Perinteisessä Sähköpajakurssin loppunäytöksessä opiskelijat esittelivät sähkötekniikan oppien soveltamista käytännössä. Ryhmät koostuvat pääasiassa ensimmäisen vuoden opiskelijoista. Kurssin vetäjä Kimmo Silvonen kertoi kurssia esitellessään, että kaikissa töissä oli nyt keväällä käytetty mm. mikro-ohjaimia.

Lopputuotoksina yleisölle esiteltiin mm. Arduinolla ohjelmoituja kitaraefektejä, bluetoothilla toimiva auto, 3D-ledinäyttö, koripallopeli, tuulitunneli ja Quadrokopteri.
 

Quadrokopteri

Quadrokopteri pääsi liikkeelle Arduinon ja 3D-tulostettujen osien avulla. ”Aina kun mukaan lisää jotain uutta, tulee mutkia matkaan”, oli kaksikko Bruce Clayhills ja Tomas Saaristola havainnut projektin edetessä. Periaatteessa kaikki koneen osat olivat jossain matkan varrella hajonneet, mutta lopputilaisuudessa esitetyssä videossa kone lensi ja ohjautui mallikkaasti.
 

Bluetooth-auto

Auto oli mallinnettu alusta loppuun itse, ja sen osat laserleikattu. Ohjaimen koodauksessa oli käytetty ArduinoNanoa, joka lähetti ohjaustiedot autoon. Autoa olivat rakentamassa Olavi Korhonen, Risto Koverola, Vesa-Pekka Palmu ja Sami Rahkola.
 

3D-ledinäyttö

Ryhmä sai mallia ja inspiraatiota ledinäytön tekemiseen Youtube-videoita katsomalla. Esimerkiksi piirilevyt piirrettiin itse, mutta tilattiin valmiina ja tämän jälkeen uunitettiin itse. Tässä lopputyössä animaatiot heijastettiin ledinäytölle. Projektissa mukana olivat Jaakob Lidauer, Joakim Lyyski, Vili Ojala ja Kalle Petäjäaho.

Oppimisen iloa jo vuodesta 2013

Kevään sähköpajakurssilaisten lopputyöt esiteltiin yleisölle loppunäytöksessä maanantaina 22. toukokuuta. Kurssi järjestetään kaksi kertaa vuodessa kevät- ja syyslukukaudella ja loppunäytös kokoaa yhteen yleisön ja opiskelijat Otaniemeen Sähkötekniikan korkeakoulun tiloihin.

Sähköpajakurssi järjestettiin ensimmäistä kertaa syksyllä 2013. Kurssi on koettu innostavaksi ja motivoivaksi, ja siellä on koettu olevan hyvä ja kannustava ilmapiiri. Kurssilla halutaan opettaa käytännössä, mihin teoriaa tarvitaan. Se on saanut kiitettävää palautetta niin opiskelijoita kuin korkeakoulun ulkopuolisiltakin tahoilta. Kurssi on suunnattu pääasiassa ensimmäisen vuoden opiskelijoille, mutta mukaan tulee vuosittain lisää innokkaita osallistujia kaikista Aalto-yliopiston korkeakouluista.

Kuvat: Mikko Raskinen / Aalto-yliopisto

Mitä jos suuri yleisö saisi päättää, mitä ongelmia tieteellä tulevaisuudessa ratkaistaan?

Helsinki Challenge on tiedepohjainen ideakilpailu, jossa tutkijat kehittävät ratkaisuja globaaleihin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen ja väestön ikääntymiseen. Kilpailuun osallistuvat kaksikymmentä tutkijatiimiä pyrkivät voittamaan yleisön puolelleen viiden minuutin puheilla kesäkuun pitch-illoissa. Eniten ääniä saanut tiimi saa jatkaa mukana marraskuussa päättyvässä kilpailussa, jonka palkintona on 375 000 euroa.

Aalto-yliopistolla vahva edustus ehdolla finaaliin

"Aalto-yliopiston keskeinen tavoite on tuottaa uraauurtavaa tietoa ja teknologiaa, joiden avulla voimme tarjota ratkaisuja ihmiskunnan suuriin haasteisiin. Siksi olenkin erityisen iloinen vahvasta kahdeksan tiimin edustuksestamme Helsinki Challenge -ideakilpailun semifinaalissa. Kaikki mukaan äänestämään Aallon joukkuetta finaaliin", toivoo Aalto- yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori Tuija Pulkkinen.

Aalto-vetoiset semifinalistitiimit Helsinki Challenge -tiedekilpailussa ovat:

• Catalyst Supreme develops catalyst materials that would make the chemical industry cleaner and the world more sustainable
• F-Factor wants to change the way cities are developed.
• HeatStock wants to develop a material that stores heat for a long time.
• Ioncell is developing a new type of cellulose fiber made out of Finnish wood.
• Pro Fibers wants to put forests to good use instead of clearing them for arable land.
• Reconfigure Mobility wants to create a network of experts who will solve the challenges of sustainable mobility.
• Senior Cognitive Booster wants to reduce the cognitive decline that we face as we age.
• Wave Farmers – Our sensing device would help sustain a healthy soil ecosystem

Loput finalisteista valitsee kansainvälinen tuomaristo

Helsinki Challengen loput finaalipaikat ratkeavat 19. kesäkuuta, jolloin kilpailun tuomaristo valitsee yleisön suosikin lisäksi kuusi tiimiä syksyn finaaliin. Tuomaristoon kuuluvat muun muassa Manchesterin yliopiston systeemisten innovaatioiden ja kestävän kehityksen professori Frank Geels ja virolainen poliittisen vaikuttamisen asiantuntija Andreas Kaju. Tuomariston puheenjohtajana toimii Crisis Management Initiativen (CMI) toiminnanjohtaja Tuija Talvitie.

"Uskon, että suomalaisella tieteellä voidaan muuttaa maailmaa. Koko kilpailun ytimessä ovat tiedepohjaisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Näistä näkökulmista myös monialainen tuomaristomme tulee arvioimaan tiimien esittämiä ratkaisuja. Jännittävää nähdä, miten yleisön antamat äänet osuvat yhteen tuomariston päätösten kanssa", Talvitie sanoo.

Helsinki Challenge -semifinalistit kilpailevat suorasta finaalipaikasta 6. ja 7. kesäkuuta Helsinki Challenge Semifinal Pitch Night -tilaisuuksissa klo 18 Helsingin yliopiston Päärakennuksen juhlasalissa. Tilaisuudet ovat englanninkielisiä, niihin on vapaa pääsy ja niitä voi seurata myös suoran striimin välityksellä. Tilaisuuksien aikana eniten ääniä saanut tiimi julkistetaan 7. kesäkuuta klo 20.

Tervetuloa!

#suomi100  #aalto  #helsinkichallenge

Lisätietoja:

• Helsinki Challenge Semifinal Pitch Night -ohjelma (challenge.helsinki.fi)
• Tutustu tiimien ideoihin (challenge.helsinki.fi)
• Tutustu kilpailun finalistit valitsevaan tuomaristoon (challenge.helsinki.fi)
   

Helsinki Challenge on tammikuussa alkanut ja marraskuussa 2017 päättyvä ideakilpailu ja kiihdyttämöohjelma, jossa tutkijaryhmät kehittävät tiedepohjaisia ratkaisuja, joilla ihmiskunta pääsee kohti YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Kilpailussa tiimejä auttavat asiantuntijat, päättäjät sekä teollisuuden ja liike-elämän edustajat. Voittosumma on 375 000 euroa.

Helsinki Challenge toteutetaan suomalaisten yliopistojen yhteistyönä ja on osa Suomi 100
-juhlavuoden ohjelmaa. Helsingin yliopiston kanssa kilpailun järjestävät Aalto-yliopisto, Hanken Svenska Handelshögskolan, Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto, Taideyliopisto, Turun yliopisto, Vaasan yliopisto ja Åbo Akademi.

Monet nykyiset tekniset edistysaskeleet ja laitteet perustuvat kvanttimekaniikan ymmärtämiseen. Kvanttilaitteet eroavat puolijohteista, massamuisteista ja lasereista siten, että niissä kvanttimekaanisia tiloja hallitaan ja hyödynnetään suoraan laitteen toiminnassa. Tutkimusalan suuri tavoite on kehittää kvanttitietokone, joka pystyy suoriutumaan tietyistä haastavista laskutoimituksista tavallista tietokonetta nopeammin.

Oulun yliopiston ja Aalto-yliopiston tutkijat ovat julkaisseet alaan liittyvästä fysiikan tutkimuksesta laajan katsausartikkelin arvostetussa Reports on Progress in Physics -lehdessä.

Kvanttimekaniikassa keskeinen käsite on energiataso. Kun kvanttisysteemi, esimerkiksi atomi, absorboi fotonin eli valokvantin, siirtyy se yhdeltä energiatasolta toiselle, jolla on korkeampi energia. Kun energiatasojen välistä energiaa pystytään muuttamaan, puhutaan taajuusmodulaatiosta. Kvanttilaitteissa taajuusmodulaatiota käytetään muun muassa laitteen eri osien vuorovaikutuksien hallinnassa, aiheuttamaan siirtymiä kvanttitiloista toiseen sekä muokkaamaan energiarakenteita halutunlaisiksi.

“Kvanttimekaanisen taajuusmodulaation perusteoria on tunnettu 1930-luvulta saakka, mutta 2000-luvun kvanttiteknologioiden läpimurto on kiihdyttänyt tarvetta ymmärtää kvanttimekaanisen taajuusmodulaation fysiikkaa syvemmin ja kehittää siihen parempia teoreettisia työkaluja”, toteaa tutkijatohtori Matti Silveri Oulun yliopistosta.

Tällainen taajuusmodulaation hallinta on tärkeää kehitettäessä tarkempia kvanttilaitteita ja nopeampia kvanttioperaatioita pienen kokoluokan kvanttitietokoneisiin. Kvanttilaitteiden ja -laskennan ala on nopeasti kasvava ja siihen ovat viime aikoina investoineet myös isot teollisuusyritykset kuten Google, Intel, IBM ja Microsoft.

“Halusimme koota yhteen viimeaikaisia teoreettisia ja kokeellisia tuloksia kvanttimekaanisesta taajuusmodulaatiosta erilaisissa fysikaalisissa rakenteissa ja näin osaltamme kiihdyttää kvanttiteknologioiden tutkimusta”, kertoo dosentti Sorin Paraoanu Aalto-yliopistosta.

Katsausartikkeli käsittelee taajuusmodulaation fysiikkaa suprajohtavissa sähköpiireissä, ultrakylmissä kaasuissa, timanttien hilavirheissä ja nanoelektromekaanisissa värähtelijöissä. Näissä rakenteissa energiatasoja voidaan muunnella tarkasti esimerkiksi jännitteiden, mikroaaltojen tai laserien avulla. Artikkelin teoreettiset tulokset ovat yleisiä ja siten sovellettavissa moniin erilaisiin rakenteisiin.

Lisätietoja:

Tutkijatohtori Matti Silveri
Nano- ja molekyylisysteemien tutkimusryhmä, Oulun yliopisto
p. 040 754 1759
matti.silveri@oulu.fi

Dosentti, tutkimusryhmän johtaja Sorin Paraoanu
Kvantti-tutkimusryhmä, Aalto-yliopisto
p. 050 344 2650
sorin.paraoanu@aalto.fi

Artikkeli: Quantum systems under frequency modulation. Reports on Progress in Physics 80, 056002 (2017).

Tekoäly on noussut digitalisaation keskiöön, ja elinkeinoministeri Mika Lintilän juuri asettaman ohjausryhmän tavoitteena on nostaa Suomi tekoälyn soveltamisessa maailman huipulle. Ohjausryhmässä on jäseniä sekä tutkimus-, yritys- että julkiselta sektorilta, ja mukana on myös professori Samuel Kaski Aalto-yliopiston tietotekniikan laitokselta.

Tavoitteen saavuttaminen vaatii yritysten, tutkimus- ja opetuslaitosten ja julkisten organisaatioiden yhteistyötä. Sekä yritysten että julkisen sektorin pitää muuttaa toimintatapojaan. Alan koulutusta on lisättävä ja töissä jo olevien taitoja kehitettävä.

“Tämä on Suomelle monesta syystä tärkeä asia, ja siksi mielelläni osallistun. Aalto tietysti jo tekee osuudestaan ison osan tutkimuksella ja koulutuksella. Mutta vaikka Aalto on alan pioneeri, tehtävää vielä riittää", toteaa Kaski.

Lisätietoja:

Professori Samuel Kaski
Aalto-yliopisto
samuel.kaski@aalto.fi 
puh. 050 305 8694

Valtioneuvoston lehdistötiedote

Aalto-yliopistossa elokuvaohjaajaksi opiskeleva Olli Ilpo Salonen osallistui kolme vuotta sitten silloisen elokuvaohjauksen professorin Jarmo Lampelan järjestämälle ensemble-elokuvan kurssille. Kurssilla oli tarkoitus tuottaa 30-50 minuutin mittaisia elokuvia, joissa tarinan keskiössä olisi yhden päähenkilön sijasta ryhmä ihmisiä.

Salonen alkoi suunnitella elokuvaa helsinkiläisestä indie-rockia soittavasta bändistä hahmotellen tarinaa asuntonsa seinälle post-it-lapuilla. Hän huomasi pian olevansa tekemisissä pitkän elokuvan kanssa. “Mulla oli 90 kohtausta, enkä pystynyt luopumaan monestakaan niin, että tarina tulisi kerrotuksi – otin lappuja pois seinältä ja hetken päästä laitoin aina takaisin” Salonen kertoo.

Salonen päätti lähteä huimaan yritykseen tehdä pitkä elokuva pienellä, lyhytelokuvan tekoon tarkoitetulla budjetilla. Hän teki päätöksen varmistettuaan, että näyttelijät ja työryhmä olivat idean takana – he eivät nimittäin saaneet työstään palkkaa. Elokuvaa kuvattiin 1,5 kuukauden aikana, samalla käsikirjoittaen ja leikaten. “Kuvauspäivät olivat repaleisia – järjestimme kuvauksia aina kun pääroolin esittäjä Minka Kuustonen oli vapaalla töistään Kansallisteatterista ja Espoon kaupunginteatterista” Salonen kertoo. Näyttelijät tuottivat materiaalia omaan hahmoonsa liittyen ja kirjoittivat myös kohtauksia auki.

Bändin keulahahmoa, laulaja Krisua esittää elokuvassa Minka Kuustonen. Kuva: Hannu Käki.

Budjetti loppui vasta leikkausvaiheen jälkeen, jolloin elokuva oli kyllä valmis, mutta rahaa ei ollut sen esittämisessä tarvittaviin musiikin tekijänoikeuskorvauksiin. Tällöin Yleisradio lupautui kumppaniksi, ostaen tv-levitystysoikeudet. Budjetin lisäys mahdollisti myös teatterilevityskanavien etsimisen.

Elokuvan teatterilevitys järjestyi lopulta koulun kontaktien avulla: Finnkinon ohjelmapäällikkö saatiin katsomaan elokuvaa ja hän piti siitä. Sitten etsittiin vain sopiva ensi-iltaviikko. “Nyt on helpottunut ja iloinen olo: elokuvamme saa mahdollisuuden tavoittaa laajempaa yleisöä, vaikkakin tämä tietää lisää töitä elokuvan tuottajalle, ohjaajalle ja tiedottajalle – eli itselleni” Salonen summaa.

Pitkän elokuvan valmistuminen on harvinainen tapaus Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksella, jossa tehdään harjoitustöinä perinteisesti lyhytelokuvia. Laitoksen tuottaja Ilkka Mertsola näkee Salosen elokuvan osana laajempaa indie-elokuvan trendiä: “Tekniikan kehittyminen mahdollistaa pitkän elokuvan tekemisen halvemmalla kuin ennen. Rahoittajat, levittäjät ja oppilaitokset miettivät nyt suhdettaan näihin kevyellä tuotannolla tehtyihin pitkiin elokuviin.”

Laitoksella pidetään ainakin toistaiseksi esimerkiksi lopputöiden maksimirajana 30 minuutin kestoa. “Lyhyemmässä muodossa päästään harjoittelemaan ammattimaisempaa tuotantoa ja pystymme maksamaan normaalisti palkkaa mukana oleville ammattilaisille. Kevyemmissä tuotannoissa on myös suurempi riski epäonnistua” Mertsola pohtii. Salonen ei myöskään erityisesti rohkaise kanssaopiskelijoitaan ryhtymään pitkän elokuvan tekoon koulutuotantona: “Elokuvan tekoon kulunut kolme vuotta on pitkä aika opinnoista.”

“Wendy and the Refugee Neverland” on indie-feelgood -elokuva bändistä, joka haaveilee monien muiden tavoin siitä suuresta läpimurrosta, käännekohdasta joka muuttaisi elämän suunnan. Bändin keulahahmoa, laulaja Krisua esittää elokuvassa Minka Kuustonen ja muita keskeisiä rooleja mm. Joonas Kääriäinen, Juha Pulli, Jonas Saari, Antti Heikkinen, Linda Wiklund ja Joonas Snellman. Elokuva tulee teatterilevitykseen Finnkinolle 21.7.2017.

Kuva: Hannu Käki.

Lasten ja nuorten säätiön järjestämä Unelmafoorumi kokosi noin tuhat nuorta ja sata opettajaa yläkouluista ympäri Suomen Nokian kampukselle, Espoon Karaporttiin 24.5. Tapahtuman tavoitteena oli vahvistaa nuorten uskoa tulevaan ja kannustaa nuoria tavoittelemaan unelmiaan. Aalto-yliopiston maisteriopiskelijat Laura Brotherus ja Mari Laajasalo toteuttivat tapahtuman tila- ja palvelusuunnittelun osana opintojaan.

“Meillä oli kattoteemana tapahtuman festarimaisuus. Tämän ikäiset nuoret eivät vielä pääse osallistumaan festareille, joten kokemus on jännittävä.” Brotherus kertoo. Suunnittelijoiden tavoitteena oli korostaa tapahtuman sanoman mukaisesti optimismia, huumoria ja yhteisöllisyyttä. Tila- ja palvelusuunnitteluun kuului muun muassa liikkumisen opasteiden suunnittelu, sekä toiminnallisten pisteiden luominen. ”Halusimme luoda yhdessä tekemisen mahdollisuuksia ja helposti lähestyttäviä, matalan kynnyksen toimintoja niin, että nuoret voisivat hypätä mukaan ja kokemuksena olisi: ‘Mä pystyn tähän!’.” Laajasalo kertoo. “Tilasuunnittelussa otettiin myös sosiaalisen median käyttö huomioon luomalla tietoisesti taustoja selfieille” Brotherus summaa.

Brotherus ja Laajasalo Unelmafoorumin ilmapallohuoneessa. Kuva: Anna Berg.

Unelmafoorumin tilasuunnittelussa käytettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Aalto-yliopiston opiskelijoita. Lasten ja nuorten säätiön toiminnanjohtaja Tuula Colliander oli vaikuttunut yhteistyön tuloksista. “Kokemuksellisen suunnittelun avullaan paikka ja tapahtuman sanoma saatiin elämään aivan uudella tasolla edellisvuosiin verrattuna – herätteitä ja kohtaamisia oli paljon enemmän. Olin erityisen vaikuttunut opiskelijoiden perehtymisestä säätiön arvoihin ja niiden esilletuomisesta suunnittelussa. Sillä oli valtava lisäarvo meille” Colliander kertoo.

Lisätietoja:

Antti Pirinen, Tila- ja palvelumuotoilun lehtori
antti.pirinen@aalto.fi, p. 040 530 0828

Pirita Posti, Aalto ARTS yrityssuhdepäällikkö
pirita.posti@aalto.fi, p. 050 364 6381

http://unelmafoorumi.fi/

Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintovirasto NASA:n viidettä kertaa järjestämän globaalin World Wind Challenge – kilpailun loppuhuipentumaa isännöivät Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunki.

World Wind Challengessä on kyse muun muassa satelliittien ja miehittämättömien ilma-alusten tuottaman datan hyödyntämisestä älykkäiden kaupunkiympäristöjen rakentamisessa ja sen finaali järjestetään osana tapahtumaa, jossa esitellään myös suomalaista avaruusteknologista osaamista. Tapahtuman käytännön järjestelyistä Suomen osalta vastaavat Digital Forum Finland ry sekä ohjelmistokehitystapahtumien järjestämiseen erikoistunut Ultrahack.

Parhaillaan käynnissä olevassa kilpailussa opiskelijat ja ammattilaiset kehittävät omissa sarjoissaan sovelluksia, jotka käyttävät avoimeen lähdekoodiin perustuvaa NASA:n World Wind -rajapintaa, jonka avulla kehittäjät voivat luoda maapallosta ja sen osista interaktiivisia kolmiulotteisia visuaalisia malleja.

Tapahtuma toimii myös näyteikkunana kotimaiselle avaruustoiminnalle. Suomalaiset yritykset, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat pitkään olleet mukana kansainvälisissä hankkeissa suunnittelemassa ja rakentamassa satelliitteja ja kehittämässä uusia avaruusteknologisia sovelluksia. Uutena ilmiönä kasvava kiinnostus pieniin satelliitteihin ja niiden keräämään dataan on nyt tarjoamassa suomalaisyrityksille mahdollisuuksia kansainvälisiin läpimurtoihin avaruusliiketoiminnassa.

– Datan keräämiseen ja jalostamiseen perustuvien palveluiden myynti on noussut tutkimuksen ja teknologisen kehitystyön rinnalle tulevaisuuden vahvaksi liiketoimintamalliksi avaruustoiminnassa. Näemme tällaisessa digitaalisessa palvelutuotannossa valtavan potentiaalin Suomen kilpailukyvyn kannalta ja haluamme kilpailun yhteydessä nostaa alan kärkiyrityksiä esiin, toteaa toimitusjohtaja Juhani Kivikangas Digital Forum Finland ry:stä.

– Avaruusliiketoiminta ja siihen liittyvä osaaminen sekä opiskelijoiden kiinnostus on kasvanut vuosien mittaan. Haluamme nostaa Helsinki NASA Europe Challengen yhteydessä Suomen ekosysteemin mahdollisuuksia myös kansainvälisille avaruusalan toimijoille ja opiskelijoille, sanoo vararehtori Tuija Pulkkinen Aalto-yliopistosta.

–Suomalaisella huippuosaamisella on paljon annettavaa ja sovelluskohteita avaruusalalla ja me myös näemme siinä merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia alueen yrityksille. Helsingin kaupunki haluaa olla mukana edesauttamassa tätä kehitystä, sanoo Helsingin Kaupungin elinkeinojohtaja Marja-Leena Rinkineva.

Tapahtuman yhteistyökumppaneina toimivat Ilmatieteen laitos, Helsingin Kaupunki, Espoon Kaupunki, Aalto-yliopisto, Helsingin Yliopisto, CGI, Tekes, Reaktor, SSF, Iceye, Space Nation, Clarion Hotel Helsinki, Maanmittauslaitos, Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö sekä VTT.

Lisätiedot:
Juhani Kivikangas
Digital Forum Finland ry
+358 40 5561228
juhani.kivikangas@digitalforum.fi

Kilpailun sivusto: www.nasaeuropachallenge.com 

Perinteinen, sininen aurinkokenno hukkaa valoa heijastuksen takia, kun taas Hele Savinin mustassa piikennossa heijastuksia ei käytännössä synny. Kuva: Sarri Kukkonen

Eduskunnan puhemies Maria Lohela on luovuttanut naisille suunnatun innovaatiopalkinnon Aalto-yliopiston professori Hele Savinille. Savin sai palkinnon ryhmänsä kanssa kehittämästään mustasta piikennosta, joka rikkoi vuonna 2015 nanorakenteisten aurinkokennojen hyötysuhde-ennätyksen.

Ennätyksellinen hyötysuhde johtuu siitä, että mustan piikennon pinnalta ei heijastu lainkaan valoa, koska siinä on ainutlaatuinen nanorakenne. Valon aallonpituutta kapeammat pienoispyramidit ikään kuin huijaavat fotoneita, jotka eivät huomaa saapuneensa uuteen aineeseen.

”Rakenteen ansiosta valolle ei tule vastaan yhtäkkistä rajapintaa, josta se pääsisi heijastumaan. Rakenteen etu on myös se, että se nappaa myös hyvin alhaisesta tulokulmasta tulevat fotonit, minkä ansiosta musta piikenno sopii erityisen hyvin pohjoisiin olosuhteisiin”, Hele Savin sanoo.

Hele Savinin tutkimusryhmä on kehittänyt mustia piikennoja, joiden pintaa peittää atomikerroskasvatuksella tehty piikikäs ohutkalvo. Rakenne estää valoa heijastumasta ja parantaa näin kennon hyötysuhdetta. Kuva: Hele Savinin tutkimusryhmä / Aalto-yliopisto

Samaa nanorakennetta voidaan hyödyntää myös lääketieteellisen kuvantamisen tehostamisessa, sillä kuvantamisessa tarvittavien valoanturien idea on hyvin samanlainen kuin aurinkokennoissa.

”Nanorakenteen ansiosta anturi pystyy havaitsemaan aikaisempaa paljon pienempiä röntgensäteilyannoksia. Näin voidaan joko hyödyntää samaa laitetta kuin aikaisemmin ja saada sillä näkyviin asioita, joita ei ennen ole pystytty havaitsemaan tai vaihtoehtoisesti pienentää säteilyannosta ja saada silti yhtä hyvä kuvanlaatu, mikä olisi erityisen tärkeää pienten lasten kuvantamisessa tai kannettavien laitteiden kehittämisessä.”

Startup vauhtiin syksyllä

Hele Savin johtaa mikro- ja nanoelektroniikan tutkimusryhmäänsä Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoululla. Koulun entinen dekaani ja Aallon nykyinen tutkimuksesta ja innovaatioista vastaava vararehtori Tuija Pulkkinen kuvaa työtoveriaan pelottomaksi visionääriksi.

Hele on riskinottaja, joka rohkeasti toteuttaa omaa visiotaan.

”Hele on riskinottaja, joka rohkeasti toteuttaa omaa visiotaan. Kun tänään juhlimme hänen onnistumisiaan, on hyvä muistaa, että jokaisen onnistumisen takana on monta yritystä, jotka eivät ole johtaneet toivottuun tulokseen. Menestyminen vaatiikin sekä näkemystä ja osaamista että sitkeyttä vaihtaa näkökulmaa ja yrittää uudestaan. On hienoa nähdä, kuinka Hele on onnistunut toteuttamaan Aallon perusajatusta yhdistämällä erinomaisen tieteellisen työn uusien innovaatioiden toteuttamiseen.”

Eduskunnan myöntämä innovaatiopalkinto juhlistaa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden vuosipäivää 1. kesäkuuta. Palkinto on suuruudeltaan 110 000 euroa, ja se myönnetään vuosina 2017, 2018 ja 2019 naiselle tai naisista koostuvalle ryhmälle tieteellisesti merkittävästä innovaatiosta teknologian tai talouden alalta. Savin kertoo ilahtuneensa erityisesti siitä, että palkinto annettiin nimenomaan innovaatiosta.

”Olen alusta asti halunnut kaupallistaa keksintöjämme, joten palkinto tuntuu valtavan hienolta. Keksintöjemme ympärille on syksyllä käynnistymässä startup-toimintaa, jota joukko innokkaita tutkijoita lähtee vetämään.”

Haastattelupyynnöt:

Viestintäpäällikkö Riikka Haikarainen
p. 040 821 5060
riikka.haikarainen@aalto.fi

Palkintoprosessin järjesti käytännössä Tekniikan Akatemia –säätiö, ja eduskunnan kansliatoimikunta valitsi voittajan parhaiksi arvioitujen ehdokkaiden joukosta.

Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitos ja suunnittelu- ja konsulttitoimisto Sweco ovat allekirjoittaneet sopimuksen, jonka tavoitteena on tiivistää yhteistyötä rakennustekniikan diplomi-insinöörien koulutuksessa. Yhteistyösopimus tukee rakennetekniikan tutkimusta, ylläpitää tutkimuksen ja suunnittelutyön välistä kommunikaatiota sekä parantaa alan ammattilaisten täydennyskoulutusta

”Sweco haluaa olla vahvasti mukana kehittämässä alan tutkimusta ja tieteen kehitystä Suomessa. Tutkimusta tukemalla voimme kehittää suunnittelutyötä tutkitusti kestävämpään suuntaan ja parantaa rakennetun ympäristön toimivuutta ja ihmisten hyvinvointia”, kertoo Swecon toimialajohtaja Ismo Tawast.

”Haluamme olla mukana uusien rakennesuunnittelijoiden koulutuksessa ja innostaa nuoria rakennusalan opintoihin. Tarjoamme opiskelijoille diplomityöaiheita ja -paikkoja koordinoidusti Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitoksen kanssa”, Tawast lisää.

”Arvostamme yhteistyötä Swecon kanssa, sillä haluamme tarjota opiskelijoillemme opetusta, joka tuo esille teorian merkityksen käytännön haasteiden ratkaisemiselle ja antaa mahdollisimman luontevan tavan oppia sekä siirtyä työelämään”, toteaa Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitoksen johtaja”, professori Jari Puttonen.

”Rakennesuunnittelun merkitys rakennusalalla kasvaa jatkuvasti, rakennettiin sitten korkeita tornitaloja tai maanalaisia tiloja”, Puttonen muistuttaa. ”Hyvän rakentamisen lähtökohtana ovat toimivat rakennesuunnitelmat, joten rakennetekniikkaa ja rakentamista kokonaisuutena ymmärtäviä osaajia tarvitaan jatkuvasti.”

Aalto-yliopiston kolmivuotinen kone- ja rakennustekniikan kandidaattipääaine tarjoaa mahdollisuuden opiskella diplomi-insinööriksi rakennustekniikan kaksivuotisessa ja englanninkielisessä Building Technology -ohjelmassa. Vuosittain rakennustekniikan laitokselta valmistuu 80 – 90 rakennusalan diplomi-insinööriä, jotka ovat perinteisesti työllistyneet erittäin hyvin.

”Maailma kansainvälistyy ja englannin merkitys työelämässä korostuu alalla kuin alalla. Tulevaisuudessa digitalisoituminen korostaa entisestään luovuuden ja ongelmaratkaisukyvyn merkitystä diplomi-insinöörien suunnittelutehtävissä. Rakennustekniikasta valmistuvat diplomi-insinöörimme ovat alansa tulevia huippuja”, sanoo professori Puttonen.

Lisätietoja:

Aalto-yliopisto
Professori Jari Puttonen
jari.puttonen@aalto.fi, puh. 050 384 1782

Sweco
Toimialajohtaja Ismo Tawast
ismo.tawast@sweco.fi, puh. 040 5287432

Sweco Finland on Suomen johtava rakennetun ympäristön ja teollisuuden asiantuntijayritys. Tuotamme asiakkaillemme insinöörien, arkkitehtien ja ympäristöasiantuntijoiden yhteistyönä laadukkaita ja kannattavia ratkaisuja, jotka edistävät yhteiskunnan kestävää kehitystä.

Sweco Finland on osa kansainvälistä Sweco-konsernia. Kaikkiaan 14 500 swecolaisesta lähes 2000 työskentelee Suomessa. sweco.fi

Suomen Akatemia on valinnut Aalto-yliopiston kvanttiteknologian huippuyksikön jatkokaudelle huippuyksikköohjelmaansa vuosille 2018–2025. Yksikköä johtaa professori Jukka Pekola Aalto-yliopistosta. Aalto-yliopisto on myös partnerina mukana kahdessa muussa huippuyksikössä: Inversiomallinnuksen ja kuvantamisen huippuyksikössä on Aallosta mukana Antti Hannukainen ja Nuutti Hyvönen ja Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikössä Jaan Praks.

Huippuyksikköohjelmaan valittiin kaikkiaan 12 yksikköä, joissa työskentelee tutkimusryhmiä yhteensä 12 yliopistosta tai tutkimuslaitoksesta.

Suomen Akatemia sai tämänkertaiseen huippuyksikköhakuun yhteensä 179 aiehakemusta. Näistä kutsuttiin varsinaiselle kierrokselle 34 hakijaa. Akatemia valitsee huippuyksiköt kansainvälisten arviointien ja huippuyksikköohjelman tavoitteiden pohjalta. Arvioinnissa painotettiin sitä, että huippuyksikkö on korkeaa tieteellistä laatua, tekee läpimurtotutkimusta ja edistää tieteen uudistumista. Lisäksi arvioitiin huippuyksikön potentiaalia nousta kansainvälisen tason huipulle tai pysyä siellä ja sen yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Tutkimuksen lippulaivoja

Suomen Akatemian huippuyksiköt ovat suomalaisen tutkimuksen lippulaivoja. Oman tieteenalansa kansainvälisessä kärjessä olevat yksiköt uudistavat tutkimusta, kehittävät luovia tutkimusympäristöjä ja kouluttavat suomalaiseen tutkimus- ja elinkeinoelämään uusia lahjakkaita tutkijoita. Huippuyksikön rahoituskausi pitenee kuudesta vuodesta kahdeksaan, ja ensimmäisen nelivuotiskauden jälkeen yksikölle tehdään tieteellinen väliarviointi.

Huippuyksikkö on tutkimus- ja tutkijankoulutusympäristö, jolla on selkeät tutkimukselliset päämäärät ja yhteinen johto. Yksiköitä rahoitetaan kuuden vuoden ajan, mikä antaa mahdollisuudet pitkäjänteiseen tutkimukseen ja myös riskin ottoon. Huippuyksiköitä rahoittavat Suomen Akatemia, yliopistot, tutkimuslaitokset ja yritykset. Lisäksi yksiköt saavat rahoitusta useista muista lähteistä.

Lue lisää:
Suomen Akatemian tiedote
Huippuyksikköohjelmaan 2018­-2025 valitut huippuyksiköt (pdf)

Henry Fordin Säätiö tukee Aalto-yliopiston älyliikenteen tutkimushanketta neljän vuoden mittaisella rahoituksella. Koko hankkeen suuruus on noin 700 000 euroa, josta säätiö rahoittaa nyt ensimmäisen vuoden osuuden sekä tutkimusauton hankinnan. Toteutuessaan kokonaisuudessaan säätiön rahoitus mahdollistaa kolme nelivuotista väitöskirjatyötä älyliikenteen alalta.

Säätiö myöntää myös vuosittain apurahoja useisiin diplomitöihin ja opinnäytetöihin.  

”Aalto-yliopiston monialaisuus on vahvuus tulevaisuuden teknologioiden ja niiden sovellusten tutkimisessa. Älykkään liikenteen ja liikkumisen tutkimus kytkeytyy läheisesti digitalisaatioon, uusiin energiaratkaisuihin ja rakennettuun ympäristöön, jotka ovat vahvoja alueitamme”, toteaa dekaani Gary Marquis.

”Sitoutunut tutkimustyö, verkoston rakentaminen, kansainvälinen yhteistyö sekä tiedon systemaattinen hyödyntäminen moninkertaistavat investoinnin vaikuttavuuden”, toteaa Hannu Pärssinen, Henry Fordin Säätiön hallituksen puheenjohtaja.

Väitöstutkimuksia ohjaavat professorit Kari Tammi, Milos Mladenovic ja Claudio Roncoli, jotka kokoavat tohtorikoulutettavat ja opiskelijat yhteiseen, monialaiseen tutkimushankkeeseen.

”Auton energian käytön ennustaminen eri ajo-olosuhteissa lisää käyttäjän ymmärrystä ja helpottaa auton käyttöön liittyvien valintojen tekemistä”, kertoo mekatronisten koneiden suunnittelun professori Kari Tammi.

”Tutkimme sitä, minkälaisia älyliikenteen palveluja voidaan tuottaa verkottuneiden ajoneuvojen avulla. Tutkimuksen ja opetuksen lisäksi haluamme vahvistaa älyliikenteen kansainvälistä verkostoa”, liikennetekniikan apulaisprofessori Milos Mladenovic sanoo.

”Verkottunut liikennejärjestelmä tarjoaa mahdollisuuksia liikenneturvallisuuden, liikkumispalveluiden ja liikenteen sujuvoittamiselle erityisesti kaupunkiympäristössä. Ihmisen ja teknologian välinen vuorovaikutus ratkaisee lopulta teknologioiden menestymisen”, muistuttaa liikennetekniikan apulaisprofessori Claudio Roncoli.

Lisätietoja:

Henry Fordin Säätiö
hfs@henryfordinsaatio.fi

Aalto-yliopisto
Professori Kari Tammi
p. 050 348 7902
kari.tammi@aalto.fi

Apulaisprofessori Milos Mladenovic
p. 050 56 60974
milos.mladenovic@aalto.fi

Apulaisprofessori Claudio Roncoli
p. 050 326 7947
claudio.roncoli@aalto.fi

Henry Fordin Säätiö on perustettu 1947. Säätiö sai alkupääomansa lahjoituksena Oy Ford Ab:lta, mutta se toimii itsenäisenä. Toimintansa alkuvuosina säätiö rahoitti auto- ja maataloustekniikan perusosaamisen luomista. Kymmenen viimeisen vuoden aikana säätiö on jakanut apurahoja yhteensä noin 4 miljoonaa euroa. Tänä vuonna apurahat kohdistuivat erityisesti älyliikenteen tutkimukseen ja nuorison liikenneturvallisuustyöhön. http://www.henryfordinsaatio.fi

Aalto-yliopiston, Turun PET-keskuksen ja Oxfordin yliopiston tutkijat ovat osoittaneet, että nauraminen vapauttaa endorfiineja ihmisen aivoissa. Tämä voi auttaa sosiaalisten suhteiden muodostamista ja ylläpitämistä.

”Nauramisen aiheuttama endorfiinien vapautuminen voi olla tärkeä mekanismi, joka tukee sosiaalisten suhteiden muodostumista, vahvistumista ja ylläpitämistä. Endorfiinien vapautumisen aiheuttama mielihyvä ja rentoutuminen korostavat turvallisuuden tunnetta. Opioidireseptorien määrän ja nauruherkkyyden välinen yhteys osoittaa, että yksilölliset erot ihmisten sosiaalisuudessa voivat johtua opioidijärjestelmän toimintaeroista”, kertoo professori Lauri Nummenmaa Turun PET-keskuksesta.

Nauraminen aiheutti mielihyvän tunteita ja rentoutumista, ja vapautti endorfiineja aivojen alueilla, jotka osallistuvat vireystilan ja tunteiden säätelemiseen. Mitä enemmän opioidireseptoreja tutkittavien aivoissa oli, sitä enemmän he myös nauroivat tutkimuksen aikana.

“Uuden tutkimuksemme tulokset valottavat niitä tärkeitä aivojen neurokemiallisia mekanismeja, joiden aktivoitumiseen perustuu yhdessä olemisen nauramisen hyvää tekevä ja meitä toisiin ihmisiin liittävä vaikutus. Suhtaudumme positiivisesti ihmisiin, joiden kanssa nauramme yhdessä. Herkkyytemme sosiaalisissa tilanteissa on kuitenkin yksilöllisiä, ja tämäkin voi selittyä eroista aivojemme neurokemian perusteella”, lisää professori Mikko Sams Aalto-yliopistolta.

”Monet apinalajit ylläpitävät sosiaalisia suhteita sukimalla toistensa turkkeja, minkä tiedetään vapauttavan endorfiineja. Tällainen kahdenvälinen sukiminen on kuitenkin hidasta. Koska nauraminen aiheuttaa samanlaista endorfiinien vapautumista, se mahdollistaa huomattavasti laajempien sosiaalisten verkostojen muodostamisen. Nauru tarttuu helposti, jolloin endorfiineja vapautuu ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus lisääntyy yhdessä nauravilla ihmisillä”, kertoo Aalto-yliopiston vieraileva professori Robin Dunbar Oxfordin yliopistosta.

Tutkimus tehtiin positroniemissiotomografian eli PET-kuvantamisen avulla. Tutkittavien verenkiertoon annosteltiin pieni määrä radioaktiivista merkkiainetta, joka sitoutuu aivojen opioidireseptoreihin. Merkkiaineen hajoamista aivoissa mitattiin PET-kameralla kahdesti: ystävien kanssa nauramisen jälkeen sekä yksin laboratoriossa vietetyn hetken jälkeen.

Tulokset julkaistiin The Journal of Neuroscience -tiedelehdessä.

Tutkimusta rahoitti Suomen Akatemia ja European Research Council.

Lisätietoja:                        

Mikko Sams
Professori
Aalto-yliopisto
mikko.sams@aalto.fi
puh. 050 521 5739

Lauri Nummenmaa                                     
Professori
Turun PET-keskus
latanu@utu.fi              
puh. 050 431 9931           

Suomen Akatemia myönsi 10,8 miljoonaan euron rahoituksen Aalto-yliopistolle profiloitumisen vahvistamiseksi seuraavalle neljälle vuodelle. Rahoitusmuodolla tuetaan yliopistojen valitsemien tutkimusalojen vahvistamista.

Aalto-yliopisto haki rahoitusta innovaatioekosysteemiään tukevan tutkimuksen ja yrittäjyyden kehittämiseen. Digitaalisen teknologian ekosysteemien, kestävän tuotannon ja kulutuksen sekä kapeamman, mutta erittäin ajankohtaisen meri- ja arktisen tekniikan tutkimusteemojen uskotaan parhaiten edistävän Suomen tulevaa taloudellista kasvua. Rahoitus vahvistaa näitä teemoja ja sitä osoitetaan erityisesti määräaikaisiin professoritason tehtäviin, yhteistyöhön strategista kumppanuusyliopistojen kanssa ja väitöskirjantekijöiden yritysyhteistyöhön innovaatioekosysteemin kehittämiseksi.

"Hienoa, että saimme tunnustusta toimintamme strategisesta kehittämisestä", sanoo Aalto-yliopiston vararehtori Tuija Pulkkinen.

Suomen Akatemia jakoi rahaa kaikkiaan 50 miljoonaa euroa. Akatemia teki rahoituspäätökset kansainvälisen paneelin arviointien pohjalta. Profiloitumiseen suunnattua rahoitusta myönnettiin nyt kolmatta kertaa. Ensimmäisessä haussa toukokuussa 2015 Aalto-yliopisto sai 13,6 miljoonaa euroa ja maaliskuussa 2016 toisessa haussa 12 miljoonaa euroa profiloitumisen vahvistamiseen.

Lisätietoja:

Suomen Akatemian tiedote 2.6.2017 (aka.fi)

Nuorten digitaitoja tukeva CodeBus Africa -hanke on päättänyt matkansa Etelä-Afrikkaan. Projektin päätösjuhlat vietettiin menneenä viikonloppuna Kapkaupungin Khayelitshassa Aalto-yliopiston, paikallisen teknologiahubin mLabin, Nokian, Mehackitin ja Suomen Pretorian suurlähetystön järjestämänä.

Koodibussin 100-päiväinen kiertue järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa osana Suomen itsenäisyysjuhlavuotta. Bussin matka alkoi helmikuussa Ghanasta pysähtyen Nigeriassa, Etiopiassa, Keniassa, Ugandassa, Tansaniassa, Sambiassa, Namibiassa ja Mosambikissa ennen kymmenettä ja viimeistä etappia Etelä-Afrikkaa.

Tytöt muodostivat enemmistön työpajojen osallistujista joka maassa.

Voimaannuttavaksi ja yhteisölliseksi luonnehdittu teknologiahanke saavutti lähes 1 800 nuorta yhden päivän koodaustyöpajoissa, joissa nuoret pääsivät pareittain luomaan oman musiikkikappaleensa avoimen lähdekoodin Sonic Pi -ohjelmointiympäristössä. Luova ja leikkisä lähestymistapa pyrki tukemaan erityisesti tyttöjä, jotka muodostivat enemmistön työpajojen osallistujista joka maassa.

Jokaisessa työpajassa on haasteensa. Tässä kieleen ja tietokoneenkäyttötaitoihin liittyvät muurit murtuvat 40 tansanialaistytön opetellessa näppäimistön käyttöä laulun ja tanssin avulla. Kuva: Aalto Global Impact / Roope Kiviranta

Koodibussin mukana läpi kevään matkustanut projektikoordinaattori Irena Bakic Aalto-yliopistosta arvioi hankkeen onnistuneen ensisijaisesti hankekumppaneiden korkean kunnianhimon ja saumattoman yhteistyön vuoksi.

“CodeBus on Suomi 100 -juhlavuoden teemaa ‘Yhdessä’ parhaimmillaan, ja haluan kiittää kaikkia kumppaneita heidän omistautumisestaan. Afrikkalaiset ja suomalaiset onnistuivat yhdessä luomaan ainutlaatuisen työpajakokemuksen, josta jokainen nuori lähti tuntien onnistumista ja innokkuutta teknologiaa kohtaan”, Aalto Global Impact -yksikössä työskentelevä Bakic sanoo. “Olen äärimmäisen ylpeä kansainvälisestä CodeBus-yhteisöstämme ja sen määrätietoisuudesta voimaannuttaa afrikkalaisia nuoria.”

"Tämä on vasta alkua. Odotan innolla Koodibussin kasvavan merkittäväksi nuoria tukevaksi liikkeeksi."

CodeBus Africa pyrkii tukemaan ja tasa-arvoistamaan nuorten osallistumista tiede-, teknologia- ja innovaatioaloille pitkällä aikavälillä projektin tiiviistä ensimmäisestä matkasta huolimatta. Tavoitteen saavuttamiseksi jokaisessa kohdemaassa koulutettiin neljästä kuuteen paikallista työpajaohjaajaa paikalliskumppaneiden kapasiteetin vahvistamiseksi. Hankkeen koordinoija Aalto Global Impact myös kartoittaa kumppaneiden palautteen ja tulevaisuuden suunnitelmat kahdesti – kiertueen aikana ja puoli vuotta sen jälkeen – hankkeen eteenpäin viemiseksi.

“Olemme rakentaneet upean verkoston johtavia afrikkalaisia teknologia- ja innovaatiohubeja, joista moni on jo jatkanut työtä Sonic Pi -ohjelman kanssa. Tämä on vasta alkua ja odotan innolla Koodibussin kasvavan merkittäväksi nuoria tukevaksi liikkeeksi”, Bakic sanoo.

CodeBus African seuraavia vaiheita voi seurata osoitteessa www.codebusafrica.com sekä hankkeen sosiaalisen median kanavissa Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

Lisätiedot:

Irena Bakić
Projektikoordinaattori, Aalto Global Impact
irena.bakic@aalto.fi
+358 50 313 9803

CodeBus Africa -hanketta koordinoi Aalto Global Impact, joka edistää koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden kautta Aalto-yliopiston yhteiskunnallista vaikuttavuutta globaalisti. Järjestävinä kumppaneina ovat Suomen ulkoministeriön paikalliset edustustot yhdessä Nokian, Mehackitin ja yli 15 afrikkalaisen teknologiahubin, oppilaitoksen ja järjestön kanssa.

Perustieteiden korkeakoulun teknistieteellisen kandidaattiohjelman kaikille yhteisellä projektikurssilla kandiopiskelijat harjoittelivat yhteistyötä yli pääainerajojen ratkaisemalla tosielämän monimutkaisia ongelmia.

”Kurssi on ideapaja, jossa voi heittää opiskelijoille hyvin erilaisia kysymyksiä ja ongelmia, ja katsoa miten opiskelijat tarttuvat niihin”, kurssista vastaava opettaja Stina Giesecke sanoo.

Opiskelijoille kurssi tarjoaa hienon oppimiskokemuksen, sillä kurssilla sekä ongelman valinta että sen määrittely ja ratkaiseminen ovat pitkälti opiskelijoiden itsensä käsissä.

”Kurssilla pääsi työskentelemään aidosti poikkitieteellisessä projektiryhmässä, joka mahdollisti hyvin erilaisten näkökulmien ja lähestymistapojen synteesin. Uskon, että kaikki ovat oppineet jotain työskentelystä eritaustaisten teekkareiden kanssa. Lisäksi valtaosa kurssin projekteista on oikeasti mielenkiintoisia, ja niiden kehittymistä on ollut mielenkiintoista seurata”, kertovat Nanonuppu-työryhmän opiskelijat.

”Oli mielenkiintoista päästä tekemään aika erilaista kouluprojektia kuin yleensä. Oli myös motivoivaa huomata, että projektimme kiinnosti ihmisiä ja pääsimme esimerkiksi tapaamaan Marimekon edustajaa ja esittelemään ohjelmaamme hänelle”, sanovat Symmetr.io-ryhmäläiset.

”Parasta kurssilla oli hyvä ryhmähenki ja tiimityöskentely. Tapaamiset sujuivat aina hyvällä yhteishengellä ja saimme niissä aina paljon aikaiseksi!”, summaavat Luontoon oppimaan -ryhmän opiskelijat.

Tässä muutama esimerkki projekteista:

Taival-sovellus vie luontoon oppimaan. ”Haasteemme oli saada ihmiset innostumaan ja liikkumaan Suomen luonnossa. Aihe on sekä yhteiskunnallisesti merkittävä että riittävän konkreettinen. Lopputuloksena syntyi ”Taival”, prototyyppi luonnossa liikkumista tukevasta sovelluksesta, sekä liiketoimintasuunnitelmia. Toimeksiantaja Suomen Luonnonsuojeluliitto on erittäin innostunut jatkokehittämään tuotettamme.” Lue lisää ryhmän blogista.
 

Symmetr.io – Ohjelma symmetrioiden hahmotteluun. ”Ryhmämme haasteena oli mahdollistaa matematiikan ja erityisesti symmetrioiden hyödyntäminen erinäisten pintojen suunnittelussa. Esimerkiksi erilaisia kuoseja suunnittelevat tekstiilisuunnittelijat voisivat hyötyä tason symmetrioista. Ratkaisumme on prototyyppi ohjelmasta, jolla pystyy hahmottelemaan kaikki tason 17 symmetriaa mistä tahansa kuvasta perusalueena. Ohjelmaa on helppo käyttää, vaikka käyttäjällä ei olisi matemaattista taustaa. Selvitämme parhaillaan ohjelman kehittämistä eteenpäin.” Katso myös demovideo (> Materiaaleja).
 

Älyhanska, elektroninen huilu ja piano. ”Haasteenamme oli tehdä tuoteprototyyppi hiilinanonupuista kosketuspintoja valmistavalle Canatulle. Aihe oli todella kiinnostava sen 'futuristisuuden' takia, ja pääsimme työskentelemään täysin uudenlaisen huipputeknologian kanssa. Toteutimme kolme erillistä prototyyppiä: 'Älyhanskan', jolla pystyy ohjaamaan elektroniikkaa. Hanskassa on sormien päihin integroitu kosketuspinta, sekä gyroskooppi, jolla pystytään seuraamaan käden liikettä. Muut prototyypiit ovat elektroninen huilu ja elektroninen piano, joissa Canatun kalvolla luodaan kosketuspinnat sointujen aktivoimiseksi.” Katso myös älyhanska-video.

Kuvat: Alisa Javits, Tomi Suomela

Tekniikan edistämissäätiö myönsi 15 000 euron suuruisen Nuoren tutkijan palkinnon Aalto-yliopiston apulaisprofessori Yu Xiaolle. Kiinalainen Yu Xiao (1983) saapui Suomeen vuonna 2007 suorittamaan jatko-opintojaan ja valmistui tekniikan tohtoriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2012. Nykyään hän toimii Aallon tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitoksen apulaisprofessorina.

Xiao kehittää sisätiloissa toimivaa visuaalista paikannussovellusta älypuhelimille. Käyttäjä paikantaa itsensä ottamalla kuvan ympäristöstään, ja sovellus neuvoo reitin kohteeseen kuvallisin ohjein. Sovellusta voi käyttää esimerkiksi ruokakaupassa tuotteiden paikantamiseen.

Xiao sai tutkimuksensa kaupallistamiseen Tekesin rahoituksen vuonna 2016 ja perusti vastikään sovelluksen ympärille VimAI-nimisen startupin.

“Nuoren tutkijan palkinnon saaminen kannustaa minua jatkamaan tosielämän ongelmien ratkomista. Se myös rohkaisee kehittämään uutta yritystoimintaa teknologian tutkimuksen pohjalta”, Yu Xiao kertoo.

Säätiö luovutti palkinnot juhlatilaisuudessa Finlandia-talolla Helsingissä 5. kesäkuuta.

Lue lisää Yu Xiaosta >>

Tekniikan edistämissäätiö lahjoittaa yhteensä miljoona euroa viidelle suomalaiselle teknilliselle yliopistolle. Lahjoituksesta 480 000 euroa annetaan Aalto-yliopistolle. Muita lahjoituksen saajia ovat Tampereen teknillinen yliopisto, Oulun yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Åbo Akademi.

Tekniikan edistämissäätiö haluaa lahjoituksellaan tukea Suomen kehitystä alan edelläkävijäksi. Tekniikan tutkimuksella on tärkeä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa, ja teknologiateollisuuden yritykset kattavat puolet maamme viennistä.

"Tekniset ratkaisut ovat aina olleet Suomelle tärkeä elinkeino. Säätiö haluaa lahjoituksilla antaa tekniikan alalle oman panoksensa", sanoo Tekniikan edistämissäätiön hallituksen puheenjohtaja Marjo Miettinen.

Marjo Miettinen kannustaa yliopistoja ja säätiöitä miettimään yhdessä, miten säätiörahoitus saadaan poikimaan mahdollisimman paljon yhteistä hyvää.

"Rahoituksen pitkäjänteisyys ja tavoitteellisuus tukee tutkimuksen vaikuttavuutta. Jotta pitkäkestoinen ja yhteiskunnallista muutosta tukeva tutkimus voidaan turvata, yliopistojen ja säätiöiden on yhdessä etsittävä uusia muotoja tutkimuksen rahoittamiseksi. Säätiöillä on oma roolinsa uusien avausten tukijoina ja yhteiskunnan herättelijöinä, ei vain yliopistojen rahoittajina. Monipuolinen yhteistyö on siis ehdottoman tärkeää", Miettinen toteaa.

Kesäkuussa alkavalle suomen kielen Introductory Finnish -verkkokurssille on ilmoittautunut yli 1400 opiskelijaa Yhdysvalloista, Venäjältä, Saksasta, Espanjasta ja Italiasta ja paljon myös Aasiasta; erityisesti Japanista, ja myös Kiinasta ja Vietnamista.

”Kurssille osallistuu paljon Suomessa tällä hetkellä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevia ja työssä olevia ihmisiä sekä kotimaihinsa jo palanneita opiskelijoita. Yhdysvalloista ja Kanadasta kurssille osallistuu toisen ja kolmannen polven suomalaisia, jotka haluavat oppia esi-isiensä kieltä. Lisäksi kurssilla on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat innoissaan suomalaisesta kulttuurista: muumeista, arkkitehtuurista, musiikista, suomalisesta yhteiskunnasta ja koulutuksesta”, kurssin opettaja ja kehittäjä Aija Elg listaa esimerkkejä kurssille ilmoittautuneista.

Huhtikuun kurssia kehitettiin pilotista saadun palautteen pohjalta. Kehittäminen kannatti, sillä palaute oli tosi kiittävää eikä kesäkuun kurssia tarvitsekaan paljoa hioa.

”Olemme saaneet yli tuhat viestiä, joissa palautteen antajat ovat olleet innoissaan siitä, että nyt tarjoutuu mahdollisuus opiskella suomen kieltä verkossa ja olla samalla yhteydessä kurssin muihin opiskelijoihin. Olemme luoneet kurssilaisille Introductory Finnish Fans -nimisen Facebook-ryhmän, jossa he voivat paremmin tutustua toisiinsa ja mahdollisesti sopia jopa tapaamisia. Yhteydenpito on ollut vilkasta.”

Mikä on nimesi suomeksi?

Kurssi alkaa pienellä tietoiskulla suomen kielen keskeisistä piirteistä. Aluksi esitellään muutamia opiskelijan kannalta mukavia asioita, esimerkiksi ettei suomen kielessä ole artikkeleita eikä maskuliini-ja feminiinimuotoja. Opiskelijoille kerrotaan myös, että suomea on helppo kirjoittaa, koska kieltä kirjoitetaan niin kuin äännetään. Videoiden opastuksella harjoitellaan ääntämistä ja opitaan tervehtimään ja esittelemään itsensä. Opiskelijoilla on myös oma Suomi-nimi, jonka he saavat Visit Finland -sivuilta löytyvästä nimigeneraattorista. Monet ovat ottaneet Suomi-nimensä käyttöön muun muassa Facebook-profiilissa.

”On hienoa huomata, että suomen kielestä ja kulttuurista ollaan todella kiinnostuneita ja että Suomi-ystäviä on joka puolella maailmaa. Olemme myös iloisia, että kurssi lisää Aalto-yliopiston näkyvyyttä maailmalla, ja kurssin ohessa onkin mahdollista mainostaa Aallon tarjoamia muita kursseja ja opiskelumahdollisuuksia. Kurssilta saamamme kiittävä palaute kannustaa meitä jatkamaan sen kehittämistä. Monessa viestissä on toivottu kurssille jatkoa, ja Kielikeskuksessa pohditaankin olisiko se mahdollista toteuttaa”, kertoo ilahtunut Aija Elg.

Suomen Ekonomit lahjoittaa Aalto-yliopistolle 100 000 euroa kauppatieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen.  Myös muut kauppatieteellisen alan yliopistot saivat lahjoituksen. Kaikkiaan 500 000 euron lahjoitussumma jaetaan yliopistoille suhteutettuna suoritettujen kauppatieteen alan maisterintutkintojen määrään.

"Toivomme samalla antavamme esimerkin, joka kannustaa pitämään huolta tärkeimmästä pääomastamme, osaamisesta", sanoo Suomen Ekonomien puheenjohtaja Timo Saranpää. Hän korostaa, että kauppatieteellisen koulutuksen ja tutkimuksen laatu on liitolle keskeinen strateginen tavoite. 

Suomen Ekonomit on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoululle läheinen kumppani.
"Suomen Ekonomeilla ja Kauppakorkeakoululla on pitkä yhteinen historia ja molempien tavoitteena on korkeatasoisen kauppatieteellisen osaamisen edistäminen. Kiitämme Ekonomeja lämpimästi lahjoituksesta", toteaa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Ingmar Björkman.

Suomalaisten miesten käsitys omista sosiaalisista taidoistaan kuten itseluottamuksesta, seurallisuudesta ja johtamismotivaatiosta paranee tasaisesti yli ajan. Ikäluokkien sekä 1970-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa syntyneiden välillä näkyy hyvin selkeä ero.

Vastaukset persoonallisuustestissä ennustavat hyvin tuloja myöhemmin elämässä, joten persoonallisuuden kehityksellä on tärkeä taloudellinen merkitys.

Aalto-yliopiston, VATT:n, Jyväskylän yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijoista koostuva ryhmä on analysoinut 420 000:n suomalaismiehen persoonallisuustestien tulokset. Puolustusvoimien varusmiehille teettämiin peruskokeisiin perustuva aineisto kattaa kaikki vuosina 1962–1976 syntyneet varusmiehet.

Tutkijat mittaavat muutosten suuntaa ja merkitystä ennustamalla testivastausten perusteella työtuloja 30–34 -vuoden iässä. Tulosten mukaan 1976 syntyneiden miesten keskimääräiset persoonallisuuspiirteet ennustavat 12 % korkeampia tuloja kuin 1962 syntyneiden miesten keskimääräiset persoonallisuuspiirteet.

Monissa aiemmissa tutkimuksissa on havaittu älykkyystestien tulosten nousu ikäluokkien välillä. ”Me näytämme, että samanlainen kehitys löytyy myös persoonallisuustestien tuloksille”, toteaa yksi tutkimuksen tekijöistä, Aalto-yliopiston tutkija ja VATT:n tutkimusohjaaja Matti Sarvimäki.

Proceedings of the National Academy of Sciences -tiedelehdessä tällä viikolla julkaistava tutkimus on tärkeä, sillä ei-kognitiivisten taitojen eroja ikäluokkien välillä on vaikea tutkia luotettavasti edustavien aineistojen ja vertailukelpoisten testien puutteen vuoksi. Suomalainen varusmiesaineisto tarjoaa tutkimukselle ainutlaatuisen mahdollisuuden yleisen asevelvollisuuden ja pitkään samanlaisena pysyneen testipatterin ansiosta.

Tutkimuksen tekijät ovat Marko Terviö (Aalto-yliopisto), Matti Sarvimäki (Aalto-yliopisto ja VATT), Tuomas Pekkarinen (VATT), Markus Jokela (Helsingin yliopisto) ja Roope Uusitalo (Jyväskylän yliopisto).

Tutkimusartikkeli Secular Rise in Economically Valuable Personality Traits on luettavissa PNAS:n verkkosivuilla.

Lisätiedot:
Tutkija Matti Sarvimäki, Aalto-yliopisto ja VATT
Puh. 0295 519 446