Avaruustekniikka- ja tieteet ovat luoneet uusia mahdollisuuksia ihmiskunnalle. Maailmankaikkeuden perusteiden selvittämisen lisäksi avaruustekniikka on mahdollistanut jokapäiväisen arjen palveluja, kuten navigaatiota, telekommunikaatiota ja kaukokartoitusta. Avaruusteknologian hyödyntämistä hidastavat useat tekijät.

”Tutkin väitöskirjassa sitä, millä tavoilla avaruusohjelman kehityskaarta olisi mahdollista nopeuttaa hyödyntämällä piensatelliitteja. Yksi nanosatelliittianalyysin tärkeimmistä opetuksista on ollut se, että satelliitit ovat erityisen hyödyllisiä, jos niitä voidaan käyttää suurina parvina eli ns. konstellaationa. Kun useita piensatelliitteja asetetaan optimoidusti kiertoradoille suhteessa toisiin satelliitteihin, satelliitit pystyvät tekemään havaintoja valituista kohteista nopeammin”, Antti Kestilä kertoo ja huomauttaa, että nopeat avaruustehtävät mahdollistavat pääsyn avaruuteen pienillekin valtioille.

Antti Kestilä tutki väitöskirjassaan myös 3D-tulostusta mahdollisena menetelmänä nopeuttaa satelliittien valmistusta.

”Olen kehittänyt Helsingin yliopiston epäorgaanisen kemia laboratorion kanssa uutta pinnoitusmenetelmää. Menetelmässä atomikerroskasvatetulla - nanometrejä ohuella pinnoituksella - 3D-tuloste voidaan saada alkuperäistä kestävämmäksi ja avaruusolosuhteisiin mahdollisesti paremmin sopivaksi. On oletettavaa, että tutkitulla pinnoitusmenetelmällä tulee olemaan huomattavan laajoja avaruussovellusmahdollisuuksia.”

Väitöskirjassa käydään myös läpi vuonna 2010 perustetun Aalto-1 nanosatelliittiprojektin yksityiskohtia. Väitöskirjassa esitellään nanosatelliitin tekniikkaa, tehtävää sekä projektin aikana kohdattuja haasteita ja opittuja johtamislähestymistapoja. Väitöskirja esittää suunnittelu- ja rakentamistyötä, joka oli oleellisessa osassa Aalto-yliopiston oman piensatelliittiohjelman (Aalto-1-, Aalto-2- ja Suomi100-nanosatelliitit) ja siitä tulleiden spin-offien synnyssä ja kehityksessä.

DI Antti Kestilä väittelee Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulussa 9.6.2017 klo 12 aiheesta Rapid Space Mission Design, Realization and Deployment. Väitöspaikkana on TUAS-talo, Sali AS2, Maarintie 8, Espoo.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY juhli seitsemättä vuosijuhlaansa lauantaina 20.5.2017. Vuoden 2016 oppimisen edistämisteon palkinnon saivat Tomi Kauppinen ja Lauri Malmi, jotka olivat johtaneet esimerkillisesti Aalto Online Learning -digitalisaatiohankkeen. Kauppisen ja Malmin työpanoksella Aallolle luotiin uudenlaisia toimintamalleja opetuksen kehittämiseen. Lisäksi heidän työnsä ansiosta Aallon opetuksen digitalisaatio otti suuria harppauksia pedagogisesti mallikkaalla tavalla.

Aalto Online Learning (A!ole) -strategiahankkeen koordinaatioryhmän puheenjohtaja Lauri Malmi on kehittänyt Aallolle uutta toimintamallia opetuksen kehittämisen tueksi. Laurin ohjauksellinen ja valmentava tuki opetuksen digitalisoimiseen on ollut vähintään yhtä suuressa roolissa kuin Aallon rahallinen tuki pilottiprojekteille. Lauri on tehnyt arvokasta taustatyötä oppimisen edellytysten parantamiseksi suunnaten vahvasti tulevaisuuteen.

Aalto Oneline Learning (A!ole) -strategiahankkeen projektipäällikkö Tomi Kauppinen on kehittänyt Aallolle uutta toimintamallia opetuksen kehittämisen tueksi. Tomin innokkuus ja vankka osaaminen ovat olleet tärkeitä tekijöitä hankkeen eteenpäin viemisessä. Tomi on tehnyt arvokasta työtä tarkoituksenmukaisen ja pedagogisesti kestävän digitaalisaatiokehityksen eteen.

Lue lisää >> (ayy.fi)

Metsähovin radiotutkimusasema on Suomen ainoa tähtitieteellinen radio-observatorio. Alan tutkimus on arvostettua niin Suomessa kuin maailmalla. Nyt tutkimusta ja siihen liittyvää opetusta voidaan kehittää entisestään, sillä tutkimusasemalle aiemmin lahjaksi saatuun 5,5 metrin radioteleskooppiin hankitaan lahjoitusvaroin ohjausmoottorit ja vastaanotin.

”Olemme hyvin ilahtuneita Weisell-säätiön lahjoituksesta, sillä sen avulla saamme uuden teleskoopin viimein tutkimus- ja opetuskäyttöön. Ensimmäiset harjoitustyöt ovat jo suunnitteilla ja odotamme innolla uuden radioteleskoopin avaamia uusia tutkimus- ja opiskelijatyömahdollisuuksia”, toteaa tutkimusaseman johtaja Joni Tammi.

Weisell-säätiön puheenjohtaja Mikko Voipio kertoo lahjoituksen sopivan säätiön toiminta-ajatukseen. ”Olemme mielellämme tukemassa juuri tämän tyyppisiä hankkeita, joissa niin tutkimus kuin opetus saavat kaipaamiaan resursseja. Olemme osaltamme auttamassa Aalto-yliopiston kehittämistä ja sitä kautta edistämässä Suomen hyvinvointia”, kertoi Voipio Otaniemessä 1.6. järjestetyssä lahjoitustilaisuudessa.

Keväällä 2016 perustetun Weisellin säätiön tarkoituksena on edistää luonnon ja yhteiskunnan hyvinvointia tukemalla tieteellistä tutkimusta ja koulutusta sekä ympäristön tilaa, meriturvallisuutta ja merellisen kulttuuriperinnön säilyttämistä. Weisell-säätiö perustuu Hannu Voipion testamenttilahjoitukseen. Vuosittain jaettavien avustusten määrä on noin 400 000 euroa.

Weisell-säätiö myönsi 100.000 euron lahjoituksen syksyllä 2016 Aalto-yliopiston varainhankintakampanjaan. Lahjoitus kohdennettiin tekniikan alan koulutus- ja tutkimustoimintaan.

Aallon vastikään avatussa biotuotekeskuksessa on jo toiminnassa tulevaisuuden tehdas: ainutlaatuinen oppimisympäristö, joka hyödyntää 5G:n lisäksi pilviteknologiaa ja virtualisointia sekä yhteistyökumppani ABB:n teknologiaa.

Entistä nopeampi, äärimmäisen turvallinen ja viiveettä reagoiva – 5G pesee edeltäjänsä kolmella rintamalla. Markkinoille vuosikymmenen vaihteessa odotettavaa verkkoa testataan jo täydellä vauhdilla Aalto-yliopistossa, osana Tekesin rahoittamaa TAKE-5-projektia.

”Otaniemen 5G-testiverkkomme käyttää Aallossa luotua runkoverkkoa. Se on yhteydessä sekä Helsingin yliopiston Kumpulan kampukseen, Tampereelle että Ouluun, mikä tarkoittaa, että yritykset ympäri Suomea voivat osallistua testaamiseen”, kertovat professori Raimo Kantola ja tutkimuspäällikkö Jose Costa-Requena.

Jos 4G:n tulo ilahdutti kuluttajia, 5G:n suurimmat hyötyjät ovat nimenomaan yritykset. Aallon vastikään avatussa biotuotekeskuksessa on jo toiminnassa tulevaisuuden tehdas: ainutlaatuinen oppimisympäristö, joka hyödyntää 5G:n lisäksi pilviteknologiaa ja virtualisointia sekä yhteistyökumppani ABB:n teknologiaa.

Superluotettava ja tietoturvallinen langaton verkko onkin avainasemassa erityisesti teollisen internetin sovelluksissa.

”Kaapeleiden vetäminen joka paikkaan on hankalaa ja kallista ja liikkuvien laitteiden kanssa myös mahdotonta. Superluotettava ja tietoturvallinen langaton verkko onkin avainasemassa erityisesti teollisen internetin sovelluksissa. Myös 5G:n äärimmäisen pieni, vain millisekunnin viiveaika on tärkeä esimerkiksi kontrolliluupissa, eli tilanteissa, joissa mittauksia käytetään prosessin kontrolloimiseen”, Kantola selittää.

Suljetun laatikon ongelma

5G:n mahdollisuuksia tutkitaan toki muuallakin, mutta Aallon testiverkolla on moniin toimijoihin verrattuna etulyöntiasema.

”Koska koko systeemi palomuuria myöten on kehitetty Aallossa, voimme tehdä siihen muutoksia laajasti ja joustavasti toisin kuin tilanteissa, joissa järjestelmä tulee ulkopuolelta. Samat mahdollisuudet ovat myös partnereillamme, jotka haluavat tutkia ja kehittää uusia innovaatioita”, Costa-Requena painottaa.

”Televiestinnän innovaatiovauhti on hidastunut pitkälti juuri siksi, että toiminnallisuudet tulevat yhden myyjän toimittamissa bokseissa, joita ei voi muokata edes koodinpätkän verran”, Kantola täydentää.

Aallon testiverkon tavoittavuutta on tarkoitus laajentaa lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä tukiasemia on kampuksella yhdeksän, joista viisi on ulkona ja neljä sisätiloissa. Lisäksi kehitystyössä kumppanina toimivalla VTT:llä on kymmenen tukiasemaa.

”Sisäkattavuuden parantaminen mahdollistaisi 5G:n käytön lisäämisen erityisesti opetuksessa. Meillä on käytössä omat SIM-kortit, ja opiskelijat voisivat osallistua esimerkiksi sovellusten kehittämiseen”, Costa-Requena visioi.

TAKE-5 on Tekesin rahoittama projekti, jonka kesto on kolme vuotta. Projektissa ovat mukana Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja VTT. Yrityksistä mukana ovat tällä hetkellä Nokia, Ericsson, Huawei, Coriant Oy, Efore, EXFO, ECE, Rugged Tooling ja Magister. TAKE-5 on osa laajempaa suomalaista 5GTNF-testiverkkoa, joka on osin Tekesin kansallisen 5th Gear -ohjelman rahoittama. Aalto-yliopisto kutsuu mukaan uusia kumppaneita osallistumaan uuden teknologian ja liiketoimintamallien kehittämiseen 5G-tekniikkaa hyödyntäen.

Lisätietoja:

Tutkimuspäällikkö Jose Costa-Requena
p. 050 577 0142
jose.costa@aalto.fi

Professori Raimo Kantola
p. 040 750 1636
raimo.kantola@aalto.fi

Aalto-yliopisto on elokuussa järjestettävän Flow Festivalin yhteistyökumppani. Yhteistyön keskipisteenä ovat opiskelijoiden festivaalialueelle tuottamat työt sekä taiteen ja luovuuden merkityksen korostaminen kulttuurin edistämisessä.

- On mahtavaa, että pääsemme nostamaan esiin opiskelijoidemme osaamista yhdessä Flown kanssa. Flow on paljon enemmän kuin musiikkifestivaali: se on suuri kulttuurin kehto ja kokonaisvaltainen kokemus. Opiskelijoidemme työt näyttäytyvät yhden viikonlopun aikana lähes 75 000 kävijälle, sanoo Aalto-yliopiston markkinointi- ja bränditiimin päällikkö David Lewis.

Tämän vuoden festivaalin esiintyjiä ovat muun maussa Frank Ocean, The XX ja Angel Olsen. Musiikin lisäksi Flow tarjoaa vaikuttavan kokonaisuuden näyttävää ja kokeilevaa taidetta sekä ruokamatkan maailman ympäri.

Yhteistyö Aallon kanssa näkyy yleisölle eri puolilla festivaalialuetta. Visuaalisen viestinnän muotoilun opiskelijoiden tekemä 100-metrinen seinämaalaus johdattaa festarivieraat portilta alueelle kohti päälavaa. Tila- ja kalustesuunnittelun opiskelijat ovat suunnitelleet vehreän lounge-alueen, jonka yhtenä elementtinä on vuorokauden aikojen mukaan muuttuva valoinstallaatio.

Lisäksi festivaaliyleisö pääsee tutustumaan arkkitehtuurin opiskelijoiden Kokoon-taloon. Projekti lähti liikkeelle tarpeesta rakentaa kohtuuhintaisia asuntoja siirtolaisille. Kokoon on rakenteeltaan pinottava ja vaikuttava kokonaisuus, ja avoin yleisölle koko tapahtuman ajan.

Aalto-yliopiston opiskelijoiden kokeellisia ja rohkeita animaatioita näytetään isoilla screeneillä esiintyjien taukojen aikana. Jokainen teos on monipuolinen ja tutkiva, käytössä on ollut hyvin erilaisia tekniikoita tietokoneanimaatioista käsin piirrettyihin alastomiin figuureihin.

Riviera-elokuvateatterissa näytetään elokuvia elokuvataiteen ja lavastustaiteen opiskelijoilta. Sunnuntaina taidekasvatuksen opiskelijat tarjoavat lapsille maalaustyöpajan.

- Uskomme, että taide ja luovuus tuovat tapahtumaan upeaa energiaa. Flow on täydellinen kohokohta ja huipennus Suomen ainutlaatuiselle kesälle, Lewis lisää.

Festivaali järjestetään 11.–13.8. Suvilahdessa Helsingissä.

Lisätietoa:
www.flowfestival.com

Professor of Practice Timo Seppälä, mitä tutkit ja miksi?

Tutkimuskiinnostukseni liittyy siihen, miten uudet digitaaliset teknologiat vaikuttavat teollisten ja palveluyritysten liiketoimintakäytäntöihin. Keskeinen osa tätä on digitaalisten yhteistoiminta-alustojen muodostuminen tuote- ja palveluliiketoimintaan, joka mahdollistaa uusien tuotannollisten ja palveluinnovaatioiden synnyttämisen aiempaa pienemmillä tuotekehitys- ja kaupallistamiskustannuksilla teollisuusyritysten omille markkinoille.

Alustalla tarkoitetaan tässä digitaalisia resursseja, jotka annetaan ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan yhteistyökumppaneiden käyttöön innovaatioiden aikaansaamiseksi, kuten esimerkiksi data. Näin voidaan synnyttää uusia markkinoita, kuten esimerkiksi matkapuhelinmarkkinoilla on käynyt. Teollisuudessa on omat esimerkkinsä, kuten vaikkapa General Electricin Predix-, Siemensin MindSphare- tai IBM:n Watson-ohjelmistokokonaisuudet.

Suomessa on paljon korkeaa osaamista alustatalouden saralla, mutta usein yritysten ylimmän johdon ajan- tai alustatalouteen perehtyneen henkilöstön puute estävät näiden asioiden kehittämistä. Lisäksi taloudellisten analyysien tekeminen kannattavuudesta on toistaiseksi vaikeaa. Tutkijat voivat kertoa opit, mutta ratkaisut on tehtävä yritysten johdossa. Pikkuhiljaa alamme kuitenkin päästä kiinni siihen, mikä on alustatalouden arvo yritykselle, ja tämä alkaa näkyä myös toimintana. Esimerkiksi Fortumissa on jo käytössä ohjelmisto uudenlaisen alusta-arkkitehtuurin pilotointiin ja osaamisen kartuttamiseen.

Miten sinusta tuli tutkija?

Valmistuttuani insinööriksi työskentelin pitkään useissa yrityksissä kone- ja elektroniikkateollisuudessa. Suomalaista elektroniikkateollisuutta käsittelevän kirjan tekeminen etlalaisten kanssa vei minut tutkijaksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitokselle, ja siinä ohessa valmistuin kauppatieteiden maisteriksi. Syksyllä 2013 ryhdyin myös opettamaan Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksella, josta valmistuin tekniikan tohtoriksi 2014.

Nykyisessä tehtävässäni jaan edelleen työaikani Etlan ja Aallon kesken. Etlassa tutkimusalueenani ovat globaalit arvoketjut ja alustatalous, ja Aallossa vien digitalisaatiota opetukseen.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohdat?

Aikanaan Elcoteqissa johdin yli kuuden vuoden ajan 2,5 miljardin euron liiketoimintaa, ja minulla oli yli 10 000 epäsuoraa alaista. Tämä oli valtavan suuri kokemus, kaikin puolin. Toinen huippukohta liittyy lapsuuden haaveeseen valmistua Aallon tuotantotaloudesta, ja näin haave viimein toteutui väitellessäni sieltä 2014.

Mikä on tutkijan tärkein ominaisuus?

Määrätietoisuus tehdä päätöksiä ja viedä asioita eteenpäin, sekä kiinnostus ilmiöpohjaiseen tekemiseen kvantitatiivisen otteen rinnalla. Tutkijan on myös osattava koota erilaisia asioita kokonaisuuksiksi, joihin voi yhdistää oman osaamisensa.

Mikä on tärkein juttu, jonka toivot opiskelijoittesi sinulta oppivan?

Ymmärrys siitä, miten teoria toteutuu todellisuudessa ja miten käytäntöjen tutkimus auttaa muodostamaan uutta teoriaa. Kun ymmärtää miten asiat tapahtuvat digitaalisessa palvelutuotannossa, voi sen lisäksi ammentaa omasta kokemuksestaan esimerkiksi teollisuudessa ja näin luoda narratiiveja, aitoja tarinoita.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Mielenkiintoisia haasteita ja sitä, että saa haastaa omaa ajatteluaan. Tuotantotalouden laitoksella on keskusteleva ja luottamukseen rakentuva ilmapiiri, ja kun osaamisemme vielä täydentävät sopivasti toisiaan, pääsemme yhdessä ketterästi eteenpäin!

Kuva Mikko Raskinen, Aalto-yliopisto

Aalto-yliopisto on Suomen yliopistoista paras neljällä indikaattorilla mitattuna tuoreessa QS World University Rankings 2018 -yliopistovertailussa. Aallon kokonaissijoitus maailmassa on 137, mikä merkitsee kuulumista yhden prosentin parhaimmistoon maailman yliopistoista. Viidessä vuodessa Aalto-yliopiston sijoitus QS-rankingissä on noussut 59 sijaa.

Ykkössijoitus Suomessa heltisi tutkimusviittausten suhteellisessa määrässä, työnantajamielikuvassa sekä kansainvälisen akateemisen henkilöstön ja kansainvälisten opiskelijoiden suhteellisessa määrässä. Muita vertailun indikaattoreita ovat akateeminen maine, jossa Aalto on Suomessa toisella sijalla, ja opiskelija-opettaja-suhdeluku, jossa Aalto on viides.

Tutkimusviittausten määrä on laskettu Scopus-tietokannan tiedoista ja se on suhteutettu tutkimushenkilöstön määrään sekä normalisoitu viiden päätieteenalan mukaan. QS:n mukaan tulos kertoo yliopiston tutkimustoiminnan laadusta ja vaikuttavuudesta.

Työnantajamielikuva perustuu mainekyselyyn, johon kerättiin näkemyksiä yli 40 000 työnantajalta ympäri maailmaa. Akateeminen mielikuva perustuu noin 75 000 yliopistoissa tai tutkimuslaitoksissa työskentelevien vastaajien arvioihin.

QS:n ranking-listalle on valikoitu mukaan lähes tuhat yliopistoa. Kaikkiaan QS laskee maailmassa olevan noin 26 000 yliopistoa.

QS (Quacquarelli Symonds) on yksi merkittävimmistä yliopistovertailuista. Yleisrankingin lisäksi se tuottaa tieteenalakohtaisia ja alueellisia ranking-listoja.

Lue lisää:
Topuniversities.com
 

Metso lahjoittaa yhteensä miljoona euroa Tampereen teknilliselle yliopistolle, Aalto-yliopistolle ja Oulun yliopistolle. Lahjoituksellaan Metso haluaa tukea suomalaista tieteellistä tutkimusta ja sen soveltamista käytäntöön. Lahjoitus on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

"Mahdollisuus jatkuvaan monipuoliseen tieteelliseen tutkimustyöhön yliopistojen ja yritysten sekä muiden toimijoiden kanssa on keskeistä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. On myös erinomaisen tärkeää, että yliopistojen koulutusohjelmista valmistuu huippuosaajia, joiden tietotaidot mahdollistavat yritysten uudistumiskyvyn ja menestyksen. Lahjoituksellamme haluamme tukea meille keskeisiä tieteenaloja edustavien yliopistojen kykyä tarjota kansainvälisesti kilpailukykyistä tieteellistä tutkimusta ja koulutusta,” sanoo Metson toimitusjohtaja Matti Kähkönen.

”Metso on tehnyt läheistä yhteistyötä Aallon kaikkien korkeakoulujen kanssa. Kestävää kehitystä tukevan materiaali- ja konetekniikan sekä liiketaloustieteiden lisäksi meille molemmille tärkeitä ja ajankohtaisia alueita ovat muun muassa muotoilu, digitalisaatio sekä teollinen internet. Kiitämme lämpimästi Metsoa lahjoituksesta”, sanoo Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri.

Aalto-2 vapautettiin onnistuneesti Kansainväliseltä avaruusasemalta 25. toukokuuta. Kuva: NASA & Nanoracks

Kansainvälisen avaruusaseman astronautit vapauttivat Aalto-2:n kiertoradalleen 25. toukokuuta. Satelliitin signaalin ensimmäinen havainto tehtiin Japanista samana päivänä, ja myöhemmin illalla satelliitti oli jo yhteydessä Otaniemen maa-asemaan.

Ensimmäisten päivien aikana satelliittitiimi varmisti, että Aalto-2:n antennit ja anturit olivat avautuneet ja energiajärjestelmä latasi akkuja. Koska Aalto-2 seuraa Kansainvälisen avaruusaseman rataa, ohjausaikaa Otaniemestä on vain kymmenisen minuuttia päivässä. Neljä päivää vapautuksen jälkeen satelliitin signaalissa alkoi ilmetä häiriöitä.

”Näimme muutaman kerran epäsäännöllisyyksiä majakkasignaalissa, eli satelliitin itsenäisesti lähettämässä lyhyessä tiedotteessa. Sitten satelliitti viestitti, että se oli käynnistynyt uudelleen ja sen jälkeen majakkasignaali ja yhteys katosivat”, kertoo opiskelijoiden satelliittitiimiä vetävä professori Jaan Praks.

”Opiskelijat ovat yrittäneet toistaa samanlaista ongelmaa laboratoriossa satelliitin insinöörimallilla, mutta tuloksetta. Seuraavaksi tiimi yrittää elvyttää satelliittia radioteleskoopilla. Todennäköisesti ongelman takana ovat avaruuden hankalat olosuhteet, esimerkiksi säteilyn aiheuttama komponentin vioittuminen tai alhaisen lämpötilan aiheuttamat ongelmat energiajärjestelmässä. Ohjelmisto-ongelma ei ole myöskään poissuljettu.”

Ellei tiimi saa lähiviikkoina palautettua yhteyttä, satelliitin tieteelliset mittaukset ovat vaarassa. Praks kuitenkin painottaa, että vaikka yhteyden menetys on vakava takaisku, satelliittitiimi on saavuttanut merkittävää edistystä: maa-aseman järjestelmät toimivat ja tiimi sai myös aineistoa analysoitavaksi. Lisäksi satelliittitiimi on saanut kokemusta toiminnasta poikkeustilanteessa. Aalto-2-projekti on myös kouluttanut Suomeen uuden sukupolven avaruusalan osaajia, jotka rakentavat jo seuraavia satelliitteja, ja Aallon avaruusohjelman vaikutus näkyy avaruusalan startupien kasvuna.

Isoveli matkaan kesäkuun lopulla

Kesäkuun lopulla avaruuteen laukaistavan isoveljen, Aalto-1:n, matkan suhteen Praks on luottavainen.

”Aalto-1-satelliitti on monimutkaisempi, ja sitä on testattu paljon Aalto-2:ta kauemmin. Aalto-2 matkasi ensin avaruusasemalle ja vapautettiin vasta viikko sen jälkeen, kun taas Aalto-1 laukaistaan suoraan kiertoradalle ja alkaa toimia saman tien. Lisäksi Aalto-1:n kiertorata on paljon lähempänä Otaniemen maa-asemaa kuin Aalto-2:n, mikä helpottaa sen operointia huomattavasti.”

Intiasta laukaistava Aalto-1 on CubeSat-standardia seuraava opiskelijoiden rakentama nanosatelliitti, joka toimittaa kiertoradalle testattavaksi suomalaista huipputekniikkaa. Mukana ovat VTT:n rakentama spektrikamera, Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston yhteinen säteilyilmaisin ja Ilmatieteen laitoksen kehittämä plasmajarru, joka perustuu sähköisen aurinkopurjeen ideaan ja tähtää avaruusromun vähentämiseen.

Lisätietoja:

Jaan Praks
professori, projektin johtaja
Aalto-yliopisto
p. 050 420 584
jaan.praks@aalto.fi

Aalto-yliopiston tutkimuksessa tutkittiin 23 toiselleen vieraan ihmisen samassa tilassa tapahtuvaa lisätyn todellisuuden vuorovaikutusta virtuaalilasien avulla. Vuorovaikuttamista tutkittiin 3-5 hengen ryhmissä, kun aikaisempi tutkimus on keskittynyt kahdenkeskisiin tilanteisiin. Virtuaalilasien avulla visualisoitiin koehenkilöiden digitaaliset minät.

”Digitaalinen minä on digitaalinen esitys itsestä, johon voi liittää haluamaansa tietoa itsestään, ja jonka samassa tilassa olevat ihmiset voivat nähdä. Tutkimuksen mukaan koehenkilöt päätyivät pääosin lisäämään informaatiota sosiaalisen median ulkopuolelta. Jopa 70% lisäsi tietoa Google-haun kautta, esimerkiksi eri maiden lippuja tai yleisiä kuvia paikoista, joissa on käynyt”, kertoo tutkija Mikko Kytö.

”Google-hakuun liittyvä tutkimustulos on ristiriidassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Niissä on hyödynnetty algoritmista yhdistämistä ja sen perusteella oletettu, että tietoja voi louhia suoraan sosiaalisesta mediasta”, lisää professori David McGookin.

Ihmiset ovat yleisesti varovaisia sen suhteen, mitä he haluavat jakaa itsestään, siksi he tutkimuksenkin mukaan päätyvät ennemmin yleisempään tasoon ja monitulkintaisempaan ratkaisuun. Itsestä ei haluta paljastaa liian tarkkoja yksityiskohtia ja vuorovaikutukselle halutaan jättää sopivasti tilaa.

Koehenkilöt saivat päättää, kenen digitaaliseen minään he haluavat tutustua, ja he kokivat tämän erityisen hyödylliseksi uusiin ihmisiin tutustuttaessa.

”Virtuaalilasit ja digitaaliset minät auttavat luomaan yhteistä pohjaa tutustumiselle. Tätä voi tapahtua ihan kadulla vastaan tullessa, odotustiloissa tai julkisissa liikennevälineissä – ylipäätään tilanteissa, joissa tutustumisen tarkoitus ei ole ennalta tiedossa”, täsmentää Kytö.

Digitaaliset minät apuna arkipäiväisissä vuorovaikutustilanteissa

Digitaalinen, virtuaalilasien avulla tapahtuva, vuorovaikutus voi tuoda myös erityisen paljon lisäarvoa työelämässä, jossa on paljon tilapäisiä, nopeasti syntyviä ryhmiä. Digitaalisen vuorovaikutuksen avulla voi paremmin ymmärtää toisten ihmisten taustoja, mikä taas auttaa toimimaan yhdessä ryhmänä.

”Tutkimuksella on huomattavia käytännön soveltamismahdollisuuksia. Työelämän verkostoitumistilaisuuksia voidaan tehostaa lisätyn todellisuuden avulla, tai tukea lyhyiden, satunnaisten vuorovaikutustilanteiden syntymistä toisilleen vieraiden ihmisten kesken. Suomessa, kuten myös muualla maailmassa, yksinäisyys on kasvava trendi. Digitalisaatio taas on tehnyt monista asioista tehokkaampia kuin aikaisemmin, mutta samalla se on vähentänyt sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kesken. Digitaaliset minät voivat auttaa palauttamaan noita nykyisin piilossa olevia yhteyksiä, selittää McGookin.

”Tulevaisuuden tutkimus voi koskea seuraavaksi digitaalista vuorovaikutusta ryhmissä, joissa osa ihmisistä on ennalta toisilleen vieraita ja osin tuttuja. Tässä kiinnostavaa on se, miten henkilökohtaista ja julkisempaa tietoa käytetään sekaisin digitaalisessa ympäristössä”, lisää Kytö lopuksi.

Tutkimus perustuu Erving Goffmanin sosiaalipsykologian teoriaan siitä, että ihminen esittää itsestään koko ajan jotain roolia, tässä tapauksessa pyrkii hallitsemaan virtuaalista identiteettiään. Tutkimuksen suorittivat Mikko Kytö ja professori David McGookin Aalto-yliopiston tietotekniikan laitoksella.

Lisätietoa:

Mikko Kytö
Tutkija
Aalto-yliopisto
mikko.kyto@aalto.fi
puh. 044 010 1114

David McGookin
Professori
Aalto-yliopisto
david.mcgookin@aalto.fi
puh. 050 4624525

Artikkeli: Augmenting Multi-Party Face-to-Face Interactions Amongst Strangers with User Generated Content

Kuvat: Esimerkkejä digitaaliseen minään lisätyistä kuvista, kuvat: Mikko Kytö.

Aalto Global Impact lanseerattiin viisi vuotta sitten vuonna 2012, ja sen tarkoituksena on tukea Aalto-yliopiston koulutus- ja tutkimusohjelmien globaalia yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Poikkitieteellisyys, käytännön ongelmiin perustuvat projektit ja eri toimijoiden väliset kumppanuudet ovat keskeisiä Aalto Global Impactin työssä.

”Viisi vuotta sitten Aalto-yliopistossa oli useita erilaisia globaaleja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja kestävään kehitykseen liittyviä projekteja, ohjelmia ja kursseja. Mutta ne olivat hajanaisia ja yhteistyö eri toimijoiden kesken oli vähäistä. Aalto Global Impact luotiin, jotta näitä erillään olevia aloitteita saataisiin yhdistettyä ja siten parannettua niiden vaikuttavuutta ja jatkuvuutta”, kertoo johtaja Teija Lehtonen.

”Tuemme yliopiston eri koulujen ja ohjelmien toimintaa luomalla eri toimijoiden välisiä globaaleja kumppanuuksia ja tarjoamme konkreettisia kestävän kehityksen haasteisiin liittyviä projekteja opiskelijoille ja tutkijoille”, Lehtonen sanoo. ”Aalto Global Impactin toimintaan kuuluu myös Impact Iglu -yhteisö, joka tukee startupeja ja yrittäjiä, jotka ratkovat yhteiskunnallisia haasteita.”

Yhteistyötä yli tieteenalojen ja sektoreiden

Aalto Global Impact on tukenut useiden tutkimushankkeiden rahoitushakemusten tekemistä ja saadun rahoituksen yhteisarvo on noin 5.4 miljoonaa euroa. Keskeisiin tutkimusteemoihin kuuluu kestävät niukkaresurssiset innovaatiot, köyhyyttä vähentävä liiketoiminta, uusiutuva energia, vesi ja sanitaatio, arkitehtuuri ja muotoilu, ICT ja digitalisaatio. Tutkimushankkeissa on ollut mukana Aallon kauppakorkeakoulu, insinööritieteiden korkeakoulu, perustieteiden korkeakoulu sekä taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Yhteensä 300 opiskelijaa on osallistunut projekteihin, joissa ratkaistaan globaaleja kestävän kehityksen haasteita yli 30 kurssin puitteissa. Aalto Global Impact toimii yhteistyössä esimerkiksi Aalto-yliopiston poikkitieteellisten Creative Sustainability ja International Design Business Management -maisteriohjelmien sekä Sustainabile Global Technologies ja Cities in Transition studiokurssien kanssa.

Aalto Global Impactin yhteistyökumppaneihin kuuluu muita yliopistoja, yrityksiä, viranomaisia, ja kansalaisjärjestöjä. Olemassaolonsa aikana Aalto Global Impact on vaikuttanut myös kehitys-ja innovaatiopoliittisiin linjauksiin Suomessa sekä maailmalla sekä uusien rahoitusinstrumenttien kehittämiseen kuten esimerkiksi Tekesin ja ulkoasiainministeriön BEAM – Business with Impact -ohjelmaan, jossa yrityksiä tuetaan innovaatioiden luomisessa kehittyville markkinoille.

Painotus kehittyvien markkinoiden projekteissa

”Työmme painottuu erityisesti kehittyville markkinoille. Olemme työskennelleet 15 maassa, erityisesti Afrikassa, mutta myös esimerkiksi Meksikossa ja Intiassa”, Lehtonen sanoo. ”Tämän hetkiset pääprojektimme ovat Saharan eteläpuoleisen Afrikan maissa.”

Keväälllä 2017 Aalto Global Impact koordinoi CodeBus Africa -hanketta, jonka tarkoitus oli antaa nuorille teknologisia valmiuksia järjestämällä luovia koodaustyöpajoja kymmenessä Afrikan maassa.Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaan kuuluva projekti oli Aalto-yliopiston, ulkoasiainministeriön, Nokian ja Mehackitin yhteisaloite, johon sisältyi myös yhteistyötä useiden paikallisten teknologiahubien ja oppilaitosten kanssa.

”Tällä hetkellä olemme aloittamassa uutta kolmivuotista projektia, joka vahvistaa ongelmalähtöistä oppimista Afrikassa”, Lehtonen kertoo. ”PBL East Africa -projekti sai 700 000 euron maksimirahoituksen ulkoasiainministeriön korkeakouluille suunnatusta HEI ICI -ohjelmasta. Projektissa on mukana useita Aalto-yliopiston asiantuntijoita ja kursseja, ja se toteutetaan yhdessä Nairobin, Makereren ja Dar es Salaamin yliopistojen kanssa.”

Lisätietoa:
Teija Lehtonen, johtaja, Aalto Global Impact
0400 618328
teija.lehtonen@aalto.fi

www.aaltoglobalimpact.org

”Ihmiset, joilla on vahva itseluottamus, toimivat ambidekstrisesti”, tiivistää Olli-Pekka Kauppila tulokset tutkimuksesta, jossa selvitettiin, mitkä ominaisuudet vahvistavat työntekijän kykyä olla tehokas ja innovatiivinen samanaikaisesti.

Ambidekstria tarkoittaa molempikätisyyttä, eli sitä, että henkilö käyttää arjessa molempia käsiään tasavertaisesti. Kauppilan tutkimuksessa sillä on toisenlainen merkitys. Hän tutkii, mitkä asiat vahvistavat yksilöiden kykyä toimia samaan aikaan tehokkaasti ja luovasti.

Ambidekstriset ihmiset ovat siinä mielessä kuten molempikätiset, ettei kumpikaan piirre, tehokkuus tai luovuus, ole toista heikompi.


Työntekijän vahvuuksia: hyvä itseluottamus ja kokeilunhalu

Mistä johtuu, että ihmiset, joilla on vahva itseluottamus, ovat samanaikaisesti luovia ja innovatiivisia?



”Vahvan itseluottamuksen omaavat ihmiset ovat muita halukkaampia omaksumaan työssään niin sanotun oppimisorientaation. He suhtautuvat vaikkapa työprojektiin uteliaasti ja miettien, mitä siitä voisi oppia. Virheet eivät pelota heitä, sillä vahva itseluottamus auttaa ajattelemaan: olen hyvä tässä, mahdollisesta virheestä huolimatta”, Kauppila sanoo.



Oppimiskeskeisyys mahdollistaa sen, että työntekijä on vaikkapa tuotekehittäjänä samaan aikaan tarkka hienosäätäjä ja pellepelotonmainen ajattelija, joka keksii täysin uusia tapoja ajatella käsillä olevaa tuotetta.

”Vahva itseluottamus on piirteen kaltainen ominaisuus, joka kehittyy varhaisesta lapsuudesta alkaen. Siihen ei voida kovin paljon vaikuttaa”, Kauppila kertoo.



Myönteistä oppimisasennetta voi kehittää

Suorituskeskeinen työntekijä pyrkii maksimoimaan suorituksen ja välttelee virheitä. Tällainen työntekijä voi pyrkiä kohti oppimiskeskeisyyttä pohtimalla muutakin kuin itse työsuoritusta. Esimerkiksi: Mitä haluaisin oppia lisää? Mitä haluaisin saavuttaa? Mikä minua innostaa ja motivoi työssä?

Tietoisella oppimisorientaatioon  pyrkimisellä saatetaan päästä lähemmäs tilannetta, jossa yhdistyvät tehokkuus ja innovatiivisuus.

”Useiden tutkimusten mukaan myönteisellä oppimisorientaatiolla saadaan parempia tuloksia kuin suorituskeskeisyydellä.”

Jos pyritään maksimoimaan tulos lyhyellä aikavälillä, suoritukseen keskittyminen voi riittää. Pitkän aikavälin parempiin tuloksiin avain on oppimisorientiaatiossa: takapakkia saattaa tulla, mutta lopulta saavutetaan paremmat tulokset.

Johdon pitää vaatia ja tukea

Tutkimuksen toinen päälöydös liittyy kontekstiin, jossa työntekijä toimii. Huono tai vääränlainen esimiestyö voi estää luovuuden ja tehokkuuden samanaikaisuutta, vaikka työtä tekevillä yksilöillä olisi kuinka vahva itseluottamus ja oppimisorientaatio.



Kauppila kuvailee johtamistyyliä, joka tukee työntekijöiden ambidekstriaa:  ”Tarvitaan kaksi asiaa. Pitää antaa voimakasta sosiaalista tukea. Eli työntekijä tietää, että tukea tulee, vaikka kokeilisi jotain uutta ja se menisi pieleen. Samanaikaisesti pitää vaatia hyvää suoriutumista työtehtävistä.”



Neuvo esimiehille on selkeä:
”Pyrkikää johtamistapaan, jossa annatte sosiaalista tukea samalla, kun odotatte korkeaa suoritustasoa.”



Jos nämä kaksi johtamisen elementtiä eivät toteudu, tehokkuuden ja luovuuden yhdistelmäkään ei toteudu.



”Jos vaaditaan kovia tuloksia, mutta ei tarjota tukea, ihmiset pelkäävät epäonnistumista. Esimiehen tuki on se ratkaisevin komponentti”, Kauppila sanoo. 



Jos työssä vahdataan vain tehokkuutta, uusia innovaatioita tai tapoja tehdä asioita ei synny.

”Ihmiset ovat suhteellisen rationaalisia. Luovuus ja uudenlainen tekeminen voivat johtaa epäonnistumisiin. Jos halutaan vain hyvä suoritus, laskennallisesti on järkevää tehdä vain sitä, mikä jo osataan.”

Tarina tutkimuksen synnystä

Apulaisprofessori Olli-Pekka Kauppila, aineesta organisaatiot ja johtaminen, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun johtamisen laitokselta.
 Väitellyt Kauppakorkeakoulusta 2011.

The Social-Cognitive Underpinnings of Employees’ Ambidextrous Behaviour and the Supportive Role of Group Managers’ Leadership -tutkimus tehtiin analysoimalla 34 organisaation dataa. Organisaatiot edustavat eri toimialoja ja ovat keskenään eri kokoisia.
Kauppila teki tutkimuksen yhdessä Michiel Tempelaarin kanssa.

Työ alkoi Helsingissä. Vuoden 2013 Kauppila oli postdoc-tutkijana Kalifornian yliopistossa, Irvinessä. Hän viimeisteli tutkimuksen Suomessa, josta datakin on peräisin. 


Mikä oli paras hetki ambidekstrian tutkimisessa?

”Kyllä se oli se oivallus, että oma malli toimii. Tulokset ovat merkitseviä, indeksit näyttävät hyvältä. Se on hieno tunne, on tehnyt uuden löydöksen omalla alalla.”

Mikä saa innostumaan tutkimuksesta?

”Minua kiinnostavat psykologiset prosessit, jotka selittävät ihmisten käyttäytymistä. Katson aina myös kontekstin merkitystä: esimerkiksi sitä, millainen esimies tai ilmapiiri organisaatiossa on ja millainen rooli sillä on kokonaisuudessa.”



Kasvatusgeelin säilyttää syöpäkudoksen soluidentiteetin ja kasvaimen heterogeenisyyden. Tämä auttaa syöpäpotilaiden yksilöllisempien lääkehoitojen kehittämisessä.. Kuva: Lahja Martikainen, Pauliina Munne ja Nonappa

Keskimäärin 90 prosenttia rintasyövän hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä epäonnistuu kliinisissä lääkekokeissa, ja jokainen epäonnistunut lääke maksaa noin 1,4 miljardia euroa. Nyt Tekes on myöntänyt Aalto-yliopistolle ja Helsingin yliopistolle 500 000 euron rahoituksen uuden prekliinisen mallin kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Malli perustuu ainutlaatuiseen 3D-materiaaliin, jossa syöpäsoluja voidaan laboratorio-olosuhteissa kasvattaa. Näin voidaan tehostaa lääkekehitysprosesseja ja kehittää yksilöllistä lääketieteellistä lähestymistapaa rintasyövän hoitoon.

”Yhdistämällä huipputason nanoteknologiaa ja edistynyttä syöpäbiologiaa olemme onnistuneet kehittämään kasvatusgeelin, joka jäljittelee syöpäkudosten soluympäristöä ja säilyttää kasvainten kudosrakenteen muuttumattomana ja elävänä muutaman viikon ajan. Tämä mahdollistaa tulevaisuudessa yksilöllisten syöpähoitojen kehityksen”, kertoo Aalto-yliopiston Research Fellow Nonappa.

”Kasvatusgeelin avulla syöpäkasvaimen eri solutyypit säilyvät muuntumattomina, minkä ansiosta malli ennustaa luotettavammin uusien lääkkeiden toimivuutta potilaissa. Tämä auttaa saamaan uudet lääkkeet nopeammin rintasyöpäpotilaiden ulottuville”, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Pauliina Munne.

Yksi hoitomalli ei sovi kaikille

Suomessa rintasyöpään sairastuu vuosittain 5 000 henkilöä, ja maailmanlaajuisesti joka kahdeksas nainen saa elämässään rintasyöpädiagnoosin.  Vaikka yhä suurempi osuus sairastuneista on elossa viisi vuotta syövän toteamisen jälkeen, rintasyöpä on edelleen eräs naisten yleisimmistä kuolinsyistä.

”Nykyiset hoitokeinot perustuvat eräänlaiseen yksi hoitomalli sopii kaikille -ajatteluun. Käytössä olevat prekliiniset mallit, joihin kuuluvat muun muassa lääkkeiden testaaminen laboratorioissa kasvatetuilla soluilla tai eläimillä, ovat puutteellisia, virheellisiä tai liian yksinkertaistavia, eivätkä ne ole täten riittävän ennustavia. Tämä johtuu mallien puutteellisesta kyvystä jäljitellä alkuperäisen kasvaimen soluidentiteettiä ja erilaisia solutyyppejä”, sanoo Nonappa.

”Kasvain koostuu erilaisista solutyypeistä. Jos laboratoriossa kasvatetaan kasvainta petrimaljalla, vain tietyntyyppiset solut selviytyvät. Loput solut joko kuolevat tai muuntautuvat solutyypiltään erilaisiksi. Lääkkeen tehoa tutkitaan yleensä kuolemattomilla solulinjoilla, jotka edustavat vain yhtä tai muutamaa erilaista solutyyppiä. Nämä mallit ennustavat vain heikosti lääkkeen tehoa potilaiden hoidossa, mistä kertoo kliinisissä tutkimuksissa epäonnistuneiden lääkkeiden suuri määrä”, Pauliina Munne lisää.

Kaupallistamisrahoituksen saanut tiimi koostuu monitieteisestä tutkijaryhmästä, johon kuuluu kansainvälisesti arvostettu materiaalitekniikan laitoksen tutkimusryhmä Aalto-yliopistosta, Helsingin yliopiston rintasyöpätutkimuksen asiantuntijoita sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin yhteistyöverkosto, jonka avulla voidaan varmistaa kudosnäytteiden riittävä saatavuus.

Kasvatusgeeliä hyödyntävä malli on tarkoitus hioa valmiiksi vuoden 2018 aikana ja tuoda asiakkaiden saataville vuonna 2019.

Lisätietoja:

Nonappa
Research Fellow
Aalto-yliopisto
p. 050 593 1480
nonappa@aalto.fi

Pauliina Munne
Tutkija
Helsingin yliopisto
pauliina.munne@helsinki.fi

puh. 029 412 5494

Biodesign on Stanfordin yliopiston kehittämä strukturoitu menetelmä, joka pyrkii edistämään lääketieteellistä hoitoa monialaisella lähestymistavallaan. Lääkärin kliinisen osaamisen ja insinöörin teknisen ajattelun pohjalta kohdeyksikön toimintatapoja ja menetelmiä katsotaan uusin silmin.

Vuoden 2017 Biodesign Finland –tiimin Sami Elamo, Kalle Kotilahti ja Jari Rantala havainnoivat toukokuun ajan kehitystarpeita HUS:n päivystyskuvantamisyksikössä Meilahdessa identifioiden yli 200 kehittämistarvetta. Havainnointijakson jälkeen työryhmä on lähtenyt analysoimaan havaintojaan valikoidakseen aihion, johon he ryhtyvät kehittämään ratkaisuksi kaupallistettavaa tuotetta tai palvelua.

”Biodesignissa innovaatioprosessia lähestytään järjestelmällisesti mielekkäästä näkökulmasta. Havainnoimme ensin tarpeita, ja kehitämme myöhemmin ratkaisun, eikä toisinpäin kuten tutkimuksessa liian usein tehdään. Tässä on tavoitteena innovaatio, jolla on merkitystä, ja jonka avulla pystytään auttamaan ihmisiä”, kertoo myös aivotutkimusta tehnyt Kalle Kotilahti.

Suuri osa havainnoista oli varsin ilmeisiä. Esimerkiksi tietojärjestelmät ja niiden toimimattomuus veivät paljon aikaa hoitohenkilökunnalta ja siten turhautti heitä. Sairaalan sisällä eksyneet ja siksi tutkimuksistaan myöhästelevät potilaat oli toinen nopeasti esiin noussut havainto. Osa havainnoista tuli esiin sen sijaan pidemmän pohdiskelun tuloksena nykykäytäntöjä kyseenalaistamalla. Esimerkiksi pienten lasten magneettikuvauksen mahdollistamiseksi lapsi joudutaan usein nukuttamaan. Mikäli lapsi saataisiin rauhoitettua ja pidettyä paikallaan kuvauksen ajan muilla tavoin, nukutus voitaisiin välttää.

”Ortopedinä pohdin aluksi, onko minulla mitään annettavaa radiologeille tai röntgenhoitajille, jotka ovat oman alansa huippuja. Hyvin nopeasti kehitettävää alkoi kuitenkin tulla esiin. Kliinistä työtä tekevillä hoitajilla ja lääkäreillä kun ei ole usein aikaa miettiä työnsä epäkohtia tai kyseenalaistaa vallitsevia toimintatapoja kaiken kiireensä keskellä. Ulkopuolisena havainnoijana minulla oli tilaisuus syventyä näihin epäkohtiin ilman vastuuta varsinaisesta potilashoidosta”, ortopedi Sami Elamo lisää.

Biodesign Finland -projektit noudattelevat Stanfordin Biodesign-mallia, jonka mukaisesti havainnointivaiheessa ei tule vielä edetä itse ratkaisuun saakka.

”Kesän loppuun mennessä meillä on yksi tai kaksi skaalautuvaa ideaa valikoituna, ja syksyn ajan pohdimme kaupallistamismahdollisuuksia. HUS tulee hyödyntämään muuta havainnoinnin pohjalta syntyvää materiaalia omassa kehittämistyössään”, lisää lopuksi tiimiin kaupallistamisosaamista tuova Jari Rantala.

iDentan mullistava ratkaisu hampaidenhoitoon

”Olemme parhaillaan kehittämässä mullistavaa ratkaisua hampaidenhoitoon, ja kohteenamme ovat biofimit”, kertoo vuoden 2016 Biodesign-työryhmästä terveydenhuollon erikoislääkäri Katja Ivanitskiy, joka tiiminsä kanssa kehittää iDenta-keksintöä.

Vastaava menetelmä on jo käytössä lääketieteessä, ja idea uudentyyppisestä hampaidenhoitolaitteesta tuli havaintojakson aikana HUS:ssa sydänkirurgina toimivalta Tommi Pätilältä. Laitteen toiminta perustuu valon ja siihen reagoivan aineen yhteisvaikutukseen.

Ivanitskiy ja bioinformaatioteknologian DI Sakari Nikinmaa muodostavat iDentan operatiivisen tiimin, ja lasten sydänkirurgi Tommi Pätilä osallistuu päätöksentekoon. Tekesin kaupallistamisprojekti kestää iDentan osalta kesään 2018 saakka, ja kliiniset testit ovat hyvin olennainen osa kaupallistamisprojektia.

Biodesign Finland on Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja HUS:n järjestämä koulutushanke, joka perustuu Stanfordin yliopistossa kehitettyyn konseptiin. Hankkeessa on tarkoitus kehittää teknisiä, kaupallistettavaksi soveltuvia ratkaisuja sairaaloiden käytännön tarpeisiin ja luoda uutta yritystoimintaa. Samalla osallistujat saavat arvokasta tuotekehitysalan koulutusta. Lue lisää: www.biodesignfinland.fi/

Lisätietoa:

Jaakko Nieminen
Biodesign Finland -hankkeen projektipäällikkö
Aalto-yliopisto
jaakko.nieminen@aalto.fi
puh. 050 344 3186

Kuvassa vasemmalta: Kalle Kotilahti, Sami Elamo, Jari Rantala. Kuva: Mikko Raskinen, Aalto-yliopisto

Huhtikuussa järjestetyn aivotutkimuksen Twitter-konferenssin parissa koettiin liuta onnistumisia, mukaan lukien Kaskas Median järjestämän Liikutu tiedosta –kilpailun voitto, joka myönnetään vuosittain ansiokasta tutkimusviestintää tehneelle projektille. Itse konferenssi onnistui yli odotusten, myös numeroiden valossa. Vilkas keskustelu poiki yli 1300 viestiä #brainTC –hashtagilla, ja hashtag tavoittikin varovaisen arvion mukaan jopa 0,6 miljoonaa Twitter-käyttäjää.

”Esitykset tiivistettiin muutamaan twiittiin, ja ne olivat lähes poikkeuksetta todella toimivia ja luovia, siivittäen samalla kommentteja ja keskustelua. Vertailun vuoksi suurin neurotieteen konferenssi kerää yhteen 30 000 ihmistä, ja Twitterin #brainTC-hashtag tavoitti 600 000 uniikkia käyttäjää”, summaa Tommi Himberg.

Kansainvälisesti katsoen Twitterissä on varsin paljon tutkijoita, ja konferenssi onnistui saamaan vaikuttavia keynote-puhujia, joilla on myös huomattava määrä seuraajia Twitterissä. Samalla konferenssilla on kasvuvaraa, erityisesti Euroopan ulkopuolella. USA on suuri tiedevaikuttaja, kun taas esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Afrikassa konferenssi voisi tuoda suurimman hyödyn vähäisempien resurssien ja viisumiongelmien vuoksi.

Kalvosulkeiskoomasta kiinnostaviin esitystapoihin

”Riitta Harin puhe oli yksi konferenssin onnistuneimmista, koska hänen aiheensa aivojen ja ajattelutoiminnan joustavoittamisesta taiteen keinoin oli toimiva, hän osasi taitavasti yhdistää sekä tiedeväestön että suuren yleisön kiinnostuksen kohteet, hän käytti Twitterin ominaisuuksia erinomaisesti, ja lisäksi hänellä oli vetävä tapa kertoa tarinaa”, kuvailee Koos Zevenhoven.

Videoita hyödynnettiin vain kahdessa esityksessä, kun taas hymiöitä ja kuvasymboleita käytettiin yleisemmin lyhentämään tekstiä.

”Konferenssin kahvitauoilla kävi ilmi, että konferenssiin osallistuttiin aina suorana, ilman ajastettuja twiittejä, ja hyvin monenlaisista tilanteista: kesken juhlaillallisen tai lennon, matkalla toiseen konferenssiin, ja lapsen kanssa yhdessä ollessa. Tieteellinen osallistuminen pystyttiin hyvin yhdistämään tavanomaiseen arkeen”, lisää Annika Hultén.

Myös yhdenvertaisuuden tavoite toteutui, osallistujien sukupuolijakauman ollessa noin puolet miehiä ja puolet naisia, kun yleisesti konferenssien puhujista enemmistö on miehiä. Mukana oli myös osallistujia kaikista akateemisen uran vaiheista.

”Saimme Twitter-konferenssista paljon positiivista palautetta. Mainittakoon niistä erikseen perinteiseen konferenssiin liitetyn kalvosulkeiskooman välttäminen tuoreiden ja tiivistettyjen esitystapojen kautta, sekä se, että neurotieteen ulkopuoliset kertoivat saaneensa esityksistä paljon irti”, lisää lopuksi Juulia Suvilehto.

Aikavyöhykkeet tuottivat aluksi hieman päänvaivaa ja käsityötä konferenssin järjestäjille, Enrico Glereanille, Tommi Himbergille, Annika Hulténille, Juulia Suvilehdolle ja Koos Zevenhovenille, johtuen myös kesäaikaan siirtymisestä, mutta lopulta kaikki puhujatkin olivat äänessä oikea-aikaisesti.

Lisätietoa:

Storify sivulla brain.tc

Liikutu tiedosta

Itse festivaali levittäytyi 2.–31. toukokuuta lukuisiin paikkoihin ympäri pääkaupunkiseutua.

Festivaalin aikana yleisölle tarjottiin mahdollisuus tutustua yliopiston monipuoliseen osaamiseen. Aalto Festival esitteli kaikenlaisia robotteja, elokuvia, laskelmia, kokeiluja, pelejä, taidetta, kaavoja, rakennuksia, ehdotuksia, algoritmeja, animaatioita, prototyyppejä, puheita ja ideoita yleisön iloksi.

Tänä vuonna Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi tavoitteena oli saada mukaan upea sadan tapahtuman laaja kattaus tilaisuuksia, näyttelyjä, luentoja ja seminaareja, ja tämä tavoite täytettiin hienosti.

Osa Aalto Festivalin tapahtumista on käynnissä vielä nyt festivaaliajan päättymisen jälkeen. Esimerkiksi muotoilun opiskelijoiden BoA'17 -lopputyönäyttelyyn pääsee tutustumaan Otaniemen kampuksella juhannusaattoon saakka ja arkkitehtuurin laitoksen diplomitöihin Kampin Laiturissa kesäkuun loppuun. Aalto-yliopiston poikkitieteellisen kurssin Kristallikukkia peilisaleissa: Matematiikka kohtaa taiteen ja arkkitehtuurin -kurssin opiskelijoiden loppunäyttely on auki elokuun loppuun tiedekeskus Heurekassa Vantaalla.

Osana Designmuseon näyttelyä Enter and Encounter – Kutsu huomiseen pääsee lokakuuhun asti tutustumaan Aalto-yliopiston Design for Government -kurssin sekä New Biomateriality Labin esittelyihin. Näyttely kutsuu kohtaamaan muotoilussa ja yhteiskunnassa esiintyvät muutokset ennakkoluulottomasti ja positiivisessa hengessä.

Tarkemmat aukioloajat ja kesän aikana avoinna olevat näyttelyt löytyvät festivaalin verkkosivuilta aaltofestival.fi

Kiitos kävijät, kiitos tekijät – te teitte Aalto Festivalista loistavan! Nähdään taas vuonna 2018.

Global Impact: Sustainable Global Technologies Studio, 22.5.2017

Pack-Age Gala, 24.5.2017

Visualizing Knowledge, 29.05.2017

Kuvat: Alisa Javits

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu isännöi Helsingissä 28.−30. kesäkuuta kansainvälistä metallimusiikin tutkimuskonferenssia. Poikkitieteellisessä Modern Heavy Metal 2017 -konferenssissa kuullaan yli kolmekymmentä esitystä lähes kahdestakymmenestä eri maasta.

MHM-konferenssi toteutetaan Kauppakorkeakoulussa jo kolmatta kertaa. Tämän vuoden konferenssin erityisteema on musiikki ja kansalliset identiteetit. Tapahtuma on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa, ja se järjestetään Helsingissä Tuska-festivaalien alla.

Tutkijoiden esitykset tarjoavat monipuolisen ja monikulttuurisen läpileikkauksen metallimusiikin tutkimukseen. Niissä käsitellään muun muassa eri maiden ja alueiden metallikulttuureita ja ilmiöitä, metallia ja suomalaisuutta sekä musiikkigenren sosiaalisia ja eettisiä teemoja. Tutkijoiden ohella esiintyjäkaartiin ja yleisöön kuuluu muusikkoja ja musiikkiteollisuuden edustajia. Ohjelmaan kuuluvat myös yhteistyössä Music Finlandin kanssa järjestettävät ”Metalliteollisuus”-paneelikeskustelut.

Keskustelut jatkuvat jo kahdettakymmenettä kertaa järjestettävällä Tuska-festivaalilla (30.6. - 2.7.), josta on muodostunut Suomen suurin ja tärkein metallimusiikin tapahtuma. Festivaaliohjelmassa on  paneelikeskusteluita ja haastatteluja, joissa tutkijat, artistit, kirjailijat ja urheilijat ruotivat metallikulttuuria eri näkökulmista.

Konferenssin luojana ja vastuujärjestäjänä toimii Kauppakorkeakoulun akatemiatutkija, musiikkijohtamisen ja kulttuuriviennin dosentti Toni-Matti Karjalainen.

Lisätiedot:

Akatemiatutkija Toni-Matti Karjalainen
toni-matti.karjalainen@aalto.fi
+358 50 357 4047

www.modernheavymetal.net

VTL Louna Hakkarainen selvitti väitöskirjassaan Living Lab -ympäristön potentiaalia vanhustenhoidon ja terveydenhuollon haasteiden ratkaisemisessa. Living Labit ovat teknologian todellisessa käyttöympäristössä sijaitsevia yhteissuunnittelun tiloja, joissa käyttäjät osallistuvat aktiivisesti tuotekehitysprosessiin kumppaneina eikä ainoastaan tutkimuksen kohteina.

Hakkarainen tutki sensoritekniikkaan perustuvan älylattian yhteiskehittämistä vanhainkodissa, jossa suurin osa asukkaista sairastaa Alzheimerin tautia. Huomion kohteena oli käyttäjien ja kehittäjien välinen oppiminen Living Lab projektissa.

”Living Labiin liittyvässä kirjallisuudessa ei puhuta riittävästi työskentelytavan vaatimuksista ja haasteista. Lähdin työssäni kyseenalaistamaan tätä siloteltua kuvaa.”

Kuka päättää, mitä kehitetään?

Dokumentteihin ja haastatteluihin perustuva väitöstutkimus osoitti, että yhteiskehittäminen voi johtaa hyviin lopputuloksiin – mutta se ei ole missään tapauksessa yksinkertaista tai helppoa. Hakkaraisen mukaan monet vanhainkodin työntekijät olivat haluttomia osallistumaan kehitystyöhön: yhtäältä projekti lisäsi hoitajien työtaakkaa ja toisaalta hoivateknologiaan suhtauduttiin epäilevästi. Hälyttimen kehittäneiden insinöörien ja hoiva-ammattilaisten välillä oli myös erimielisyyksiä siitä, kuka lopulta tekee päätöksen siitä, millaisia muutoksia tehdään ja millä aikataululla.

”Lopulta vanhainkodin piti esittää ultimatum, koska liian keskeneräisen prototyypin kanssa työskentely olisi tehnyt vanhustenhoidosta liian raskasta tai jopa mahdotonta.”

Heti Living Lab projektin alussa kehittäjät huomasivat, ettei alkuperäinen tuoteidea, eli vanhuksen kaatumisen huomaava ja siitä hälyttävä lattia, tuonut hoitajien työhön juurikaan lisäarvoa.

”Kaikkein arvokkaimmaksi ominaisuudeksi osoittautuikin se, että hälytys tulee jo siinä vaiheessa, kun kaatumisvaara on suuri, esimerkiksi silloin kun vanhus on nousemassa sängystä. Näin hoitajat voivat tulla paikalle auttamaan, eikä sängyissä välttämättä tarvita turhia laitoja”, Louna Hakkarainen selittää.

Living Lab voi auttaa oikeasti käyttäjiä palvelevan, monimutkaisiakin haasteita ratkaisevan terveysteknologian kehittämisessä ja antaa yritykselle mahdollisuuden hioa tuote valmiiksi ennen lanseerausta ja markkinointia. Yhteiskehittämistä suunnitteleville Louna Hakkaraisella on pari tärkeää ohjetta.

”Kannattaa olla realisti ja ymmärtää, että prosessi on vaativa ja että sen aikana syntyy ristiriitoja – ja se on oikeastaan toivottavaakin. Ehdottoman tärkeää on myös, että mukana on tuotteen kehittäjien ja käyttäjien lisäksi alan tuntevia välittäjiä tai projektityöntekijöitä, jotka ratkovat vaikeasti ennakoitavissa olevia ja tämän tyyppisessä yhteistyössä alati eteen tulevia ongelmia.”

Väitöstilaisuus 21.6.2017 klo 12–14 osoitteessa Hämeentie 135C (Helsinki), Iso luentosali 822.

Lisätietoja:

louna.hakkarainen@aalto.fi

Tiedekilpailun seitsemän finalistia luovat uraauurtavia ratkaisuja YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Ratkaisut ovat malariatartuntoja kolmiulotteisella hyttysverkolla torjuva ELMO, kesän lämpöä talven varalle varastoiva HeatStock, taskuun mahtuva laboratorio POCKit, henkisestä hyvinvoinnista huolehtiva äitiyspakkaus ParentalBox, personoidun syöpähoidon mahdollistava tietokanta iCombine ja globaaleja taitoja uusilla tavoilla opettava Dlearn.Helsinki.

FutuRena valittiin finaaliin yleisöäänestyksellä Helsinki Challenge Semifinal Pitch Night -tilaisuuksissa kesäkuun alussa. Tiimi aikoo tulostaa toimivan minimunuaisen 3D-printtauksen avulla.

"Olemme erittäin iloisia finaalipaikasta", kertoo HeatStockin tiimin vetäjä Ari Seppälä Aalto-yliopistosta. Tiimi kehittää komposiittimateriaalia, johon voi varastoida lämpöenergiaa pitkiksi ajoiksi "Jos onnistumme tavoitteissamme, on ratkaisullamme suuri merkitys entistä ympäristöystävällisemmän yhteiskunnan rakentamisessa."

Tuomaristolla haastava tehtävä

Kilpailun tuomaristoon kuuluvat muun muassa Manchesterin yliopiston systeemisten innovaatioiden ja kestävän kehityksen professori Frank Geels ja poliittisen vaikuttamisen asiantuntija Andreas Kaju. Tuomariston puheenjohtajana toimii Crisis Management Initiativen (CMI) toiminnanjohtaja Tuija Talvitie. Tuomaristo valitsi tiimit finaaliin kriteereinään tiedepohjaisuus, ratkaisuhakuisuus, vaikuttavuus, uutuus ja luovuus.

"Meillä tuomareilla oli erittäin hankala tehtävä valita finaaliin jatkavat tiimit. Tarkkailimme ehdotettujen ideoiden vaikuttavuutta globaalien muutosten näkökulmasta ja mietimme, miten ne voisivat kehittyä tieteellisistä oivalluksista maailmanlaajuisiksi kestävän kehityksen ratkaisuiksi", kertoo Tuija Talvitie.

Finalistitiimit syksyllä Brysselissä

Finalistitiimeissä on mukana yli 70 tutkijaa ja asiantuntijaa suomalaisista yliopistoista, yrityksistä, järjestöistä ja julkisorganisaatioista.

Syyskuussa finalistitiimit matkaavat Brysseliin Global Impact Camp -leirille, jonka tarkoitus on edistää suomalaisen tutkimuksen tunnettavuutta, antaa tiimeille eväitä EU-rahoituksen hakemiseen sekä syventää yhteyksiä päättäjiin ja muihin vaikuttajiin.

"Global Impact Camp antaa suomalaisten yliopistojen tutkijoille mahdollisuuden verkostoitua yhteiskunnallisten toimijoiden ja rahoittajien kanssa myös Euroopan tasolla", sanoo UNIFI ry:n hallituksen puheenjohtaja Jouko Niinimäki. Suomen yliopistoja edustava UNIFI ry on ollut käynnistämässä Helsinki Challenge -yhteistyötä.

Kilpailun voittaja valitaan marraskuussa

Tuomaristo valitsee finalisteista voittajan tai voittajat, jotka julkistetaan marraskuussa 2017. Kilpailun palkintona jaetaan 375 000 euroa ja se on tarkoitettu ratkaisun toteuttamiseen. Ratkaisu voi olla esimerkiksi uusi tieteenala, kaupallistettava idea, yrittäjyyttä tai uraauurtavaa tutkimusta.

Helsinki Challenge finalistit 2017

Tiimi HeatStock
HeatStock kehittää komposiittimateriaalia, johon voi varastoida lämpöenergiaa pitkiksi ajoiksi. Sen avulla kesällä talteen kerätyllä lämmöllä voisi lämmittää talvisin. Lämmön voi ottaa talteen esimerkiksi rakennuskohtaisilla aurinkokerääjillä tai teollisuuden ja voimalaitosten sivutuotteista. Ryhmän onnistuminen auttaisi edistämään uusiutuvien energiamuotojen käyttöä, lisäämään teollisuusprosessien energiatehokkuutta, hidastamaan ilmastonmuutosta ja säästämään luonnonvaroja.

Tiimin vetäjä: Ari Seppälä, Senior Scientist, Aalto-yliopisto, 050 441 2110, ari.seppala@aalto.fi, @Team_HeatStock #aalto #suomi100

Tiimi Dlearn.Helsinki
Ryhmä Dlearn.Helsinki haluaa kehittää kokonaisvaltaisen pedagogisen ratkaisun, joilla peruskoulut tavoittavat oppilaiden tarpeet globaalistuvassa, modernissa maailmassa. Nuoret eivät opi nykyisessä koulujärjestelmässä tarpeeksi ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitoja, joita tarvitaan nopeasti muuttuvassa maailmassa. Dlearn.Helsinki on luomassa käytännön pedagogisia työkaluja, joiden avulla oppilaat oppivat ja myös itse arvioivat omia tulevaisuuden taitojaan.

Tiimin vetäjä: Auli Toom, dosentti, Yliopistopedagogiikan keskus, Helsingin yliopisto, 050 415 4852, auli.toom@helsinki.fi 

Tiimi ELMO
Malariaan ja muihin hyttysten levittämiin tauteihin kuolee vuosittain noin miljoona ihmistä. ELMO kehittää kaksiosaista ratkaisua, jonka avulla ehkäistään näiden tautien leviämistä. Ratkaisu koostuu kolmiulotteisesta hyttysverkosta ja uudenlaisesta rokotteesta. Kun kaksi vain yhteen suuntaan hyttysiä läpäisevää verkkoa laitetaan vastakkain ja kiinnitetään esimerkiksi ikkunaan, hyttyset jäävät ansaan verkkojen väliin. Hyttysrokotteen avulla taas tehdään ihmisten verestä myrkyllistä hyttysille, jotta ne eivät pääse tartuttamaan tauteja ihmisestä toiseen.

Tiimin vetäjä: Seppo Meri, professori, Helsingin yliopisto, 050 581 2462, seppo.meri@helsinki.fi

Tiimi FutuRena
Maailmassa miljoonat ihmiset odottavat munuaissiirtoa, mutta luovuttajia ei ole tarpeeksi. FutuRena aikoo tulostaa toimivan minimunuaisen 3D-printtauksen avulla. Pitkän tähtäimen tavoitteena on tulostaa oikean kokoinen munuainen, jota voidaan käyttää elinsiirroissa. Tutkimuksen aikana saadaan paljon tietoa munuaisen kehityksestä, ja printattua minimunuaista voi käyttää mallina diagnoosin tekemisessä ja lääkekehityksessä.

Tiimin vetäjä: Susanna Kaisto, tohtoriopiskelija, Oulun yliopisto, 050 368 8140, susanna.kaisto@oulu.fi

Tiimi iCombine
Vuosittain maailmassa käytetään yli 100 miljardia dollaria syöpälääkkeisiin, mutta vain 25 % lääkkeistä tehoaa. iCombine kehittää matemaattista mallia, jonka avulla lääkärit voivat etsiä parhainta mahdollista hoitoa syöpäpotilaille. Nykyisin syöpähoidon ongelmana on, että potilaat reagoivat hoitoihin eri tavoilla. Joillekin potilaille myös kehittyy vastustuskyky tiettyjä lääkkeitä kohtaan. Siksi ryhmä on kehittänyt mallin, joka pystyy genetiikan ja biolääketieteellisen informaation avulla laskemaan todennäköisyyksiä sille, mikä lääke toimii parhaiten kullekin potilaalle.

Tiimin vetäjä: Jing Tang, Suomen molekyylilääketieteen instituutti (FIMM), Helsingin yliopisto; matematiikan ja tilastotieteen laitos, Turun yliopisto, 045 868 9708, jing.tang@helsinki.fi

Tiimi Parental Box
Parental Box haluaa kehittää suomalaisesta äitiyspakkauksesta päivitetyn version, joka tarjoaa lapsiperheille helposti saatavilla olevaa apua hyvän mielenterveyden ja jaksamisen säilyttämiseen.  Henkinen äitiyspakkaus on tärkeä siksi, että ihmiset voivat taloudellisesta hyvinvoinnista huolimatta yhä huonommin ja yhä useampi lapsi on syrjäytymisvaarassa. Tiimi haluaa tarjota helposti ymmärrettäviä käytännön vinkkejä ja kerätä tutkimustietoa suomalaisista lapsiperheistä. Tavoitteena on saada henkinen äitiyspakkaus maailman jokaiselle lapsiperheelle.

Tiimin vetäjä: Lotta Uusitalo-Malmivaara, PhD, Adjunct Professor, Helsingin yliopisto, 0400 514 365, lotta.uusitalo-malmivaara@helsinki.fi

Tiimi POCKit
Lähes puolella maapallon ihmisistä ei ole pääsyä riittävään terveydenhuoltoon. POCKit kehittää terveydenhuollon laitetta, joka siirtää laboratorion yhdelle sirulle. Sen avulla potilaita voidaan testata useiden mikrobien varalta yhdellä kertaa helposti ja edullisesti. Lisäksi laitteella voidaan testata, missä vaiheessa sairaudet ovat. Tiimi uskoo tutkimuksellaan hidastavansa tartuntatautien leviämistä ja kroonisten sairauksien syntymistä. Tutkimuksen avulla saadaan potilaille nopeampaa hoitoa ja miljoonien eurojen säästöt yksilöille ja yhteiskunnalle.

Tiimin vetäjä: Dr. Leona Gilbert, Associate Professor, Jyväskylän yliopisto; toimitusjohtaja, Tezted Oy, 040 723 4718, leona.k.gilbert@jyu.fi

Tiedepohjainen ideakilpailu Helsinki Challenge kokoaa suomalaiset yliopistot monialaiseen yhteistyöhön koko maailman hyväksi. Kilpailun teemat ihminen muutoksessa, kestävä planeetta ja urbaani tulevaisuus linkittyvät YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Helsinki Challenge toteutetaan suomalaisten yliopistojen yhteistyönä. Helsingin yliopiston kanssa kilpailun järjestävät Aalto-yliopisto, Hanken Svenska Handelshögskolan, Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto, Taideyliopisto, Turun yliopisto, Vaasan yliopisto ja Åbo Akademi. Helsinki Challenge on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Lisätietoja:

• Finalistitiimien kuvat, kuvaukset ja yhteystiedot (uni.materialbank.net)
• Tutustu finalistitiimeihin (challenge.helsinki.fi)
• Tuomaristo (challenge.helsinki.fi)
• Hanna Talikka, viestintäkoordinaattori
  Helsingin yliopisto, 050 314 9366, hanna.talikka@helsinki.fi

Fiskars-konserni lahjoittaa 250 000 euroa Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoululle korkealuokkaisen designin ja taideopetuksen edistämiseksi Suomessa. Tärkeä osa Fiskarsin muotoilu-, tutkimus- ja kehitystyöstä tapahtuu Suomessa. Lahjoituksella Fiskars haluaa edistää innovaatioita, ruokkia luovuutta ja auttaa uusien materiaalien ja prosessien kehittämisessä ja siten kannustaa tulevaisuuden lahjakkuuksia, mikä on keskeistä yhtiön menestyksen rakentamisessa myös tulevaisuudessa.

”Monilla Fiskarsin brändeistä ja ikonisista tuotteista on juuret suomalaisessa muotoilussa, niin esteettisyyden kuin toiminnallisuudenkin osalta. Lisäksi monet muotoilijoistamme, kuten Alvar Aalto, Aino Aalto, Kaj Franck, Timo Sarpaneva ja Harri Koskinen, ovat Aallon alumneja. Uskomme, että Aalto-yliopiston korkeatasoinen muotoilu- ja taidekoulutus hyödyttää Fiskarsia ja vahvistaa myös suomalaisen muotoilun asemaa globaaleilla markkinoilla,” sanoo Teemu Kangas-Kärki, Fiskarsin vt. toimitusjohtaja.

Fiskars-konserni ja Aalto-yliopisto aikovat tiivistää yhteistyötään ja etsiä tilaisuuksia edistää molempien tahojen kannalta keskeistä tutkimusta. Näitä tutkimusalueita ovat muun muassa taide ja muotoilu, ICT ja digitalisaatio, materiaalit ja luonnonvarojen vastuullinen käyttö, ihmisten elinympäristö, terveys ja hyvinvointi sekä edistyneet energiaratkaisut.

“Innovaatiovoimamme rakentuu laadukkaan tieteen, taiteen, teknologian ja liiketoiminnan yhteistyölle, joka saa lisävauhtia pitkäaikaisista kumppanuuksista parhaiden yliopistojen, teollisuuden ja liike-elämän kanssa. Juuri tästä on kyse molempia osapuolia hyödyttävässä yhteistyössämme Fiskarsin kanssa”, sanoo Tuula Teeri, Aalto-yliopiston rehtori .

“Fiskarsin ja koulumme tarinat liittyvät toisiinsa monin tavoin. Monet lahjakkaista alumneistamme ovat työskennelleet Fiskarsilla. Meillä on sama kunnianhimoinen visio työn laadusta ja muotoilusta, mikä näkyy erittäin hyvin heidän tuotteissaan. Odotan innolla yhteistyömme syventämistä, kun tutkimme yhdessä keinoja kehittää edelleen liiketoiminnan vastuullisuutta ja erinomaista asiakaskokemusta sekä vaalia kauneuden perintöä nyt ja tulevaisuudessa”, sanoo Anna Valtonen, Aalto-yliopiston vararehtori ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani.

“Fiskarsin visiona on vaikuttaa positiivisella ja kestävällä tavalla ihmisten elämään – tekemällä arjesta ainutkertaista. Ihmisten kulutustottumukset ovat muuttumassa, ja olemme sitoutuneita siihen, että tarjoamme kestävästi muotoiltuja tuotteita, jotta maailma olisi paremmassa kunnossa tuleville sukupolville. Olemme asettaneet vastuullisuustavoitteet esimerkiksi materiaalien käytölle sekä energiankulutuksen ja jätteiden määrän vähentämiseksi. Yhteistyön tiivistäminen Aalto-yliopiston kanssa antaa meille paremmat mahdollisuudet kehittää tuotteita, innovoida uusia palveluja ja parantaa prosesseja, mikä vuorostaan auttaa meitä saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteemme,” jatkaa Teemu Kangas-Kärki.