-yliopisto
Antti Ahlava, vararehtori
antti.ahlava@aalto.fi, puh. 050 324 1179

Palkintolautakunnan arvostelupöytäkirja (pdf, englanniksi)
Kilpailusivusto (aaltocre.fi)

Aalto-yliopiston systeemineurotieteen professoriksi nimitetty Iiro Jääskeläinen tutkii muun muassa tunnereaktioiden syntymistä, sosiaalista havaitsemista ja ennakkoluulojen muodostumista aivoissa elokuvien avulla.

”Viimeisimpiä julkaisujani on muun muassa Wall Street Journalissa ja Forbesissa uutisoitu aivotutkimus omaan yritykseen ja omiin lapsiin kohdistuvan rakkauden samankaltaisuudesta. Tämä Human Brain Mapping -lehdessä julkaistu tutkimus suoritettiin toiminnallisen magneettikuvauksen avulla näyttämällä isille ja kasvuyrittäjille kuvia heidän omista lapsistaan sekä muista heille tutuista lapsista, sekä kuvia omasta ja jostain toisesta heille tutusta yrityksestä”, kuvailee Jääskeläinen.

Aivotutkimus tulee Jääskeläisen mukaan mullistumaan lähivuosina. Tällä tulee olemaan valtava vaikutus muun muassa ymmärrykseen työn tekemisestä, levon merkityksestä, ravinnosta ja terveydestä. Lisäksi aivojen perustutkimus antaa uusia mahdollisuuksia erilaisten neurologisten ja psykiatristen sairauksien tutkimukseen ja hoitomenetelmien kehittämiseen.

”Halusin Aalto-yliopistoon, koska haluan tehdä aivotutkimusta mahdollisimman korkealla kansainvälisellä tasolla ja se vaatii teknologiaosaamista niin aivokuvantamislaitteistojen kuin data-analyysialgoritmien kehittämisenkin osalta. Pyrimme tutkimuksessani muun muassa ymmärtämään, miten aivoalueet keskustelevat keskenään erilaisissa tilanteissa”, kuvailee Jääskeläinen.

Jääskeläinen uusin tieteellinen yhteistyö Tel Avivissa toimivan IDC Herzliyan tutkijoiden kanssa koskee ihmisryhmien välisiin konflikteihin ja ennakkoluuloihin altistavien aivomekanismien tutkimusta.

Uran käänteitä ja kohokohtia

Jääskeläinen oli Mikko Samsin professuurin viransijaisena Teknillisellä korkeakoululla vuosina 2003-2007. Tutkimukseen löydettiin tuolloin uusi näkökulma: elokuvien näyttäminen koehenkilöille. Elokuvien avulla pystytään muun muassa stimuloimaan tunnereaktioita aivoissa ja selvittämään, miten aivot prosessoivat informaatiota yli ajan. Jääskeläisen tutkimus oli osa viisivuotista aivoAALTO-tutkimuskokonaisuutta.

Ennen viransijaisuutta Jääskeläinen oli Harvardissa tutkimassa ihmisen kuulojärjestelmän toimintaa aivomittausmenetelmillä saatujen tietojen matemaattista yhdistämistä hyödyntämällä.

”Bostonin tiedeyhteisö oli todella vahva. Oli helppoa nousta aivan uudelle tasolle, koska vastaukset tutkimuksen kannalta relevantteihin kysymyksiin löytyivät aina läheltä. Siellä syntyi myös urani ensimmäinen PNAS-julkaisu”, muistelee Jääskeläinen Bostonin-vuosiaan.

Jatko-opinnoissaan Jääskeläinen tutki humalan vaikutusta havainnointikykyyn aivojen herätevastemittauksien avulla, ja väitteli 1,5 vuodessa, ollessaan 22-vuotias.

Jääskeläisen ensikosketus tutkimukseen tuli pro gradu -työn tekemisen myötä vuonna 1993. Työn aiheena oli opioidisalpaajien vaikutus alkoholin juomishimoon. Tätä menetelmää onkin viime vuosina alettu käyttää potilailla.

”Minulla oli suuri kunnia päästä tutkimaan opioidisalpaajien vaikutusta alkoholin juomiseen yhdessä Alkon silloisten tutkimuslaboratorioiden vanhemman tutkijan David Sinclairin kanssa. Hän otti yhden opiskelijan kerrallaan siipiensä suojaan ja toimi väsymättömänä mentorina. Hänellä oli jo pitkä ura ja muutama sata julkaisua takana, ja puhuimme hänen kanssaan tuntikausia tieteestä”, kuvailee Jääskeläinen uransa alkuvaiheita.

Jääskeläinen janosi jo abiturienttivuonna tietoa enemmän kuin lukiokirjat pystyivät tarjoamaan. Hän suorittikin sosiaalipsykologian approbaturin kesäyliopistossa ylioppilaskirjoitusten ohessa, pääsi lukemaan psykologiaa, ja valmistui psykologian maisteriksi pikavauhdilla kahdessa vuodessa.

Lisätietoa:

Iiro Jääskeläinen
Aalto-yliopisto
iiro.jaaskelainen@aalto.fi
puh.  050 560 9503

Elokuvatutkimus osoitti: Multitasking kuormittaa aivoja

Kuva: Lasse Lecklin

Nuorten suomalaisten mielikuvat Aalto-yliopistosta ovat pysyneet erinomaisina. Vuoden 2017 korkeakoulujen imagotutkimuksen mukaan Aalto-yliopisto on tunnetuin Suomen yliopistoista. Kokonaisarvosanaksi Aalto sai 8,39. Taloustutkimuksen kyselyyn vastasi 1 600 alle 30-vuotiasta suomalaista.

Tutkintoja arvostetaan työmarkkinoilla

Imagoa selvitettiin lisäksi kymmenen väittämän avulla, joiden sopivuutta yliopistoon vastaajat arvioivat.

Aalto-yliopisto oli ensimmäisellä sijalla peräti kahdeksassa näistä väittämistä: Maine opiskelupaikkana on hyvä, tutkintoa arvostetaan työmarkkinoilla ja opetus on tasokasta, yliopisto on edelläkävijä, erottuu edukseen muista korkeakouluista, tarjoaa kansainvälisiä mahdollisuuksia, näkyy myönteisesti mediassa ja on hyvin esillä sosiaalisessa mediassa.

Kauppakorkeakoulun dekaani Ingmar Björkman jakoi diplomit 25.4.2017 Aalto-yliopiston Kandidaattikeskuksessa Otaniemessä järjestetyssä tilaisuudessa.

Vuonna 2012 kuollut OTK, ekonomi Ilkka Kontula oli opiskellut sekä Helsingin kauppakorkeakoulussa että Helsingin yliopistossa. Hän halusi testamenttilahjoituksellaan helpottaa opiskelijoiden arkea. Näin ollen Ilkka Kontulan säätiö jakaa kannustusapurahoja vuosittain sekä Kauppakorkeakoulun että Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoille.

Apurahoja jaetaan vuosittain kandidaattiopiskelijoille, jotka ovat menestyneet opinnoissaan erinomaisesti ja suorittaneet vähintään 80 opintopistettä kolmen ensimmäisen lukukauden aikana. Henkilökohtaisen apurahan suuruus on 1 000 euroa. Apurahat jaettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2014.

Koska Ilkka Kontula on kohdentanut apurahat nimenomaan Helsingissä opiskeleville, on Kauppakorkeakoulu päättänyt myöntää vastaavan suuruiset apurahat Mikkelin kampuksella opiskeleville opinnoissaan menestyneille opiskelijoillemme.
 
Apurahan saivat:
Aaltonen, Aleksi Tuomas Sakari
Aaltonen, Markus Mikael
Aaltonen, Miro Mikael
Ahola, Santeri Arttu
Bergendahl, Minttu Erika
Bergström, Tommi Aleksi
Flaszka, Adelina Ewa Mariel
Ganszauge, Lauri Kristian
Hakkola, Sakari Arttu Elias
Hakulinen, Pasi Markus
Halme, Rasmus Matias
Hartikainen, Akseli Verneri
Hovi, Petra Katariina
Hujanen, Niko Petteri
Hyvönen, Sampo Antti Ilmari
Hänninen, Lauri Ilmari
Häyrynen, Heidi Helena
Ilmonen, Mikko Touko Uolevi
Jurvanen, Henri Mikael
Jussila, Elina Matilda
Karjalainen, Matti Olavi
Kinnunen, Janne-Matti Petteri
Kivimaa, Jonne Seppo *Aleksi
Knaapinen, Jyri Juhani
Koivula, Arttu Johannes
Kopra, Otto Anttoni
Kosloff, Joona Kasimir
Lammi, Miro Matias
Lasma, Otto Olavi
Lehto, Ville Mikael
Lemström, Aron Egil Angelo
Lönnblad, Anna Emilia
Manninen, Samuli Otto Aukusti
Meha, Sami Tapio
Mäkäräinen, Tomi Tapio
Naumanen, Siiri Sisko Heleena
Nyberg, Lasse-Mathias
Onkalo, Otro Odert Joukonpoika
Peltonen, Johannes Kristian
Perttula, Eeva-Leena
Perttunen, Erika Maria
Piri, Valtteri Eino Paavali
Pirskanen, Joni Osku Juhani
Pitkänen, Otto Eemeli Samuel
Poikkimäki, Samuli Toivo Johannes
Rantanen, Niklas Samuli
Reiman, Teemu Tapani
Räsänen, Noora Anniina
Saarialho, Eero Kaarlo
Sainio, Albert Sampo Sebastian
Salo, Tomi Ville Edvard
Sarajuuri, Tea Maria Eufemia
Takki, Tommi Santeri
Wallenius, Jaakko Juhani

Mikkeli:
Costa, Alexander Rosario
Hagman, Veikko Olavi
Järvinen, Anette Maria Esteri
Le, Minh Duc
Metsäranta, Jenna Sarianne
Nguyen, Duc Hieu
Siw, Ming Wei
Tieu, Ngoc Diem Quynh
Tran, Thuy Linh
Utriainen, Ville-Einari
Wang, Min Na
Viinikkala, Max Benjamin

Niiden opiskelijoiden nimet on julkaistu, jotka antoivat siihen luvan.

Oppimispalveluiden suunnittelija Salla Mäkinen vastasi palkitsemistilaisuuden järjestelyistä Kandidaattikeskuksen Kauppakorkeakoulun siiven 5. kerroksen oleskelutilassa.

Uudessa Aalto-yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteishankkeessa kehitetään aivojen sähkömagneettisia stimulaatioteknologioita ja stimulaation aiheuttaman aivoaktivaation mittausmenetelmiä.

Aalto-yliopiston tutkijoiden tavoitteena on kehittää uudenlainen monikanavainen transkraniaalinen magneettistimulaattori, mTMS. Monikanavainen transkraniaalinen magneettistimulaatio on aivojen hermosolujen aktivointia kallon ulkopuolelta magneettikentän avulla. Stimulaattorilla aktivoivat pulssit ohjataan elektronisesti kohteisiinsa samanaikaisesti mitattujen aivo- ja esimerkiksi lihasliikevasteiden perusteella. Päätöksen seuraavan pulssin kohteesta, ajankohdasta ja voimakkuudesta tekee ihmisen sijasta tietokonealgoritmi. Tämä mahdollistaa paitsi nopeat, takaisinkytketyt, monta aivoaluetta aktivoivat stimulussarjat, myös kytkeytymisen aivojen luonnollisiin rytmeihin.

”Kokonaisten neuroniverkostojen aktivoiminen hallitusti parantaa mahdollisuuksia kehittää terapioita muun muassa aivohalvauksen, kroonisen kivun tai masennuksen hoitoon”, kertoo Aalto-yliopiston professori Risto Ilmoniemi hankkeen mahdollisuuksista.

Apua Parkinsonin taudin ja kroonisen kivun hoitoon

Itä-Suomen yliopiston A.I. Virtanen -instituutissa professori Olli Gröhnin tutkimusryhmä kehittää yhteistyössä Minnesotan yliopiston apulaisprofessori Shalom Michaelin kanssa stimulaation aiheuttaman aktivaation mittaamista funktionaalisella magneettikuvauksella. Lisäksi kehitetään monikanavaista sähköstimulaatiota, jolla sähkökenttien suuntaa voidaan säätää elektronisesti ja takaisinkytketysti. Tämä mahdollistaa tulevaisuudessa entistä tarkemmin kohdennetun aivojen stimulaation. Tutkimus voi lisätä muun muassa Parkinsonin taudin ja kroonisen kivun hoitoon tarkoitettujen syväelektrodien antamaa hyötyä ja vähentää sivuvaikutuksia.

Otaniemessä uusi stimulaattori rakennetaan 3 teslan magneettikuvauslaitteeseen (MRI) ihmisillä tehtävää tutkimusta varten ja Itä-Suomen yliopistossa 9,4 teslan MRI-laitteeseen, eläinkokeisiin soveltuvaksi.

Aalto-yliopistossa teknistä pohjatyötä hankkeelle ovat Ilmoniemen kanssa tehneet akatemiatutkija Jaakko Nieminen, jatko-opiskelijat Lari Koponen, Tuomas Mutanen ja Aino Tervo, yliopistonlehtori Matti Stenroos sekä Erasmus-vierailija Victor Hugo Souza Brasiliasta. MRI-osaamista hankkeeseen tuo neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitoksen pitkäaikainen yhteistyökumppani ja FiDiPro-vierailija, professori Fa-Hsuan Lin, Taiwanin kansallisesta yliopistosta.

Rahoituksen saaneen hankkeen nimi on “A new era in brain stimulation: development of next-generation EEG/fMRI compatible multi-channel brain stimulation technology". Avustussumma on 1 085 000 euroa, josta Aalto-yliopiston osuus on 643 000 euroa ja Itä-Suomen yliopiston osuus 442 000 euroa.

Lisätiedot:

Professori Risto Ilmoniemi
Aalto-yliopisto
p. 050 556 2964
risto.ilmoniemi@aalto.fi

Professori Olli Gröhn
A.I. Virtanen -instituutti
Itä-Suomen yliopisto
p. 050 359 0963
olli.grohn@uef.fi

Kun Sotasampo.fi-portaali vuoden 2015 lopulla julkaistiin, se keräsi muutaman päivän aikana kaksikymmenentätuhatta vierailijaa.

”Alun rynnistyksen jälkeen kävijöiden määrä on tasaantunut, mutta Sotasampo on edelleen ahkerassa käytössä”, kertoo hankkeen vetäjä, semanttisen mediateknologian professori Eero Hyvönen.

Sotasampoon on kerätty valtava määrä aineistoa, joka on julkaistu avoimesti kaikkien saataville. Tietojen luovutukseen ja palvelun luomiseen on osallistunut laaja joukko yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi Puolustusvoimien SA-kuva-arkisto on luovuttanut portaalin käyttöön tiedot 160 000:sta sota-ajan valokuvasta ja videosta. Kansallisarkistosta on saatu muun muassa tiedot 95 000:stä rintamalla menehtyneestä ja 26 000 sotapäiväkirjasta. Palveluun on linkitetty myös 3 300 Kansa taisteli -lehden artikkelia vuosilta 1957–1986, joiden julkaisijat ovat Suomen Sotahistoriallinen Seura ja Bonnier.

Maanmittauslaitoksesta saadusta paikkatiedosta luotiin uusi historiallinen paikkarekisteri (ns. ontologia), jossa on tietoa 35 000 paikasta luovutetussa Karjalassa. Lisäksi luotiin noin 11 000 sota-ajan tapahtuman rekisteri eri tietolähteistä.

Kaikkiaan portaali sisältää yli miljoonaa tietokohdetta, kuten Viipuri ja Mannerheim. Nämä on linkitetty toisiinsa joukoksi semanttisia verkkoja, kuten paikat ja henkilöt, ja muodostavat yhdessä avoimen datan pilven. Tietojen välille on saatu syntymään jo yli seitsemän miljoonaa yhteyttä. Tämä Sota¬sammon oma ydintieto linkittyy myös muihin ulkoisiin tietolähteisiin, kuten Wikipediaan ja Kansallisbiografiaan.

Tietoa on niin paljon, että yksittäisen ihmisen tai tutkijaryhmän on vaikea sitä hallita. Sotasammon avulla tietomäärää voidaan käsitellä helpommin, tehdä päätelmiä ja tuottaa analyyseja.

”Tavoitteena on rakentaa suomalaista identiteettiä lisäämällä ymmärrystämme viime sodista ja edistää samalla rauhaa. Uskon, että sotia syttyy sitä vähemmän, mitä enemmän niistä tiedetään ja niitä ymmärretään”, Hyvönen sanoo.

Hyvösellä on myös omakohtainen kiinnostus aiheeseen. Hänen isänsä oli rintamalla, ja äidin puoleinen suku tulee menetetyn Karjalan puolelta Värtsilästä.

Älykästä tiedon yhdistelyä

Palvelu tarjoaa toiseen maailmansotaan liittyvää tietoa tutkijoille, historian harrastajille, sovellusten kehittäjille ja toisille verkkopalveluille. Käyttäjä voi syventyä aiheisiin ja yhdistellä tietohippusista isompia kokonaisuuksia. Aineistoa voi hakea lähtien liikkeelle sotatapahtumista, paikoista, joukko-osastoista, valokuvista, Kansa taisteli -artikkeleista, tunnetuista henkilöistä tai sodassa kuolleista vainajista.

Esimerkiksi henkilöiden tiedoista osa tulee suoraan Sotasammon tietokannoista. Sen lisäksi tietokone päättelee tekoälyn avulla, mitä muuta tietoa henkilöstä löytyy verkosta. Näin saadaan rikastettua henkilön elämäntarinaa eri tietolähteistä.

Sotasampo käyttää hyväksi semanttisen verkon tietoinfrastruktuuria, Linked Data Finland -julkaisualustaa ja sen työkaluja, jotka on luotu vuosina 2003–2013 Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston vetämässä FinnONTO-hankesarjassa.

Kun tieto julkaistaan avoimesti, kuka tahansa voi rakentaa julkaisualustan päälle omia sovelluksiaan. Esimerkiksi Kinocompany Oy on kehittänyt Sotapolku.fi-verkkopalvelun, johon kerätään kansalaisten sota-ajan muistoja, kuvia ja tietoja. Sen ydinaineisto rintamilla menehtyneistä on saatu Sotasammosta.

”Sotasampo julkaisee kaiken tiedon linkitettynä avoimena datana ja palveluna kaikkien hyödynnettäväksi, myös kaupallisiin tarkoituksiin”, Hyvönen toteaa.

SA-kuva: Tienviittoja Kotikosken länsirannan tienhaarassa.

Yliopistot tekevät yhteistyötä

Eero Hyvönen työskentelee sekä professorina Aalto-yliopistossa että Helsingin yliopiston digitaalisten ihmistieteiden HELDIG-keskuksen johtajana.

Tällä hetkellä Hyvösen tutkimusryhmään kuuluu 12 henkeä, joista suurin osa työskentelee Aallossa. Helsingin yliopiston HELDIG-keskus on voimakkaasti lisäämässä alan tutkimusta ja täyttämässä kahdeksaa uutta digitaalisiin ihmistieteisiin liittyvää professuuria.

”Tässä on tehty pitkän aikaa yhteistyötä kahden yliopiston kesken. Kummastakin on saatu tutkijoita erilaisiin semanttisen webin hankkeisiin, mikä on ollut hyvin hedelmällistä.”

Hyvösen ja hänen kollegoidensa osaamiselle on kysyntää myös rajojemme ulkopuolelta. Hollannissa on käynnistymässä Sotasammon tapainen kansallinen hanke sekä 1600-luvun ”kultakauden” tietoa linkittävä jättihanke Golden Agents, jonka ohjausryhmään Hyvönen kutsuttiin.

Hyvönen on mukana myös EU:n rahoittamassa Reassembling the Republic of Letters -hankkeessa, johon osallistuu yli 30 Euroopan maata. Hankkeessa kerätään ja analysoidaan johtavien tieteentekijöiden kirjeenvaihtoa 1500-luvulta 1800-luvulle. Kirjeiden avulla selvitetään tieteellisen ajattelun leviämistä Euroopassa. Esimerkiksi Voltaire lähetti elämänsä aikana lähes 20 000 kirjettä. Aalto-yliopisto kehittää Oxfordin yliopiston kanssa kirjeenvaihtoon ja henkilöverkostoihin liittyviä linkitetyn tiedon malleja, portaaliratkaisua ja työkaluja.

”Me olemme hankkeessa linkitetyn tiedon asiantuntijoina ja rakennamme palvelua, jossa hyödynnetään samaa Linked Data Finland -julkaisualustaa kuin Sotasammossa. Stanfordin yliopiston kanssa tutkimme aiheeseen liittyvää tiedon visualisointia”, Hyvönen kertoo.

Alan pioneeri

Eero Hyvönen itse on alun perin tekoälytutkija. Omien sanojensa mukaan hän jäi alan koukkuun, kun oli mukana järjestämässä vuonna 1984 ensimmäisiä tekoälytutkimuksen päiviä, STeP. Niistä kehittyi maamme pitkäaikaisin tietojenkäsittelytieteen konferenssisarja.

Uuden suunnan tekoälytutkija otti vuonna 2001, kun kansainvälinen W3C-järjestö käynnisti Semantic Web Activity -ohjelman ja Hyvönen järjesti Suomessa kick off -tapahtuman. Sen jälkeen hän on keskittynyt semanttisen webin infrastruktuurin sekä sovellusten tutkimiseen ja kehittämiseen.

Hyvönen on julkaissut liki 400 artikkelia ja kirjaa, ja hänelle on myönnetty useita kansainvälisiä ja kansallisia palkintoja, kuten Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto.

”Älykäs web-teknologia on tosi kiinnostava aihe. Mikään inhimillinen ei ole meille vierasta. Semanttista webiä voidaan käyttää hyväksi lähes minkä tahansa tieteen- ja elämänalan tutkimuksessa. Iso kiitos kuuluu innostuneelle tutkimusryhmällemme ja kymmenille tietoa tuottaville yhteistyökumppaneille”, Hyvönen iloitsee.

Sotasampo on yksi Aalto-yliopiston Suomi 100 -juhlavuoden hankkeista ja ehdolla kansainvälisen EU Prize of Cultural Heritage -palkinnon saajaksi.

Neuvostoliittolaisvalmisteisen Tupolev SB-2 pommikoneen tähystäjä, kapteeni Veikko Härmälä sukellusveneiden etsintälennolla Suomenlahdella kesällä 1944.

Semanttisen verkon aineistoja kulttuurista juridiikkaan

”Semanttisessa webissä asiat esitetään tietokoneen ymmärtämässä muodossa yhdessä sovitulla tavalla siten, että tietokoneet pystyvät logiikan avulla löytämään haluttuja asioita ja päättelemään asioiden välillä olevia yhteyksiä”, kertoo professori Eero Hyvönen.

Kun kaikki tietojen tuottajat käyttävät samoja yhdessä sovittuja tietomalleja ja käsitteitä, niin tietoja voidaan yhdistää ilman, että ne menevät sekaisin.

Tätä ”merkitysten internetin” tietoinfrastruktuuria voidaan soveltaa mitä erilaisimpien tietosisältöjen käsittelyyn, hallitsemiseen ja julkaisuun. Sotasampo-palvelu on esimerkiksi jatkoa Aalto-yliopistossa kehitetyille Kulttuurisampo.fi-, Kirjasampo.fi-, Matkailusampo.fi -piloteille.

”Kirjasampo.fi on nykyisin yleisten kirjastojen ylläpitämä palvelu, jossa oli viime vuonna 1,6 miljoonaa käyntiä. Järjestelmästä löytyy koko suomalainen kaunokirjallisuus semanttisena verkkona, jonka linkityksen rikkaus hakee vertaistaan maailmassa”, sanoo Hyvönen.

Semanttinen Finlex (data.finlex.fi) puolestaan kokoaa linkitetyksi avoimeksi dataksi keskeisen osan oikeusministeriön Finlex-palvelussa julkaisemaa Suomen lainsäädäntöä sekä hovi- ja korkeimman oikeuden päätöksiä. Palvelun varaan kehitetään älykkäitä juridisia palveluita.Semanttinen Finlex tarjoaa tutkijoille ensimmäistä kertaa Finlex-aineistot käytettäväksi koneluettavana tietona sekä työkaluja lain ja oikeustapausten analysointiin laskennallisin menetelmin.

Valinnanvapaus edellyttää kansalaiselta riittäviä tietoja ja taitoja valita hänelle kulloinkin oikeat palvelut. Tutkijat arvioivat, että kaikki eivät näihin valintoihin pysty.

”Sote-uudistuksessa on riski, että hyvä ajatus valinnanvapaudesta latistuu näennäishyväksi. Jotta valinnanvapaus voi toteutua, tarvitaan huolellisesti toteutettua palveluohjausta. Palveluohjaus on välttämätöntä varsinkin sellaisten asiakkaiden kohdalla, joiden palveluntarve ei ole selkeästi määriteltävissä”, sanoo palveluohjauksesta Laurea-ammattikorkeakoulussa opinnäytetyötään viimeistelevä Roni Nukarinen.

Palveluita tulevat tuottamaan yksityiset, julkiset ja kolmannen sektorin toimijat. Eri toimijoiden kesken on varmistettava hyvä yhteistyö. Hyvin laaditut sopimukset ovat avainasemassa hyvän yhteistyön rakentamisessa. Asiakaslähtöinen toimintalogiikka asettaa myös johtamistaidoille uusia vaatimuksia. Kun johdettavana on monimutkainen verkosto palveluja, johtajien pitää pystyä hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia, rakentaa yhteisöjä sekä edesauttaa ja olla luomassa asiakaslähtöistä kehittämistä.

”Digitalisoituminen tarjoaa johtamiselle hyviä välineitä. Päivittäisessä työskentelyssä ja päätöksenteossa kullakin toimijalla tulisi aina olla käytettävissään relevantit ja oikea-aikaiset tiedot. Digitaalisten välineiden avulla voidaan myös käydä vuoropuhelua strategisista aihealueista eri toimijoiden kesken”, sanoo Aalto-yliopiston tutkija Marika Noso.

Digitaalisia välineitä asiakaslähtöisyyden, johtamisen ja kehittämisen avuksi

Aalto-yliopiston ja Laurea-ammattikorkeakoulun MORFEUS-hankkeessa tutkijat kehittivät esimerkkejä käytännön työvälineistä monimutkaisen kokonaisuuden hallintaan.  Tärkeää on juoheva tiedonkulku niin, että asiakkaiden yksityisyyden tietosuoja turvataan.

Sote-palvelujen muodostamaa kokonaisuus on kuin ekosysteemi, jossa maakuntien palveluntuottajien markkinat toimivat digitaalisella ”sote-torilla”. Tähän kullekin käyttäjäryhmälle olisi omat näkymätyökalut, jotka kokoavat yhteen kaiken heille tarpeellisen tiedon. ”Niin johtajat, kehittäjät, päättäjät kuin asiakasrajapinnan työntekijätkin tarvitsevat kokonaisuuden hahmottamiseksi tietoa, vuorovaikutusta ja yhteiskehittämistä tukevia välineitä.”, sanoo dosentti Soile Pohjonen.

Kansalainen keskiöön! Näkökulmia sote-uudistukseen pamfletti verkossa
Maakuntaekosysteemi ja palvelunäkymät -mallinnus

Kuva: Morfeus-hanke

Lisätiedot:

Tutkija Marika Noso
Aalto-yliopisto
p. 050 4677 241
marika.noso@aalto.fi

Yliopettaja Päivi Pöyry-Lassila
Laurea-ammattikorkeakoulu
p. 050 386 2791
paivi.poyry-lassila@laurea.fi

Kestävän kehityksen edistäminen vaatii yrityksiltä innovatiivista yhdessä luomista erilaisten sidosryhmien kanssa. Monet yritykset toimivatkin jo näin, mikä käy ilmi uudesta kestäviä innovaatioita käsittelevästä Cookbook for Sustainability Innovation -oppaasta.

”Kestävyyden edistäminen vaatii, että arvioimme elämäntapamme täysin uudelleen. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että koko järjestelmän laajuiseen muutokseen vaikuttavia innovaatioita on jo tehty”, kertoo vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme.

Cookbook for Sustainability Innovation tarkastelee BMW:n, Skanskan, Frostan, EcoVeritaksen ja Rockwoolin kestäviä, yhteisen luomisen innovaatioita. Esimerkit osoittavat erilaisia tapoja ja ”aineksia”, joihin kukin innovaatio perustuu. Myös yhteistyökumppaneiden laaja skaala ja epätavallinen yhdistelmä näkyy esimerkeissä.

”Yritykset työskentelivät esimerkiksi ei-kaupallisten järjestöjen, kuntien, korkeakoulujen ja ruohonjuuritason järjestöjen kanssa. Tällaisten yhteistyökuvioiden ansiosta yritykset pääsivät tutkimaan ideoitaan esimerkiksi musiikkifestivaaleilla”, selittää Angelina Korsunova, joka työskenteli Aallon EU-InnovatE-hankepäällikkönä.

”Yksi yllättävä yhteistyötaho oli kansalaiset, jotka osallistuivat kaikkiin innovaatioprosesseihin erilaisilla tavoilla”, sanoo tutkijatohtori Jennifer Goodman. ”Tavallisten ihmisten osallistuminen oli erityisen arvokasta ideakilpailuissa, koulutuskampanjoissa ja tuotteiden laajamittaisessa testaamisessa.”

Yrityksen ilmapiiri on myös tärkeässä asemassa, kun puhutaan kestävistä innovaatioista. ”Ylimmän johdon tuki, työkulttuuri ja järjestötasoinen osallistuminen tulivat selvästi esille kaikissa tapauksissa”, sanoo Halme.

Cookbook for Sustainability Innovation -oppaan tuotti Kauppakorkeakoulun Sustainability in Business Research -ryhmä osana EU-InnovatE-hanketta (End User Integration, Innovation & Entrepreneurship) Münchenin teknillisen yliopiston johdolla. EU-komissio rahoitti 14 johtavan akateemisen aivoriihen ja verkostokumppanin välistä yhteistyötä vuosina 2014–2016. Tarkoituksena oli tutkia loppukäyttäjiä innovatiivisina ja aloitteellisina toimijoina EU:n vihreän talouden luomisessa.

Lisätietoja:

The Cookbook for Sustainability Innovation (pdf)

EU-InnovatE ja kestävä yhteistyöinnovointi: http://eu-innovate.com/business/

Angelina Korsunova, tutkijatohtori
johtamisen laitos, Kauppakorkeakoulu
puh. 040 353 8008
angelina.korsunova@aalto.fi

Aalto-yliopisto ja Euroopan komission tutkimuspalveluyksikkö Joint Research Centre JRC ovat allekirjoittaneet aiesopimuksen yhteistyönsä syventämisestä. Sopimuksen allekirjoittivat Aalto-yliopiston provosti Ilkka Niemelä ja JRC:n pääjohtaja Vladimír Šucha 26.4. Espoossa.

"Kun on fiksuja ihmisiä ja tekee oikeita asioita, voi todella saada aikaan muutoksia. Aalto-yliopisto on tehnyt mittavan kulttuurimuutoksen ja saavuttanut erinomaisia tuloksia", sanoi Vladimír Šucha.

Raportti: Aalto on innostava innovaatiotoiminnan organisoija

JRC on julkaissut raportin, jossa analysoidaan Aalto-yliopiston ja Espoon innovaatioekosysteemeitä ja niiden menestystekijöitä. Julkaisussa JRC arvioi, että Aalto-yliopisto on alueen innovaatioekosysteemin organisoija, joka innostaa muita toimijoita yhteistyöhön. Raportissa myös tunnistetaan Aallon monitieteinen ajattelu yhdeksi ekosysteemin menestystekijäksi.

JRC:n raportti tarjoaa tietoa EU:n alueellisia innovaatioekosysteemejä ja yrittäjyysyliopistoja tukevaan päätöksentekoon.

Lue lisää:

JRC:n raportti (ec.europa.eu)
Joint Research Centre

– Olen erittäin onnellinen ja hämmentynyt palkinnosta. Tuomaristo kannusti minua seuraamaan omaa polkuani, kuuntelemaan itseäni, sanoo Maria Korkeila.

– Olen niin ylpeä kaikista näistä opiskelijoista. Kilpailu on erittäin korkea, ja opiskelijat tekevät kovaa työtä mallistojensa eteen. Suomalainen muotitaide on vakiinnuttanut korkean kansainvälisen tason, sanoo muodin professori Pirjo Hirvonen.

Kilpailun Grand Prix -pääpalkinnon sai tänä vuonna sveitsiläinen Vanessa Schindler.

Aalto-yliopiston muodin opiskelija Maria Korkeila valittiin miestenvaatemallistollaan kymmenen finalistin joukkoon helmikuussa. Lisäksi Aalto-yliopistosta vuonna 2012 valmistunut muotisuunnittelija, taiteen maisteri Eeva Rönkä valittiin finaaliin asustepuolen sarjassa sekä opiskelija Sofia Okkonen kilpailun valokuvauksen sarjan finaaliin.

Viime vuosina Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muodin opiskelijat ovat saaneet paljon tunnustusta työstään ja muun muassa voittaneet Hyères-kilpailun vuosina 2012 ja 2013. Viime keväänä 2016 Hanne Jurmu ja Anton Vartiainen voittivat kilpailun toisen pääpalkinnon, Chloé-palkinnon, sekä saivat tuomariston kunniamaininnan.

Hyères Festival tarjoaa nyt myös entisille finalisteille mahdollisuuden näkyä tapahtumassa. Rolf Ekrothin ja Elina Äärelän mallistot valikoituivat kymmenen esillä olleen malliston joukkoon. Festivaalin aikana julkistettiin myös Rolf Ekrothin ranskalaiselle Galeries Lafayette -tavarataloyritykselle suunnittelema mallisto, joka pohjautuu viime vuonna Hyèresin finaalissa olleeseen mallistoon.

Vuosittain järjestettävä Festival International de Mode & de Photographie Hyères -kilpailu on yksi maailman arvostetuimmista suunnittelukilpailuista, ja sen tuomaristot koostuvat alan nimekkäimmistä kansainvälisistä vaikuttajista. Tapahtuma on järjestetty Ranskan Rivieralla Hyèresissä, nykyisin taidemuseona toimivassa Villa Noailles -huvilassa jo 1980-luvun alusta lähtien.

Lisätiedot:

Professori Pirjo Hirvonen
p. 050 363 6011
pirjo.hirvonen@aalto.fi

Kuvat Maria Korkeilan mallistosta. Kuvaaja Guillaume Roujas

Suomen siirtyminen avaruusaikaan oli jo lähellä, kun lukiolaiset tutustuivat Aalto-yliopistossa suunniteltuihin ja rakennettuihin Aalto-1 ja Aalto-2 -satelliitteihin. Aalto-2 laukaistiin avaruuteen viikko kurssin päättymisen jälkeen. LUMA-keskus Aallossa järjestetylle Avaruus ja satelliitit -kurssille osallistui espoolaisia lukiolaisia Olarin, Pohjois-Tapiolan ja Etelä-Tapiolan lukioista. Kurssin aikana tutustuttiin avaruustekniikkaan ja muun muassa rakennettiin oma satelliitti sekä suunniteltiin avaruusmissio, jonka kukin ryhmä esitteli kurssilla. Kurssi pidettiin Otaniemessä 6.-7. ja 10.–11.4.2017.

Maria Vdovenko (kuvassa vas.) Olarin lukiosta, Suvi Karanta ja Touko Johtimo Tapiolan lukiosta esittelivät innokkaina avaruusmissiotaan. He olivat suunnitelleet alusta loppuun, mikä olisi heidän nanosatelliitin tehtävä avaruudessa, mistä se saisi esimerkiksi energiaa ja miten antennit avautuisivat avaruudessa. He olivat tutustuneet heti kurssin ensimmäisinä päivinä Aalto-1 ja Aalto-2 satelliitteihin ja olivat rakentaneet itse Cubesat-nanosatelliittien osista oman satelliitin Sähköpajan tiloissa.

”Avaruus kiinnostaa. Olen seurannut muun muassa Aalto-satelliitteja ja SpaceX:n taivalta, Touko toteaa.

Suvi ja Maria ovat samoilla linjoilla. Pohjatietoa ryhmäläisiltä löytyi muun muassa tähtitiede-kurssilta.

Kurssilla vierailtiin myös Ilmatieteen laitoksella, jossa lukiolaiset kuulivat suomalaisten osallistumisesta Mars-missioihin sekä Metsähovin tähtitieteellisessä radio-observatoriossa, jossa lukiolaiset pääsivät tutustumaan Auringon aktiivisuuteen.

”Kurssilaiset olivat todella aktiivisia ja esittivät loistavia kysymyksiä. Avaruustekniikka antaa hyvät valmiudet erilaisiin ammatteihin. Toivottavasti he miettivät kurssin jälkeen avaruustekniikan opiskelua yhtenä vaihtoehtonaan, professori Jaan Praks toteaa.

Kurssilaiset syventyivät rakentamaan itse Cubesat-nanosatelliittien osista oman satelliitin Sähköpajan tiloissa Otaniemessä.

Kärkikurssit ovat viikon intensiivikursseja lukiolaisille. Kurssien opettajat ovat Aalto-yliopiston professoreita, tutkijoita ja opettajia. Kärkikurssit tarjoavat mahdollisuuden tutustua yliopistomaailmaan lukioaikana.
LUMA-keskus Aalto on osa kansallista LUMA-keskusten verkostoa. Verkosto tukee ja edistää luonnontieteiden, matematiikan, tietotekniikan ja teknologian oppimista, opetusta ja harrastuneisuutta sekä opintoihin hakeutumista. Lisätietoa luma.aalto.fi

Uusissa Serla Design -talouspapereissa nähdään Aalto-yliopiston PatternLab-kurssin Vuodenajat-kuvioperhe, jonka suunnittelivat opiskelijat Pilvi Waitinen, Jessica Bucci, Jiayi Ma ja Taija Lammi. Serlan ja PatternLabin yhteistyö kuvioiden suunnittelussa toteutettiin tänä vuonna toista kertaa.

– Annoimme talouspaperien suunnittelussa PatternLabille teemaksi Suomen seuraavat sata vuotta. Syntyi viisi upeaa ja erilaista kuvioperhettä, joita kaikkia yhdistää meille suomalaisille tärkeä luonto. Näistä viidestä vaihtoehdosta suomalaiset kuluttajat saivat sitten äänestää suosikkinsa, kertoo Serlan Brand Manager Hanna Hirvonen.

Vuodenajat-kuvioperheen kuudessa luontoelementissä esiintyy kallioita, rannikkoa, saaria ja lunta. Luonnon läheisyys näkyy perinteisesti skandinaavisen modernin designin muotokielessä ja värivalinnoissa. Tämä on huomattu myös ulkomailla: suomalainen design-osaaminen on kansainvälisesti nousussa.

– Pohjoismainen estetiikka on juuri nyt suosittua muun muassa Pohjois-Amerikassa. Suomalainen design ja sen perintö oli yksi niistä syistä, joiden takia tulin alun perin Suomeen opiskelemaan, kertoo PatternLabin yhdysvaltalainen suunnittelija Jessica Bucci.

PatternLab on Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kurssi, joka on vuodesta 1999 hionut opiskelijoista pinta- ja tekstiilisuunnittelun ammattilaisia. Projektin kautta opiskelijat ovat suunnitelleet kuoseja yrityksille ympäri maailmaa. 

– Tällaiset projektit ovat todella hyödyllisiä ja tärkeitä. Opiskelijalle on valtava merkitys sillä, että hän huomaa täällä tehtyjen ja opittujen asioiden päätyvän oikeasti kaupan hyllylle asti, kertoo PatternLab-kurssista vastaava professori Maarit Salolainen.

Uudet design-paperit tulevat kauppoihin toukokuussa 2017, juhlistaen satavuotiasta itsenäistä Suomea.