Kesäkuussa Nature Climate Change -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan tarkin ennuste merenpinnan nousulle on 2,7 metriä. Päästövähennykset, jotka hillitsevät lämpötilan nousun alle 1,5 asteeseen voivat kuitenkin olennaisesti rajoittaa arvioitua merenpinnan nousua.
Kyseessä on ensimmäinen tutkimus, joka antaa kattavan ennusteen näin pitkälle tarkastelujaksolle. Tutkimus perustuu viime vuosituhannella havaittuun merenpinnan nousuun sekä tulevaisuuden skenaarioihin kasvihuonekaasupäästöjen vaikutuksista.
Tutkimus tehtiin yhteistyössä Wageningenin yliopiston, Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimuslaitoksen ja Aalto-yliopiston kanssa.
– Merenpinnan nousua on vaikea arvioida, mutta se on ilmastonmuutoksen aiheuttama vakava uhkatekijä, kertoo Michiel Schaeffer, Climate Analyticsin ja Wageningenin yliopiston tutkija ja tutkimuksen pääkirjoittaja.
– Koska maailman jää- ja vesimassat reagoivat niin hitaasti ilmaston lämpenemiseen, päästömme tänään määrittävät merenpinnan tasoa vuosisadoiksi eteenpäin, Schaeffer toetaa.
Ilmaston lämpenemisen rajaaminen voisi vähentää huomattavasti merenpinnan nousua
Vaikka tulokset osoittavat, että jo suhteellisen vähäinen ilmaston lämpeneminen johtaa merkittävään merenpinnan nousuun, tutkimus osoittaa myös kasvihuonekaasupäästöjen vähenemisen hyödyllisyyden. Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen alle 1,5 asteeseen ja myöhempi lämpötilan aleneminen voisi puolittaa merenpinnan nousua vuoteen 2300 mennessä verrattuna kahden asteen skenaarioon. Mikäli lämpötilojen annetaan nousta 3 astetta, odotettavissa oleva merenpinnan nousu voi olla 2–5 metriä, parhaan arvion ollessa 3,5 metriä.
Merenpinnan mahdollisen nousun vaikutukset ovat merkittäviä.
– On osoitettu, että esimerkiksi New Yorkissa yhden metrin merenpinnan nousua saattaa lyhentää vakavien tulvien toistuvuusaikaa sadasta vuodesta kolmeen vuoteen, sanoo Stefan Rahmstorf Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimuslaitoksesta. Myös alaville jokisuistomaille kuten Bangladeshille ja monille pienille saarivaltioille vaikutukset ovat todennäköisesti vakavat.
Merenpinnan kohoamisen nopeus määrittelee sopeutumiseen käytettävissä olevan ajan
Tutkijat arvioivat myös merenpinnan nousun nopeutta. Mitä lämpimämmäksi ilmasto muuttuu, sitä nopeammin merenpinta nousee.
– Rannikkoyhteiskunnilla on vähemmän aikaa sopeutua, jos merenpinnan taso nousee nopeammin, Rahmstorf sanoo.
– Ennusteissamme kaksi astetta korkeampi lämpötila aiheuttaa merenpinnan nousun kaksi kertaa korkeammalle kuin tänään havaitaan; ja ne kestävät kauan vuoden 2300 jälkeen, lisää Schaeffer.
– Toisaalta paljon voimakkaammat päästövähennykset näyttävät voivan hidastaa huomattavasti tai jopa pysäyttää merenpinnan nousun tarkasteluajanjakson aikana.
Menneisyyden havaintoaineistojen hyödyntäminen
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan aiemmin tehdyt pitkän aikavälin merenpinnan nousuennusteet – noin yksi metri vuoteen 2300 mennessä – rajoittuivat valtameren veden lämpölaajenemisen aiheuttavaan nousuun. Arvioon ei sisältynyt sulavan jään mahdollisesti suurempaa vaikutusta. Tämän ilmiön tutkimus on edistynyt huomattavasti viime vuosina.
Nyt julkaistu tutkimus käyttää täydentävää, ns. puoli-empiiristä lähestymistapaa, joka perustuu havaitun yhteyden käyttämiseen lämpötilan ja merenpinnan nousun välillä menneiden vuosisatojen aikana ja jonka tavoitteena on arvioida tulevaa merenpinnan nousua tulevaisuuden ilmaston lämpenemisskenaarioiden perusteella.
– Totta kai jää avoimeksi, kuinka pitkälle historiallisesti havaittu, tiivis yhteys lämpötilan ja merenpinnan välillä jatkuu tulevaisuuteen, sanoo Rahmstorf. Huolimatta siitä epävarmuudesta joka meillä jää tulevaisuuden merenpinnan tasosta, riskinäkökulmasta tarkasteltuna lähestymistapamme tarjoaa ainakin uskottavia ja käyttökelpoisia arvioita.
– Suomessa olemme onnekkaita, sillä maan kohoaminen kompensoi tai paikoin jopa ylikompensoi merenpinnan nousua, sanoo Aalto-yliopiston osuudesta vastannut geodesian professori Martin Vermeer maankäyttötieteiden laitokselta.
Professori Vermeer on ollut mukana rakentamassa tutkimuksessa käytettyä puoliempiiristä mallia lämpötilan ja merenpinnan nousun välisestä yhteydestä.
Lisätietoja:
Martin Vermeer, geodesian professori
Aalto-yliopisto
Insinööritieteiden korkeakoulu
Maankäyttötieteiden laitos
Puh. +358 50 3574139, martin.vermeer@aalto.fi
Artikkeli: Schaeffer, M., Hare, W., Rahmstorf, S., Vermeer, M. (2012): Long-term sea-level rise implied by 1.5° C and 2° C warming levels ("Pitkäaikainen merenpinnan nousu 1,5 ° C ja 2 ° C lämpenemistasojen seurauksena"). Nature Climate Change [doi:10.1038/NCLIMATE158] (Advance Online Publication)
Linkki artikkeliin (julk. 24.6.2012):
http://www.nature.com/nclimate/journal/vaop/ncurrent/full/nclimate1584.html